Parfymöörin nenä tukossa
Meillä suomalaisilla on käytössä onomatopoeettinen ja luontoon sidottu kieli. Siinä matkitaan luonnon ääniä ja niinpä se lirisee ja lorisee, sirisee ja särisee, hakee luonnosta myös usein pragmaattisena pidetyn kovin käytännöllisen maailmankuvamme. Me ajattelemme, näemme unemme ja toimimme pelkästään tämän kielemme avulla. Yhtään ajatusta ei synny sanoitta ja lapsena hankitut sanat ovat vielä tunnesanojamme. Joku sanan kielletään liki kokonaan toinen on hyvinkin suosittu ja rakastettu. Se miten vuosien saatossa sanojamme käytämme, on kulttuuriin, tapakulttuuriin, aikaan ja…