Pekka Haavisto muistelee vuoden 1973 häpeällisiä vaaleja, jolloin Urho Kekkosen poikkeuslaki vaati SMP:n jakamista kahtia ja seteliselkärankaisten ostoa puolueesta poikkeuslain aikaansaamiseksi. Nyt osto tapahtui taas ministerin salkuilla ja se hinta on varmasti demokratiallemme korkeampi kuin tuo 1973 vaalien häpeä. Seteliselkärankaisilla oli sentään puolue mutta ei nyt mitään asiaa ministereiksi ja ilman puoluetta, kannatusta. Se tarina päättyikin seuraaviin vaaleihin.
– Uskon, että istuvan presidentin lukemat tulevat vielä taivaallisista korkeuksista tänne meidän maallisten vaeltajien joukkoon, toteaa Haavisto.
Yllättäen Haavisto nosti ensimmäisessä kampanjapuheessaan esille vuoden 1973, jolloin Urho Kekkonen valittiin presidentiksi poikkeuslailla ilman vaaleja. Haaviston mukaan moni muistelee tuota vuotta nyt häpeillen.
– Vuosi 1973 muistuttaa meitä, miten tärkeitä vaalit ja niiden ympärillä käyty poliittinen keskustelu ovat. Haavisto kertoo ja muistuttaa oman aikamme vaaleista ja samalla tapahtumasta, jota ei voi kiertää kun kyse on paikasta Naantaliin.
Haavisto on oikeassa. Ilman vaaleja ministerien salkut hankittuina on rumaa ja muistetaan myöhemmin häpeänä. Nythän ne tulivat palkkioina siitä että kansa ei heitä äänestä, kuten pääministeri totesikin puolustaessaan viiden salkun ja yhden prosentin puoluetta, jota sitäkään ei ole olemassakaan. Hän puhui uhrauksesta ja niin puhuttiin Kekkosen valinnan yhteydessäkin. Demokratia siinä uhrattiin…Kuka muistaa mitkä puolueet olivat silloin pelin takana?
Nyt Naantalin risteyksessä tehtiin jo toinen lentoharjoitus ja sen jälkeen seurasivat lehmänkaupat.. Nobelistimme Holmström piti lehmänkauppoja ihan hyvänä keinona hoitaa muuten ikäviä asioita.. Presidentti puhui hyvistä lehmänkaupoista. Mitähän mahtoivat herrat tarkoittaa?
Voisiko ulkoministeri Soini avata tätä kauppaa…Jyväskylässä kun puoluekokouksen jälkeen tapahtui jotain odottamatonta jonka mediat jo näyttivät kyllä tuntevankin… Mitä kerran on ollut sitä vastakin on. Ja miksei voisi saman tien panna vähän paremmaksikin kuin vuonna 1973. Tehdään syntipukki persuista ja Jussi Halla-ahosta. Tai jostain maalaismiehestä. Hän kun sopii siihen tehtävään. Hyvin menee, herrat nauraa.
Edellisissä presidentinvaaleissa, ratkaisevalla hetkellä ennen ensimmäistä kierrosta, Pekka Haavisto kävi tervehtimässä maalaismiestä hänen kotonaan. Oliko se fiksumpi teko kuin potkia häntä päihin kuten nyt tehtiin? Kerrottiin ettei ole kelvollinen ministeripuolueen ihmiseksi ensinkään.
Silloin tuo Haaviston fiksu ele oli käänne vaaleille… Haavisto nousi toiselle kierrokselle. Kuka nyt nousee? Maalaismies nostettiin puolueensa puheenjohtajistoon. Voisiko toisen kierroksen taika tulla nyt sieltä, missä ei vain kätellä maalaismiestä vaan tehdään hänestä puheenjohtajiston jäsen.
Siellä kun varapuheenjohtajana on terävä-älyinen ja sanainen nainen. Ettei vaan hän olekin nyt se henkilö jota pelästyttiin. Jotain oli tehtävä ja pian… Suljetaan siis ulos hallituksesta ja ostetaan ministerin salkuilla nämä ostoon suostuvat. Muut mukana tulevat ovat Soinin niin usein mainitsemia hyödyllisiä idiootteja.
Jopa oli läpinäkyvää peliä. Kuten Kekkosen aikaan mutta vieläkin näkyvämpää. Toki sitä silloinkin peiteltiin ja yritettiin panna Veikko Vennamon henkilöstä syntyväksi ilmiöksi. Sellaisena mediamme sen myös esittelikin kansalle. Mitä kerran on ollut sitä vastakin on. Kun sen kummempaa nyt ei nyt kerta kaikkiaan osata, fiksumpaa. Valta kun sokaisee ja täydellinen täydellisesti.