Sanni on tämän päivän kansallisrunoilija, kirjoittaa Saska Saarikoski kolumnissaan (HS 29.9) ja tarkoittaa forssalaisen ministerin sijasta Sanni Kurkisuon sanoituksia. Otan esimerkin: "En halua stalkkaa sua/ tai käyttää finderii/ mut sun vessan kaapista/ löyty eyelineri" Saarikoski vertaa Sannia Eino Leinoon, Aaro Hellaakoskeen ja P. Mustapään tuotantoon. Mitä nyt sanat ovat toki muuttuneet. "Ei en oo missi/ mul on muuvit mun sedän/ ei oo deen tissi/ mut ihan hyvin mä vedän" Tai: "Mimmit jotka just jonossa kiilasi/ mittailee mua ku oisin hiilari." Saska Saarikoski kertoo kuinka hänen fecabook-ystävä professori Janne Saarikivi käy sosiaalisessa mediassa katkeraa kamppailua suomen kielen puolesta. Kieli kun näyttäisi muuttuvan englannin kielen ja amerikkalaisen kulttuurin hotkaisemana. Saarikoski ei usko tähän. Suomi on runoilijoiden kieli ja sellaisena se myös jatkossa elää, lyyrisenä onomatopoeettisena ja luontoa matkivana pitkine päätteineen. "Sulle laulan…

Kuka muistaa Pentti Haanpään mainion kertomuksen yhdeksän miehen saappaista. Saappaiden matkasta vääpeli Soron jaloista sotamies Lehtosen käyttöön. Miksi tätä kysyn? Sain lahjaksi tohtorinhatun. Se oli löytynyt netistä myytävien joukosta ja minulta tuo hattu puuttuu. Sille kun ei ole nykyisin käyttöä muuten kuin jos osallistut promootioon. Tai olet väitöstilaisuudessa kustoksena tai vastaväittäjänä. Silloin joudut kuljettamaan tuota silinterihattua käsivarrella. Päähäsi et laita sitä silloinkaan. Käytännössä se silloin lainataan. Omalla kohdalla noita hattuja tulisi olla lisiksi kaksi kertaa väitelleenä useampia ja ne ovat turhan kalliita käyttöön, jota ei nykyisin ole enää lainkaan. Tohtoreita on alettu tuottaa liikaa ja niiden juhlava arvo on unohtunut sen myötä kokonaan. Ylioppilaslakkia sentään vielä käytetään vappuna. Se on hyvä perinne. On silti omituista että joku kauppaa tohtorin hattuaan kirpputoreilla. Siihen liittyy mystiikkaa jonka päätin selvittää. Hattu kun oli…

Kun puhutaan vallasta silloin ei voi sivuuttaa niitä filosofeja, joille valta oli ainut todella tavoiteltava. Valta on tärkeämpää kuin suosio eikä ole valtaa ilman vihaa. Jotta voi johtaa kansaa, sille on käännettävä selkänsä ja menestymiseen vaaditaan toisen epäonnistuminen. Voit valita julkisuuden, vallan ja elämäuran tai lahjakkuuden ja hiljaisuuden. Molempia et voi valita. Valta tuo mukanaan mainetta ja se on vaarallista: hyvää seuraa kateus, huonoa häpeä. Miehistä parhain on hän joka ei pidä vallasta, sanoi aikanaan Muhammed ja oli harvinaisen oikeassa. Mitä yhteistä on Jimmie Åkerssonilla ja Ruotsidemokraateilla, Alexander Gaulandilla ja Saksan vaalit voittaneella AfD eli Vaihtoehto Saksalle puolueella, Geert Wildersillä ja Hollannin Vapauspuolueella, Viktor Orbanilla ja Fidesz-puolueella Unkarissa, Heinz-Christian Strachen Vapauspuolueella Itävallassa, Ranskan Front Nationalia puolueella ja Marine Le Penillä sekä viime kesänä perussuomalaisten johtoon valitulla Jussi Halla-aholla. Helsingin Sanomat…

Populismi ei yritä kiistää faktoja, vaan se tukeutuu ”vasta-asiantuntijuuksiin”, katsoo väitöstutkija Tuukka Ylä-Anttila (US). Hänen populismin käyttöä Suomen politiikassa vuosina 2007–2016 käsittelevä väitöstutkimus on tarkastettavana Helsingin yliopistolla. Väite ”totuudenjälkeisestä ajasta” tarkoittaa tutkijan mukaan eri yhteyksissä eri asioita. Ylä-Anttilan mukaan on väärin katsoa, että populistit vastustavat älymystöä ja asiantuntijatietoa ja pitävät maalaisjärkeä tai perimätietoa parempana kuten populismin tutkimuksessa on tehty. –Tämä väite on kuitenkin liian yksinkertaistava: ei pidä paikkaansa, etteivät populistit välittäisi tiedosta tai asiantuntijoista ollenkaan, koska oikeistopopulismissa ”vasta-asiantuntijuuksien” käyttäminen on tavallista, Ylä-Anttila kertoo. Väitöskirja populismin käyttämästä tiedosta on mielenkiintoinen Populismi ei ole kiinnostunut oikeasta tiedosta on yksinkertaistava: ei pidä paikkaansa, etteivät populistit välittäisi tiedosta tai asiantuntijoista ollenkaan, koska oikeistopopulismissa ”vasta-asiantuntijuuksien” käyttäminen on tavallista, Ylä-Anttila kertoo. Tutkimuksen mukaan hommaforumlaiset ja MV-lehti itse sanovat pitävänsä totuutta suuressa arvossa. Heidän kirjoituksissaan tavallisesti ehdotetaan,…

Martin Scorsese ohjasi ja Robert De Niro näytteli Jake LaMottaa kuvaavan elokuvan "Kuin raivo härkä" Keskisarjan hurjin ja raivokkain nyrkkeilijä "Bronxin härkä" syntyi samana päivänä kuin omani mutta kolme vuosikymmentä aiemmin. Mitä tekemistä tällä eilisen päivän Hesariin nekrologinsa saaneella aikansa nyrkkeilylegendalla on oman aikamme narratiivisessa kerronnassa. Hän syntyi samana päivänä joka tuli nyt myös meillä liputuspäiväksi. Päivää (10.7) liputetaan kuvataiteitten ja taiteilijoittemme työtä muistaen. Kuvataiteilijat ovat muuttaneet maailmaa siveltimen lisäksi lekalla. He ovat muuttaneet koko maailmankuvamme kerralla. Yksikään poliitikko ei ole päässyt lähellekään. Toki Hitler yritti hävittää heidät ja heidän työnsä. Mutta samaan aikaan oli heitä, jotka ottivat näitä töitä talteen, välittämättä ihmisistä hekään pätkääkään. He halusivat vaurastua tai säilyttää jotain erityisen arvokasta. Samalla sivulla lehdessä (HS 24.9) on myös rakennusten restauroinnin mestarin professori Sari Schulmanin nekrologi. Hän ehti olla…

Elämä alkaa muistuttaa Alfred Hitchcockin elokuvia. Tai Hitchcockin kaltaiset pyrkivät sitä matkimaan mutta eivät onnistu saamaan mukaan sen kauhuista kuin kalpean kuvajaisen. Media-ajan maailmaa. Aina tapahtuu ja entistä kauheampaa eikä lööpeillä pysty niitä mitenkään enää lisäämään ja liioittelemaan, päinvastoin. Sanat loppuivat. Liioittelevat ylisanat ja toimittajien vuodatukset. Tutkiva journalismi ei ole tiedettä nähnytkään. Tutkija ei ole tiedemies tiedoksi Aamulehdelle. Meksikon järistyksiä seuraavat pahemmat järistykset. Maria hurrikaani seuraa Irmaa. Myanmarissa kansansurma ajaa puoli miljoonaa ihmistä aavikolle. Kiina sulkee öljyhanat Pohjois-Korealta. Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean päämiehet nimittelevät toisiaan tavalla johon suomalainen juoppokaan viikonloppuna, ennen joutumistaan putkan pahnoille, ei kykenisi, sanat vain loppuisivat. Samoin käy medialle jonka lööpit eivät enää ylisanoina kuvaa menossa olevaa elävää elämää. Liioitteleva valemedia vaikenee kohta sekin. Mistä voisi valehdella? Koska tällaista on koettu viimeksi? Vuonna 2011 johon loppui Maykansan kalenteri.…

Raiskaaja on poliisille ja etenkin raiskatulle tuttu, usein entinen mies tai muu läheinen, molemmat ovat juovuksissa, raiskaus tapahtuu kello 00-04 välillä ja yksityisasunnossa, siis kotona. Kertoo tämän päivän hesari (21.9) etusivullaan. Mahtoiko näitä riitoja olla jo vuosia, vuosikymmeniä ennen eroja jää pohdittavaksi. Oleellista on että tällainen raiskaus on kovin erilainen kun kokonaan ventovieraan kadulla tekemä raiskaus puistoon raahaten ja puukolla uhaten. Käräjätuomari ratkaiskoon miten tapauksia tulkitsee ja vaikuttaako tuomarin sukupuoli ja ikä, oma päihteitten käyttö tuomioon, elämänkokemukset tai niiden puute, maailmankuva. Sama pätee politiikkaan. Kun Juha Akkanen (HS kolumni 21.9)lähti mukaan politiikan toimittajan tehtäviin eletiin jo vuosituhannen vaihteen kynnystä. Nimi Akkanen on diminutiivi käsitteestä akka. Siis ikään kuin vähän vähäisempi kuin täysi akka. Akkanen kuvaa hesarin kolumnissaan kuinka politiikkaa muuttuu ja ottaa tutut esimerkit suurista muutoksistamme alkaen Neuvostoliiton katoamisesta ja…

Pekka Haavisto muistelee vuoden 1973 häpeällisiä vaaleja, jolloin Urho Kekkosen poikkeuslaki vaati SMP:n jakamista kahtia ja seteliselkärankaisten ostoa puolueesta poikkeuslain aikaansaamiseksi. Nyt osto tapahtui taas ministerin salkuilla ja se hinta on varmasti demokratiallemme korkeampi kuin tuo 1973 vaalien häpeä. Seteliselkärankaisilla oli sentään puolue mutta ei nyt mitään asiaa ministereiksi ja ilman puoluetta, kannatusta. Se tarina päättyikin seuraaviin vaaleihin. – Uskon, että istuvan presidentin lukemat tulevat vielä taivaallisista korkeuksista tänne meidän maallisten vaeltajien joukkoon, toteaa Haavisto. Yllättäen Haavisto nosti ensimmäisessä kampanjapuheessaan esille vuoden 1973, jolloin Urho Kekkonen valittiin presidentiksi poikkeuslailla ilman vaaleja. Haaviston mukaan moni muistelee tuota vuotta nyt häpeillen. – Vuosi 1973 muistuttaa meitä, miten tärkeitä vaalit ja niiden ympärillä käyty poliittinen keskustelu ovat. Haavisto kertoo ja muistuttaa oman aikamme vaaleista ja samalla tapahtumasta, jota ei voi kiertää kun kyse…

Hesarin tapa haukkua Trump harva se päivä ei ole enää oikein kertomuksena uskottava. Niinpä tänään mieleen jäi lehden tarina Pandasta ja sudesta. Pandat menestyvät yhä paremmin Kiinan vuoristoissa syöden ravintoa, joka ei ole niin keho valinta kuin aluksi voisi luulla Kiinassa elämättä. Jos ei ymmärrä miksi tuollainen valinta on evoluution mukana sen kohdalle osunut, silloin on tarkasteltava ihmistä ja sen ekologisia lokeroita, meille tutumpia. Sudet selviävät tutkijoiden testeistä koiria paremmin kun eivät tule valmiiseen pöytään vaan joutuvat näkemään välillä nälkää ja hankkimaan itse toimeentulonsa, tämän päivän hesaria lainaten. Sama se pätee ihmiseenkin, joka päättelee ja pohtii päivittäin eikä kerro koko ajan omaa tarinaa suomalaisista filmifestareilla Aki Kaurismäen tapaan päästäkseen kavereittensa kanssa bambunoksia puremaan. Nuorten päihteitten käyttö on rajusti laskenut, tiedoksi hänelle. Se on pieni ekologinen lokero, jossa pienet tarinat muistetaan,…

Maakuntahallinto on syntymässä tavalla, jossa se on aiemman lääninhallinnon tapaan riippuvainen valtiosta ilman verotusoikeuttaan. Sille jää lopulta vain kyky karsia menoja ja nuivaksi muuttuva tapa vartioida valtion taloutta maakunnassaan. Vastaavasti rinnalle on syntymässä kaupunkiverkosto, joka käyttää valtaa mennen tullen ohi maakuntahallinnon. Pormestarin valta on Helsingissä aivan muuta kuin kuvitteellisen maakunnan jossa sielläkin valtaa käyttää valtio ja viimekädessä pormestari. Kuka tai ketkä huolehtivat niistä alueista, jotka eivät ole edustettuna maakunnassa käytännössä lainkaan ja jotka eivät ole suuria kaupunkikuntiamme? Suuret sairaalatkin kun maakuntajohtajineen (sotejohtajineen) ovat muutamassa suuressa kaupungissamme. Valtaosa suomalaisista jää tämän uuden valtarakenteen ulkopuolelle. He eivät saa edes nimellistä edustustaan maakuntiimme. Samalla valtaosa maasta on ulkona uuden vallankäytön tuomasta hyvinvoinnista, verkostoista ja talouden klustereista, keskittymistämme. Kuntien kohdalla valta kaventuu kunnan vaakunan kiillotukseen ja sellaisiin perustehtäviin, joita enää lähipalvelut edustavat. Perinteinen koulu…