Veljen kuolema

Oikein hyvää viikonloppua ja kaatuneitten muistopäivää. Näihin kuviin päättyi kevätkalastus ja alkoi kuhan kutuajan mittainen tauko. Samalla veljeni Riston hautajaiset hiljentävät. Muistot säilyvät. Yhteinen lapsuus ja nuoruus. Kaikki me lopulta ikäännymme yksin. Ei korona siinä ole muuta kuin muodollinen tapa lisätä suomalaisten luonnostaan erakkomaista tapaa ikääntyä. Ei siinä päivien määrä ratkaise vaan niiden laatu. Risto eli täyttä elämää. Meille muille jäivät muistot. Vanhempi veli on aina askeleen edellä ja haaste nuoremmalle. Keskimmäinen veljeksistä on tylsä diplomaatti. Nuorin on luova ja mielikuvitustaan käyttävä lapsi. Vastakohta vanhimmalle. Lepää rauhassa. Kuolema on edelleen asia, jota emme ole onnistuneeet täysin arkistamaan edes koronan avulla.…
Read More

Pitääkö olla huolissaan?

Korona-ajan ja pandemian hiilloksilla. Seuraan jälkilähetyksiä ja toistoja suomalaisista viihdeohjelmista sekä päivisin 1930-50 lukujen elokuvista. Moni niistä on huolella rakenneltu 1940-luvun talvisodan tai sitä seuranneen ja jatkosodaksi meillä kutsutun maailmansodan aikana. Niistä on vaikea uskoa kuvaushetken pommituksia ja miesten taisteluja jossain siellä Raatteentiellä, jossa miestä kylmeni. Miten nämä nuoret kameroitten edessä ja Aku Korhosen aikalaiset eivät ole rintamalla? Onko sota vahvasti liioiteltu tapahtuma vai kykenikö sen rintaman takana unohtamaan noin täydellisesti kuin mihin nämä vanhat rainat hauskoine hahmoineen antavat ymmärtää romanttisina tai hauskoina tarinoinaan. Rinnakkain kulkee aina useita historiaan jääviä tapahtumia, joista me olemme oppineet muistamaan vain sen yhden. Usein…
Read More