Harvinaisten sairauksien päivä

  Tämä päivä on Kalevalan päivä ja suomalaisuuden juhlaa, Lönnrotin päivä ja samalla Timon päivä. Onnea sankareille. En kirjoita nyt Lönnrotista enkä Kalevalasta, olen sen tehnyt jo useamman kerran aiemmin ja riskinä on tulla liitetyksi Timo samalla Soiniin ja perussuomalaisten ohjelmaan, jossa kalevalainen perinne ja suomalaisuus ovat erityisen vahvasti esillä. Se näyttää ärsyttävän niitä suomalasia, jotka eivät ole suomalaisia muuten kuin viran puolesta ja puolueen määräyksestä, takavuosien tavasta tehdä kalevalaista mytologiaa osana omaa narsismia. Sellaisessa menossa Kalevala ei avaudu.   Suomalaiset kansantaudit Tämä päivä on myös harvinaisten sairauksien ja vammojen päivä. Tällaisen päivän vietto aloitettiin neljä vuotta takaperin ja kaikkiaan…
Read More

Ylimielisyyden hybridi II

  Nokia ohitti ja ylitti sadan vuoden aikana huikeita virstanpylväitä ja teki samalla myös kauheita virheitä. Vuonna 1885 Nokia Aktiebolak ja Fredrik Idestam perusti Nokiavirran varteen puuhiomon kuten Axel Wilhelm Wahren aikanaan oman yrityksensä tammelalaisen kosken varrelle Loimijoen yläjuoksulla ja syntyi Forssan kaupunki. Yhtiö Nokialla meni liki konkurssiin 1900-luvun alun melskeissä ja sen osti Suomen Gummitehdas vuonna 1918. Itsenäisen valtion talous oli hauraalla pohjalla ja sosiaaliset rakenteet rikkonaiset. Tuolloin syntyi vielä nytkin tunnettu tuotemerkki, Nokian saappaat ja renkaat, kumikengät kulkea soisen maan selkosia. Samainen Gummitehdas osti neljä vuotta myöhemmin Suomen kaapelitehtaan ja alkoi lennätinkaapeleitten valmistus. Kaikki oli uutta, luovaa ja innovatiivista omana aikanaan. Pitkä hiljaiselon…
Read More

Kaaosteoria ja perhosen siiveniskut

  “Julistamme pyhän marssin. Kutsumme miljoonia autiomaasta puhdistamaan Libyan talo talolta. Olen taistelija, kapinallinen teltasta ja kuolen marttyyrinä. En ole määrännyt yhtään luotia ammuttavaksi. Kun sen teen, kaikki palaa. Kaikki te, jotka rakastatte Muhammar Gaddafia, tulkaa kaduille ja turvatkaa ne. Älkää pelätkö. Haluatteko Yhdysvaltain valloittavan maanne kuten Afganistanin ja Irakin?” Historiaan jäävät kuvat Nämä lauseet moni näki televisiostaan eilen ja Helsingin Sanomat (23.2) oli tallentanut niistä parhaita paloja. Ne lauseet jäävät historiaan ja painuvat mieleemme aggressiivisen, yli 40 vuotta rautaisella otteella hallinneen eversti Gaddafin vuodatuksina ränsistyneestä armeijan tukikohdasta Tripolissa. Libyan diktaattori toi mieleen mielipuolisen ihmisen, sairaan Aadolf Hitlerin julistuksen toisen…
Read More

Virhemarginaali

  Wikileaksin paljastukset toivat median lähemmäs tutkijan arkea. Kun aineistoja käydään läpi, historian tai yhteiskuntatieteilijän kriittisyydellä, ne on asetettava omaan aikaansa ja samalla ymmärrettävä kuinka vaikkapa Yhdysvallat tai Venäjä värittävät tai painottavat saamansa tiedon heille sopivalla tavalla. Se vaatii tutkijalta kriittisyyttä ja kykyä lukea viesti muunakin kuin vain tapana rakentaa omaan aikaamme sopivaa viihteellistä mediatäytettä vanhasta uutismateriaalista. Uusi totuus on aina kipeä asia Vanha tieto uudesta näkökulmasta, ja uusin paljastuksin, loukkaa jo kerran kerrotun totuuden kirjaajaa. Siinä tietoa pantannut, tai väärän todistuksen antanut, joutuu noloon valoon. Tutkijalle tämä on tuttu ilmiö. Toimittaja Unto Hämäläinen kamppailee tämän ongelman kanssa loistavassa kolumnissaan…
Read More

South-Parkin maabrändi

  Seurasin eilen dokumenttia antropologien työstä Amazonin alkuperäiskansojen parissa. Olen liikkunut alueella ja arvostanut korkealle juuri antropologien työtä yhdistäen poikkitieteistä tietoa. Joskus sieltä saa myös ideoita muiden käyttöön olkoonkin, etteivät kaikki antropologiaa oikein tieteenalana siedä. Intohimoiset antropologit Nyt tuo omalaatuinen dokumentti sai minut järkyttymään. Nimekkäät antropologit, Claude Levi-Straussin jälkeläiset ja oppilaat, haukkuivat dokumentissa toisiaan kuin pienet lapset South Parkin irvailussa mitä uskomattomimmista rikoksista. Aikuiset miehet ja naiset muuttuivat lapsekkaiksi ja häijyiksi, pahanilkeiksi olennoiksi toisiaan mustamaalatessaan. Ei tällaista tiedeyhteisössä toki oikeasti voi tavata. Vai olisiko sittenkin jossain joskus tavannutkin? Oliko sen koomisuus juuri oman kokemuksen antamaa palautetta? Liiankin tuttua ollakseen hauskaa.…
Read More

Lord rock ja Finns party

    Timo Soini saavutti ensimmäisen suuren päämääränsä. Hän on jatkossa televisoin vaalitenteissä neljän pääministeriehdokkaan joukossa. Hänet otetaan nyt vakavasti siinä loppuvaiheen puristuksessa, jossa kurkien tanssi on kiivaimmillaan. Varpuset ovat kadonneet loitommas ja seuraavat suurta keväistä näytelmää. Päätös oli journalistisesti välttämätön, eikä Soini sitä paheksunut, vaan otti kutsun vastaan. Kaikkea ei pidä hänenkään moittia. Hypoteettinen pohdinta Kun pienten puolueitten äänestäjät jätetään ulkopuolelle maailmankuvineen, ja mukaan otetaan vain ne, jotka nyt päättävät, kuka maata hallitsee seuraavat neljä vuotta, jaettavissa on keskustan ja kokoomuksen noin 19 % ja demareiden sekä perussuomalaisten galluppien lupaamat 17 %. Mukaan olisi otettava lisäksi liki 30 %…
Read More

Väärä diagnoosi mutta oikeat lääkkeet

    Wikileaksin paljastukset kertovat, kuinka Suomea on hoidettu yhtäällä sellaisen valtiomahdin kautta, jossa presidenttimme Martti Ahtisaari on suoraan Yhdysvaltain ulkoministeriön jakelussa ja toisaalla, toinen presidenttimme Halonen yrittää päästä mukaan edes tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä, onnistumatta. Molemmat ovat kuitenkin saman puolueen (SDP) jäseniä. Siinä jossain välissä puuhastelee myös “so what” -Lipponen, joka voi tavata myös Kiinan keisarin, niin tahtoessaan. Henkilö ja instituutio eri asioita Maailmaa ei näytä kiinnostavan Suomessa sen puolueet ja instituutiot vaan henkilöt. Tätä toimittajan on medioissa vaikea ymmärtää osana korporatiivista valtiota. Martti Ahtisaari on ollut ylivertainen tässä Wikileaksin tarjoamassa aineistossa tuhansine mainintoineen, ja muut ovat ikään kuin taustalla…
Read More

Kolme musketööriä ja d’Ardagnan

Suomalaiset mediat puhuvat ja kirjoittavat kolmesta suuresta ja tarkoittavat demareita (17 %) kepua (19 %) ja kokoomusta (19 %) sekä näiden gallupsuosiota. Kun nämä laskee yhteen, syntyy galluppien mukaan summa, joka vastaisi runsasta puolta kansakunnan äänestysikäisistä. Jos mukaan lasketaan vielä passiiviset ja vaaleissa nukkuvat, noin 30 % kansasta, kolme suurta edustavat lopulta noin 40 % osuutta yli 18 vuotiaista kansalaisistamme. Kun mukaan lasketaan neljäs suuri, perussuomalaiset (17 %) päästään jälleen puolivälin paremmalle puolelle. Miksi pienet ovat medioittemme kielessä suuria? Vanhat käsitteet takaraivossa Mihin on kadonnut takavuosien punamulta (kepu + sdp = 36 %), kansanrintama (kepu + koko vasemmisto = 43…
Read More

Nestori Miikkulainen

  Vietämme sanomalehtien viikkoa. Se näkyy päämedioissamme etenkin tapana viedä muuttuvaa mediaa kouluihin. On tehty havainto kuinka medioita, etenkin sanomalehtiä seuraavat lapset, suhtautuvat myönteisemmin myös koulunkäyntiin. Painettua tekstiä arvostetaan, lukeminen on aktiivista yhteiskuntavastuuta ja lukijaksi kasvattaminen on koululaitoksen tehtäviä Suomessa. Opettajille lehti on tuttu ja turvallinen väline eikä juuri koskaan herätä moraalista paniikkia, kirjoittaa aiheesta väitellyt Mari Hakala Helsingin Sanomissa (HS 10.2). Uuden mediapolitiikan aika Nuorten sosiaalistaminen ja medialukutaidon ylläpitäminen on koulun ja kasvattajien, kodin vastuulla. Oppilaita on rohkaistava pohtimaan, miten kirjoitettu koskettaa heidän elämäänsä, ja on tapa pysyä kiinni yhteisissä asioissa, kulttuurisessa pääomassamme. Uudemman mediapolitiikan taidot ovat kiinni valtakunnantason…
Read More

Ojaharjun kosmos, pandora ja amok

    Kirjailija Jorma Ojaharju kertoi taistelleensa itsensä omin käsin köyhyydestä äärimmäiseen kurjuuteen. Se on monen suomalaisen raivaajan tarina ja Ojaharjun kerrottiin edustavan kolumbialaisen Gabriel Garcia Marquezin maagista realismia. Monella aikalaiselleni, 1970-luvulla nuoruutensa eläneelle, Ojaharju oli tuon ajan juopottelevia boheemeja, korosti merimiehen ja nyrkkeilijän taustaansa, satamatyöläisen elämää. Hän oli omassa elementissään siinä pöydässä, jossa käytiin hämäläisten Hemingwayn sodat. Suomalainen Marques Ei ole kahta henkilöä, jotka olisivat niin kaukana toisistaan kuin Gabriel Marques ja Jorma Ojaharju. Marques syntyi kultalusikka suussa, asui äitinsä kartanossa, opiskeli lakia ja alkoi toimittajana seikkailla Euroopassa, vietti aikaa Fidel Castron sohvamopsina Havannassa ja sai ylimääräisen kuhmun nenäänsä…
Read More