Syntipukkien traumaattista muistelua – Suomi 100

Sofi Oksanen on tavannut kourivan kansanedustajan ja masturboivan miehen sekä peräänkuuluttaa lisää näitä tapauksia myös Suomessa tämän päivän Helsingin Sanomissa (15.11) tai henkilöitä, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ikääntyvä ihminen, itseni kaltainen, on matkallaan kohdannut kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja maailmaa kiertäen syntyy vaikutelma, jossa paheitten summa näyttäisi olevan vakio. Ikävin ilmiö on sen kääntyminen kahden kansanosan väliseksi julmuudeksi, jossa kolmannesta haetaan lopulta syntipukkia. Näin syntyy myös terrori.

Niinpä jos miehet alkavat jossain päin maailmaa vaikkapa raitistua ja muuttaa käyttäytymistään sekä vähentää aggressiotaan, niin eikös vaan naiset ota nuo paheet hoitaakseen alkaen käyttäytyä miesmäisesti. Ei ongelma sillä korjaudu vaan pahenee ja syvenee sekä muuttuu hyväksytyksi normiksi, slummikulttuurin elämäksi taantuessaan ja rapautuessaan.

Tutkimusten mukaan pieniä poikia ahdistellaan enemmän kuin jo hieman varttuneempia, kun taas tyttöjen ahdistelu lisääntyy teini-ikään tultaessa ja sekin taitaa olla kulttuurisidottua. Olettaisin että ongelma on hoidettava yhteisesti ja ilman sukupuolisidottua käyttäytymismallia ja käynnistäen se jo hyvin varhain lasten kasvatuksesta. Ei pidä kasvattaa kahden kulttuurin lapsia ja sitten hakea heille yhteisiä syntipukkeja, kiusattuja kolmannesta sukupuolesta.

Maailma kun avautuu lapselle sellaisena kuin miltä se lähiympäristössä näyttää. Slummissa elävä lapsi ei voi saada samaa käsitystä elämästä ja sen ilmiöistä kuin vaikkapa yliopiston kampusalueella syntyen ja kyllä vaikkapa Forssa ja sen teollinen yhdyskunta, tuoretta väitöskirjaa lukien, näyttää antaneen lapselle erilaisen kasvuympäristön kuin puhtaasti agraari tai jälkiteollinen palveluyhdyskunta ja nykyisin virtuaalinen globaali kokemus.

Metropoli on erilainen tapa nähdä lapsena ”miltä maailma näyttää” kuin syntyminen maaseutuyhteisöön, eikä näitä kokemuksia myöhemmin voi yhdistää yhteen ja samaan muottiin sen jälkeen, kun varhainen oppimisgeenien sulkeutuminen on jo tapahtunut. Käsite ”cluste art” ja sen manifesti syntyi tästä ilmiöstä ja yhteisen ”kielen” symboliikan hausta alkaen antropologiasta ja Australian aboriginaalien ”kielestä” sekä Afrikasta heimoineen.

Näin Sofi Oksanen ja hänen maailmansa ei ole välttämättä meidän kaikkien yhteinen kollektiivinen kokemus vaan pikemmin hyvin kapean eliitin elämää eikä tällaista yhteistä kokemusta enää voi hakeakkaan. Niin pirstaleinen on yhteiskuntamme ja siitä meille eri medioitten kautta tuotettu ”todellisuus”, josta samaisen lehden mukaan melkoinen osa on valetta myös medioittemme tuotteena tai sellaiseksi koettua lehden käyttämien tutkimusten mukaan.

Kun et voi luottaa medioihimme, mitä muuta kautta voit rakentaa sellaisen maailmankuvan, yhteisen ja kansallisen, joka vastaisi kollektiivisen ja yhteisen sosiaalisen pääoman jatkuvuutta, jossa mukana on yhteisiä arvoja, normeja, yhteisesti hyväksytty sukupolvelta seuraavalla kasvava moraalinen pääoma ja laki, jota myös noudatamme ilman sanktioita.

Kun kansanedustaja lakien laatijana ei tähän näytä kykenevän, kuten vaalirahoitus osoitti, kuinka sitten tavallinen kansa, jonka populistiset kansanpuolueetkin on hajotettava, jotta syntyisi sopiva syntipukki jatkaa hallituksen vallanhimoista menoa teatraalisten näytelmien kautta muistuttaen Rene Girardin jäljittelytaipumusta ja tapaa kuvata moraalinsa ja kristinoppinsa kadottaneen pakanakansan tapaa käyttää syntipukkeja, ”mimesistä”, silloin kun kahden ryhmän välille syntyy arvovaltakiistoja.
Kuten hallituksessamme kokoomuksen ja keskustan välillä ja hakien syntipukiksi kolmas kansanosa, perussuomalaiset ja se myös tähän tarkoitukseen manipuloiden kokoomuksen ja keskustan johdon toimesta ja porvarillisen median avustaessa.

Eilen tällaista ilmiötä todisteli, oikeammin sen paljastamista vältteli, televisioissa kokoomuslainen ja keskustalainen päätoimittaja ja jätti vastaamatta kysymykseen, miksi ja mihin heidän puolueensa tarvitsivat ”syntipukkeja” ja miksi juuri tästä johtuen heidän mediansa vaikenivat keväällä 2017, vaikka tiesivät koko ajan, mistä on kysymys. Olin siitä kirjoittanut ja nyt lukijoita on jo yli kaksi miljoonaa. Tiedon panttaaminen tai vääristely on nykyisin vaikeaa, mahdotontakin.

Niinpä kun et mediana ja vallankäyttäjänä ole ratkaisu ongelmalle, olet osa tätä ongelmaamme ja sen laadintaa tai kätkentää. Kiusaajista pahin on juuri suuri massa ja vaikenijat, koulukiusaamisessakin. Se kun mahdollistaa kiusaamiskulttuurin ja sen terrorin synnyssä varoen puuttumasta kollektiivisella tasolla syntyvään ilmiöön, josta pahin on juuri terrorismi eri muodoissaan. Riitelevien puolisoiden kohdalla syntipukiksi joutuvat usein juuri lapset. Porvoon julma ilmiö on tästä osoitus ja aiemmin vaikkapa Jokioisissa pieneen yhteisöön liittyvät surulliset ja vaietut ilmiöt Hämeessä psykososiaalisesta syvästä traumasta, pakkomuutosta ja syvistä kulttuurisista eroista, vuosikymmeniä jatkuvasta salailusta, ahdistuksesta ja sen taustoista, käsittelemättömästä vihasta.

Girardin mukaan uskonto on syntynyt tarpeesta puolustaa yhteiskuntaa mimeettisiltä konflikteilta ja kanavoida väkivalta sijaisuhraamisen kautta kahden riitelevän yhteisön ulkopuolelle. Vasta kristinoppi muutti tämän käytännön kyseenalaistaen arkaaisen pakanallisen elämän ja uskonnot. Ristiinnaulittu ja marttyyrit kun asettuivat uhrin eivätkä uhraajien näkökulmaan. Sana ”syntipukki” paljasti jo osittain uhraamisen motiivin.

Syntyi ikään kuin ”epäuskonto” joka nyt on unohdettu tai halutaan unohtaa palaten taantuen takaisin arkaaiseen uskontoon uhreineen ja syntipukkeineen, taantuman kautta terroriin.
Uutisten jälkeinen eilinen A-Studio oli Suomen Kuvalehdestä ja Maaseudun Tulevaisuudesta sekä näiden päätoimittajista tulkitsemassa miksi perussuomalaiset hajosivat, miksi siitä kirjoitti vain yksi toimittaja Aamulehdessä vaikka kaikki tiesivät ja myös vaikenivat juuri tästä syntipukin hakemisesta yhteisenä ilmiönämme ja osana suomalaista kiusaamiskulttuuria ja pakanalliseksi kääntynyttä elämäntapaamme.

Siitä ei voinut kirjoittaa, koska se olisi paljastanut pakanallisen kultin todellisen tavoitteen arkaaisena tapanamme hakea perussuomalaisesta kansasta ja heidän äänestäjistään syntipukkia, jota ei voinut hyväksyä arvoiltaan ja normeiltaan hallitukseen, suorittamatta sijaisuhrausta ja jakamatta puoluetta kahtia käyttäen tukena katolista Timo Soinia ja hänen raivokasta vihaansa luterilaista kirkkoa vastaan ja sitä myös pilkaten. Motiivina oli sote ja maakuntamalli, riita ja sen vuosisatainen tausta porvarihallituksessa.

Kyse on siis syvästä taantumasta ja paluusta maan itsenäistymisen alkuvuosiin ja se sopii myös siten juhlavuotta viettävän kansan traumaattisiin muisteloihin. Tämä vuosi 2017 muistetaan juuri tästä traumaattisesta tapahtumasta, uhraamisesta ja sen pakanallisesta menosta sekä sen synnyn oivaltamisesta myöhemmin. Nyt sen myöntäminen on mahdotonta ja rikkoisi juhlavuoden vieton arkaaisen ja pakanallisen perintömme. Sotaelokuvan katsominen, uudelleen sen kuvaten, ei riitä tällaisen kokemuksen traumojen purkamiseen kollektiivisen kokemuksenamme.

Näin perussuomalaisen puolueen jakaminen vuohiin ja lampaisiin ole odotettu suomalainen tapahtuma juhlavuonna 2017. Se että kaikki sen tiesivät, sen synnyn taustat jo etukäteen, vaikeni siitä, on ilmiönä sama kuin koulukiusaaminen.

Senkin kohdalla vaietaan, sekä kiusaaja että kiusatut ja erityisen hiljaa ovat sitä seuraavat lapset, nyt mediamme perussuomalaisten ja keskustan sekä kokoomuksen porvarihallituksen kohdalla. Toki kun yksi sen kertoo, muidenkin on todettava, kuinka se tiedettiin vaan eipä viitsitty kertoa, kannella.

Ei ole maan tapa sellainen. Näin tämä kirjoitus osui ja upposi mutta eihän siinä kansalliseen sosiaaliseen pääomaan kuuluvana kiusaamiskulttuurinamme mitään uutta voinut olla ja median sitä ylläpitäessä. Tässä kun on samalla valemedian ja kuvitteellisen rehellisen median moraalinen ja eettinen ohjeistus kyseessä ja vaakalaudalla. Jos et ole ratkaisu ongelmalle olet osa ongelmaa.

Uudessa mediayhteiskunnassa tämä ongelma on todella koko maailmakuvaamme ravisteleva ja osoittaa miksi tolkun ihmisten haku on nyt osa yhteistä kansallista häpeäämme. Tiedämme sen mutta vaikenemme kuten urheilijoiden jäädessä kiinni dopingista tai toivoessamme oman puolueemme voittoa ja muiden tappiota. Normiston ja moraalin rapauttaminen kun liittyy juuri uskontojen syntyyn, jäljittelytaipumukseen ja mimesikseen. Sama pätee niiden tarkoitukselliseen unohtamiseen ja alasajoon. Eivät ne nyt ihan vailla logiikkaa ja järjettömiä ole kuten pakana usein väittää ymmärtämättä asiasta tuon taivaallista. MOT.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts