Isänpäivän mediaa

Home / Uncategorized / Isänpäivän mediaa

Helsingin uusi piispa piti saarnan jota seurasi myös valtiojohtomme. Moni on pitänyt miestä sopimattomana piispaksi. Hänhän esiintyy myös viihdetaiteilijana ja pilailee vaikka puolueittemme kustannuksella.

Uuden piispan vihkiminen oli isänpäivänä komeaa katsottavaa. Uusi Helsingin piispa piti saarnan, virkaanastujaispuheen, joka oli hänelle sopiva, huolella valmisteltu. Omiemme rinnalla mukana seremoniassa olivat Pohjoismaat, globaali maailma ja protestanteille sopiva koruttomuus. Teemana rakkaus ja anteeksianto ovat aina yhtä ajankohtaisia. Miten ne sopivat oman aikamme valtiojohdon käyttöön, mediayhteiskunnan elämään? Onko kyse viihteestä vai vakavasti otettavasta normista, arvoista ja moraalista jota noudatetaan?

Helsingin Sanomat (12.11) lähestyi isänpäivää teemalla Seposta, joka etsi Suomesta ydinjätteiden sijoituspaikkaa. Kertomus muistutti urheilusankaria, Elmoa, joka sitten katoaa ja jättää tyhjän paikan jälkeensä. Mahdotonta tehtävää ja sen hoitamista ensimmäisenä maapallollamme.

Urheilijoista lehdessä mukana oli Iivo Niskanen, jonka isä rohkaisi silloinkin kun kaikki ei mennyt kohdalleen. Kolumnisti sadisteista, Stalinin kaltaisesta tai Hitlerin oloisesta sadomasokistista, oli isänpäivän tapa kuvata pellon kasvustoa, jossa päitä katkotaan ja pidetään tähkäpäät aina riittävän nöyrinä ja aina samalta tasolta aurinkoon kurkottavina.

Donald Trump luonnehdittiin hänestä kirjan kirjoittaneen kolumnissa 10-vuotiaaksi ja Barack Obama demokraattina liian fiksuksi, kuten nyt demokraatit ovat erotuksena republikaaneista. Suomessa puolueita on enemmän mutta niin on arvojakin, eikö vaan? Yhdysvalloissa on vain kaksi, hyvä ja paha. Kansan ääniä ei saa kykenemättä näyttelemään myös rahvasta ja välillä myös riittävän typerää, menestymään myös tyhmyyskilpailuissa, kirjoittaa raittiin isän lahjakas poika.

Toimittajan on osattava esittää oikeita kysymyksiä. Suomen pääministerille ei pidä esittää kysymystä, tiesikö hän perussuomalaisen puolueen hajoavan. Ei hän tiennyt. Kukaan ei voinut ennustaa tulevaa. Se on väärä kysymys. Toimittaja esittää tarkoituksella vääriä kysymyksiä silloin kun oikeat kysymykset ovat toimittajalle kiusallisia itselleen, omille arvoille tai niiden puuttumiselle.

Häneltä, vallan käyttäjältä, olisi tullut kysyä, oliko hän ja hänen puolueensa, media siinä rinnalla, sekä kokoomuslainen Orpo aktiivinen pyrkiessään hajottamaan puoluetta ja oliko tarkoitus osoittaa kansalle, kuinka puolue on kelvoton heille, ihmisarvoiltaa sopimaton hallitukseen, syntipukiksi sopiva ja pilkattava, aktiivisen hajottamisen ja toiminnan kohde ennen Jyväskylään kokoontumistaan ja on sitä edelleenkin.

Mitä tekemistä pääministerillä, puhdasoppisella ja pyhällä miehellä, ja valtiovarainministerillä, Jumalasta seuraavalla mutta taatusti ylöspäin, oli perussuomalaisen puolueen vaalitulosten tulkintaan ja niiden ohjailuun, ihmisten jakoon vuohiin ja lampaisiin Jyväskylän kokouksen jälkeen? Oliko se moraaliltaan hyväksyttävää, Raamatun mukaista ja laestadiolaista oppia vai jotain kokonaan muuta? Oliko piispa Helsingissä saarnannut tästä opista?

Sopiko sellainen suomalaiseen luterilaiseen kansankirkkoon, mistä opista on uhrin ja syntipukin aktiivinen etsintä? Oliko se tapa kääntää huomio pois keskustan ja kokoomuksen jatkuvista riidoistamme? Miksi piispa Helsingissä saarnaa armosta ja rakkaudesta, anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta. Eikö jokainen puolue hoida itse valintansa? Eikö demokratia kelpaa kokoomukselle? Miksi katolinen Soini, luterilaisen kirkon julkinen häpäisijä, oli puhtoinen yhteistyökumppaniksi mutta eivät nämä puolueen valitsemat uudet johtajat? Soinihan ei ollut edes ehdolla. Mitä Soini sanoikaan itsestään ja Juudaksesta? Oliko sekin vain hauskaa pilaa?

Ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, saarnasi uusi piispamme Helsingissä. Näin siis uusi Helsingin piispa, hauskaksi narriksikin aiemmin tunnettu, kertoi ohjaavansa laumaansa ja vannoi sen arkkipiispan sitä häneltä erikseen kysyessä.

Mihin oppiin pääministerin ja valtiovarainministerin arvot ja normit, moraali, perustuvat osana perustuslakiamme? Miten ne poikkeavat Soinin opeista? Entä uuden piispan opeista? Pääministeri Sipilän opesta ja Orpon opeista? Voiko puolue menettää ja muuttaa arvonsa yhden yön aikana äänestäjineen, joita on liki puoli miljoonaa ja ylikin? Miksi heidät oli leimattava syntipukeiksi ja millä oikeudella valtiojohtomme sen teki ja palkitsi Soinin oppilaat, soinismiksi kutsutun?

Onko pääministeri saman kirkon ja seurakunnan edustaja? Jos on, miksi syntipukkeja haetaan nyt maalaismiehistä ja miehistä, jotka joutuvat vetämään äijäpuoluetta, päähän potkittuja miehiä, syrjäytyneitä entisiä kommunisteja, demareita, keskustalaisia ja kokoomuslaisia, isiä ja isosisiä. Mikä oli sellainen synti, jota laestadiolainen Sipilä ei voinut antaa anteeksi ja joka poikkesi soinismista?

Leave a Reply