Atte Jääskeläinen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että jos JSN ryhtyy liikaa määrittelemään Yleisradion journalistista linjaa, Yleisradion ”täytyy varmaan perustaa oma elin sitä varten”. Kommentti on tulkittu vihjaukseksi siitä, että Yle olisi jättämässä JSN:n.
Jääskeläinen on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja. Hän on vastannut johtajana Ylen uutistoiminnasta vuodesta 2007. Hänen vastuulleen kuuluu nykyisin myös ajankohtaisohjelmat, urheilu sekä Ylen suomenkielinen aluetoiminta.
Hän on toiminut toimittajana alkaen Forssan Lehdestä ja edeten Helsingin Sanomien vastaavan toimittajan tehtäviin. Hän on juristi ja syntyisin Forssasta. Forssassa syntyminen ei selitä kaikkea mutta ehkä taipumuksen hakea outoja selityksiä ja selityksen selityksiä, salaliittoja, se kyllä voisi selittää.
Näitä Helsingin Sanomat toimittajineen oli havaitsevinaan miestä seuratessaan Forssassa. Samoin tavan nähdä näitä pelurin taipumuksia myös muissa kanssaihmisissä ja vielä juristin koulutuksella. Suomessa kantaväestöstä noin joka viides on taipumuksiltaan peluri.
Tyyppi ei esiinny useinkaan puhtaana mutta hallitsevana luonteenpiirteenä sen voi havaita helpostikin. Helsingin Sanomien toimittaja hakee tätä jutussaan joko tietoisesti tai tietämättään. Hän on siis toimittajana peluri itsekin.
Peluri tunnistaa peiliteorian kautta oman kuvansa ja kirjoittaa siis siitä. Valtaosa kirjoittajista kirjoittaa enemmän tai vähemmän itsestään, omista kokemuksistaan, omilla oppimillaan sanoilla ja käsitteillä. Sitä kutsutaan hermeneutiikaksi.
Olemme käsitteittemme vankeja myös ajatellessamme ja unia nähdessämme. Kyky peitellä ja huijata itseään on ihmislajin luonteenomaisin piirre. Lajin säilymisen kannalta tällainen valehteleva eläin on menestynyt parhaiten kilpailussa säilyä hengissä. Google ja mediat käyttävät tätä hyväkseen jakaessaan meille kaipaamme mediatietoa ja -taitoja, viihdettä ja mainoksia, maailmankuvaa tukevaa materiaalia, pelejä joita rakastamme.
Jääskeläinen kertoi halunneensa ja nuorena toimittajaksi. Pelurin näkyvin ero muihin ihmistyyppeihin on tavassa pelata omin säännöin ja sulkea muut pois jos säännöt eivät kelpaa. Kyse on moraalista tai sen puuttumisesta. Nykyisin kyseinen persoonallisuustyyppi on aiempaa suositumpi yhteisöllisyyden hajotessa ja yksilöiden hakiessa valtaa ja taloudellista asemaa, sosiaalista menestystä, johtajuutta, yksilöinä ja myös hyväksyen narsistiset piirteet ja teatraalisen esiintymisen. Tähän meitä myös koulutetaan, häpeilemättä ja hakien menestystä ja valtaa.
Peliteoria toimii siinä missä peiliteoriakin hämäläisessä työläiskaupungissa ja selittää monia sen omituisuuksia, joita naapurikuntien maaseutu on joutunut varomaan ja asennoituu pihtisynnytyksen kokeneeseen yhdyskuntaan varauksella. Yhteistyötä tehdään mutta kuntaliitoksia kavahdetaan maaseudulla, jotka ovat perinteisiä yhteisöllisten kylien verkostoja kirkonkylän muodostaessa kunnan keskuksen. Vähäinen liikkuminen on kasannut samoja geenejä samoihin kyliin.
Jääskeläinen luonnollisesti kiistää tarkoittaneensa sitä mitä sanoi. Kun vallasta kilpailee neljä valtiomahtia mediayhteiskunnassa neljäs tahtoo olla niskan päällä. Ja kun sitä ohjaillaan julkisin varoin ja hallituksesta käsin, silloin on selvää kuka käyttää siellä valtaa. Sen lauluja laulat jonka leipää syöt.
Jos olet hallituksessa, pyrit käyttämään valtaa, jos oppositiossa, raksutat hallitusta ja sen vallankäyttöä. Ylellä on hankala paikka olla näiden välissä joutumatta myrskyn silmään. Se mikä sopii yhdelle medialle ei sovi toiselle. Onko JSN aikansa elänyt kaikkien medioittemme yhteisenä elimenä ja toverituomioistuimena?
Sosiaalisessa mediassa liikkuu kavereita ja ystäviä, vähemmän tovereita. Se on epäsosialistinen media. Ei vain epäsosiaalinen media. Ja se on levittäytynyt kaikkiin medioihimme samalla. Miten JSN tätä kehitystä mukamas valvoo, digiajan hybridiyhteiskunnan globaalia elämää?
Kun sosiaalinen media syntyi, moni asiantuntija halusi Suomessa sitä kutsuttavan kansalaismediaksi (popula=kansa). Yhtä hyvin he olisivat voineet kutsua sitä populistiseksi mediaksi. Ettei pääse syntyään väärinkäsityksiä. Meillä Suomessa kun sosiaalinen ja sosialismi sotketaan keskenään. Takavuosien sosiaalitantat saivat hallituksessa sen ainoan naisten paikan sosiaaliministerinä. Sitä pidettiin toisarvoisena ja siten naisten paikkana.
Ei pidetä enää. Sote -soppaa keittää ja hämmentää jokainen poliitikko ja puolue, pankit ja rahalaitokset mutta myös pääomasijoittajat ja valtava alan teollinen toimeliaisuus sairaaloittemme ja terveydenhuollon ympärillä. Kuntien taloudesta se on paisunut ja valtiolle kävi samoin. Se on digiajan suurin innovaatiopolitiikan rahoittaja hybridiyhteiskunnassa ja kerää sinne maailman parhaat aivot, pelurit.
Se kun on ollut samalla taustalla ja takana kun populismi levisi ympäri globaalia maailmaa ja sana vapautui kansan sitä käyttää. Ja kovin moni muu ilmiö sen mukana. Siihen olisi sopeuduttava vanhan maailman edustajienkin. Ei vain perussuomalaisen puolueen silloin, kun sitä nimitellään populistiseksi puolueeksi Suomessa ymmärtämättä, mitä sillä maailmalla tarkoitetaan. Se on nyt paljon muutakin kuin takavuosien SMP tai unohdettujen pienviljelijöiden ja Karjalan evakkojen puolue 1950-luvulta, unohdetun kansan puolue.
Se hakee paikkaansa tavalla, joka kiusaa vasemmistoliberaaleja pelureita mutta myös oikeistokonservatiivejamme. Populismin arvomaailma ei synny oikealla tai vasemmalla, mutta ei myöskään noudattaen liberaalin tai konservatiivin kuvitteellisia arvomaailmoja pelurin kentällä ja toimittajan rakentamalla nelikentällä pelaten. Ihminen kun ei ole niin yksiulotteinen otus ensikään.
Populisti vallan käyttäjänä, miljardöörinä, operoi uusimmalla teknologialla ja käyttää sosiaalista mediaa, kansalaismediaa, ei vanhoja medioitamme. Hän jopa tutkii sitä ja kehittää sen käyttöä omassa työssään, harrastuksissaan ja on askeleen edellä muita medioitamme, vallan käyttäjiämme. Donald Trump ei muuta käytäkään. Ja hänet valittiin muista medioista piittaamatta Yhdysvaltain presidentiksi. Taisivat panna hieman hanttiin, turhaan.
Kun joku ei noudata toimittajan pelikenttää, yksilö tai satojen miljoonien monikulttuurinen valtio, häntä aletaan pitää sopeutumattomana, valtiota rosvovaltiona, tai osana mafiaa, kuten Helsingin Sanomat Saska Saarikosken kuvaamana ”Putin ja Trump – maailman mafiaveljet” (HS 28.5). Syntyy narratiivinen kertomus, jonka lukeminen on viihdettä, ellei se loukkaisi stereotyyppeineen miljardien ihmisten tapaa elää ja hakea oikeutuksensa olla erilaisia kuin suomalaiset tai hämäläiset kylineen ja pienine yhdyskuntineen.
Jos muu maailma Putinin tai Trumpin kaltaisia mediapersoonia ymmärtää, se on sosiaalisen median ja hybridiyhteiskunnan tuotetta ja digiajan elämää. Vanha media ja maailma ei kyennyt sitä Yhdysvalloissa estämäänkään. Se on jäänyt oppositioon raksuttamaan. Aina uuden ajan sarastaessa vanha valta ja sen konventionaaliset käyttäjät dogmeineen raksuttavat ja panevat hanttiin. Nyt oikein miljardien eurojen ja dollareitten voimalla.
Valta kun siirtyy aina sille, jolla on paremmat välineet ja päät käytettävissä myös ja etenkin nuorten kohdalla. Tähän me nuoria ja lapsia koulutamme tänäänkin. Saska Saarikoskea aikanaan lapsena sosialismiin suurine ihanteineen mutta myös julmine pyöveleineen. Innovaatiopolitiikan kärki-ihmisiksi maailmalla mutta oivaltaen myös pelurin persoonallisuuden ja moraalittomuuden. Se on ainut keino menestyä globaalissa kilpailussa mutta myös paikallisella tasolla, lokaalisella.
Kuka kirjoittikaan kirjan ”Social media economy and strategy” vuonna 2007? Se on edelleen, googlaten nuo sanat, miljoonien hakusanojen kärjessä. Silloin satojen miljoonien. Kimi Räikkönen ajoi seuraavana vuonna paalulle Ranskassa. Nyt sitten toisen kerran tuon vuoden jälkeen. Jo oli aikakin myös halata vanhaa, kasvonsa aikanaan pahoin polttanutta mestaria.
Mestarit tuntevat toisensa ja Kimi heräsi unestaan, kertoi vanha mestari kyyneleet silmissään. Suuret ovat aina suuria ja tuntevat toisensa olkoonkin, että myöhemmin tallimääräys edellyttää renkaitten vaihtoa väärään aikaan ja ennen saksalaista Vetteliä. Saksa on sittenkin talousmahtina ja autojen hankkijana, valmistajana, muuta kuin Suomi. Paska maa, sanoisi Seppo Räty. Etenkin nyt kun keihäskin lentää kauemmas kuin suomalaisilla.