Z-sukupolven kasvattajat

Päivän media-anti on sisällissotaa. Hesarissa liikutaan Helsingissä ja Forssan Lehdessä Forssassa ja Lounais-Hämeessä. Väinö Linnan kaltaisten kirjailijoiden näkökulma oli paikallinen ja ruohonjuuritasosta piirretty. Hesari esittelee myös kirjan savolaisesta toimittajasta ja kirjailijasta, Aapelista, Simo Puupposesta.

Puupponen liikkui kielensä kautta rikkaassa savolaisessa ilmaisussa mutta samalla myös eksistentialismin maisemissa ja sotakirjeenvaihtajana oli siinäkin humoristi. Aapelia ei voi ymmärtää tuntematta tuon ajan poliittisia ja kirjallisia virtauksia sekä teknologiaa.

Savolaisuus ei ole eksistentialismia. Siinä on kielestä ja historiasta syntyviä piirteitä, jotka vievät helposti harhaan, eksistentiaalisiin pohdintoihin. Savolainen kirjallisuus ja kulttuuri, taide, poikkeaa toki vaikkapa hämäläisestä. Se ei kuitenkaan synny eksistentialismista. Maantieteelle, luonnon- ja kulttuurimaantieteelle, geopolitiikalle, savolaisetkaan eivät voi mitään.

Aapelista, Puupposesta, kirjoittava on tehnyt tässä pinnallisen analyysin. Hän on sitä kyllä myöhemmin kirjassaan korjaillut. Kaleva ja Savon Sanomat lehtinä poikkesivat oleellisesti Kainuussa, Pohjois-Karjalassa tai Hämeessä julkaistuista medioistamme. Nyt eroja ei kohta enää havaitse lainkaan ja sosiaalisen median sukupolvet ovat jo irti näistä maakunnallisista medioistamme. Se muutos on ollut historiamme suurin.

Mitä eksistentialismi sitten tarkoitti aikanaan ja vielä tänäänkin? Eksistentialismi on mannermaisen filosofian ja kirjallisuuden suuntaus, mutta myös maailmankuva, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta. Eksistentialismi vaikutti vahvasti toisen maailmansodan jälkeiseen taiteeseen ja kirjallisuuteen. Se oli alkua myös uuden sosiaalisen median synnylle ja sen ymmärtämiselle.

Eksistentialismin mukaan ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa itse ja on toisaalta siihen myös pakotettu. Nimensä mukaisesti eksistentialismi pitää ihmisen olemassaoloa (existentia) ensisijaisena verrattuna hänen olemukseensa (essentia): ihmisen olemus on hänen olemassaolonsa tapa, eksistenssin attribuutti, jolla ei ole pysyvää luonnetta. Se siis on koko ajan muutoksessa. Sosiaalinen media on sen muuttajana dramaattinen. Sen ymmärtäminen on X ja Y -sukupolville mahdotonta.

Eksistentialismin mukaan ihmisen olemassaolossa on ensisijaista kokemus yksilöllisestä, ainutlaatuisesta olemassaolosta (eksistenssistä), joka edeltää olemassaoloa esimerkiksi ryhmän jäsenenä tai biologisena olentona. Siis vaikkapa osana sosiaalisen median ryhmää. Tätä X ja Y -sukupolvet eivät ole koskaan kokeneet.

Ei esimerkiksi ole olemassa yhtä “ihmisyyttä”, mikä määrittäisi ihmisen eksistenssin luonnetta vaan ihmisyys olemistapana seuraa eksistenssiä. Olemassaolossaan ihminen on “heitetty maailmaan”. Hän on täysin vapaa valitsemaan olemuksensa ja arvonsa sekä on tähän pakotettu. Tästä ristiriidasta seuraavaa elämän peruskokemusta kutsutaan ahdistukseksi (saks. Angst). Me siis voimme ahdistua myös väärän sosiaalisen median seurauksena ja jopa sairastua. Tätäkään aiemmat sukupolvet eivät ole voineet kokemuksellisesti elää ja sen ymmärtäminen on siten mahdotonta.

Eksistentialismissa yksilöllä on näin täysi vastuu luoda merkitys omalle elämälleen. Eksistentialismi on reaktio perinteisempiä filosofisia näkemyksiä, kuten rationalismia ja empirismiä, vastaan, niiden pyrkiessä löytämään perimmäisen todellisuuden metafyysisten periaatteiden tai maailman havaitun rakenteen avulla. Liike sai alkunsa 1800-luvulla Søren Kierkegaardin ja Friedrich Nietzschen ajattelussa, ja se on ollut oleellinen osa 1900-luvun mannermaista filosofiaa, jossa sitä on tehnyt tunnetuksi ennen kaikkea Jean-Paul Sartre. Sitä ei tule kuitenkaan tänään sotkea puhtaaseen sartrelaisuuteen. Sosiaalista mediaa Sartre ei voinut tuntea hänkään. Näin myös tämä filosofia on kelvoton ymmärtämään Z-sukupolven elämää, maailmankuvaa, kokemuksia.

Vaikka eksistentialististen ajattelijoiden välillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä, heidän joukossaan on myös suuria erimielisyyksiä, eivätkä kaikki edes hyväksy termiä “eksistentialismi”. Saksassa eksistentialismista käytetään myös nimitystä Existenzphilosophie (“olemassaolon filosofia”). Lainaus on Wikipediasta ja sellaisena ihan hyvä. Suomalaiset ovat perehtyneet eksistentialismiin ja kuvaavat sitä osana muita rinnakkaisia filosofisia suuntauksiamme. Sopeudumme hyvin myös sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin, joustavasti. Se että “joustamme” ei tarkoita että samalla ymmärtäisimme.

Eksistentialismin tunnetuin – sartrelainen – muoto on ajatuskokeena mielenkiintoinen, mutta tekisi laajemmin sisäistettynä elämän järjestäytyneessä yhteiskunnassa mahdottomaksi. Olen tuntenut pari tuon ajatusmallin sisäistänyttä, ja heidän matkansa varrelle on jäänyt aika paljon loukattuja ihmisiä, kirjoittaa sosiaalisen median ystäväni minulle. Ymmärrän mitä hän tarkoittaa X tai Y -sukupolven edustajanamme.

Tässä ei voi kuin nostaa mainitsemastasi “perinteisestä” filosofiasta esiin Kantin Kategorisen imperatiivin, joka mielestäni on aika hyvä ase Sartrea vastaan, hän lisää. Nietzsche taas on sikäli perinteisempi ajattelija, että hänen mukaansa tuo Sartrelle keskeisempi nihilismi tulee voittaa, ja asettaa vanhojen arvojen tilalle uudet. Kirjoittaa Juhani Norbäck Fb-sivullani ja on oikeassa oman sukupolvensa edustajana.

Elämme sosiaalisen median kautta aikaa, jossa nuo arvot taatusti ovat menneet, ja menevät koko ajan, täydellisesti uusiksi. Se pätee myös koulutusta, koululaitostamme ja yliopistoamme. Ei vain aika- ja paikkatieteitä, luonnontietieteitten sovelluksia, teknologiaa, omaa historiaamme ja sen kokemuksia, usein harhaista kirjoitteluamme. Sosiaalisen median kanssa käsi kädessä kasvaneet ja vuosina 1995-2010 syntyneet viettävät suurimman osan ajastaan verkossa tai muun uusmedian parissa. Se on kokonaan eri asia kuin aiempien sukupolvien kokemukset tai tapa sulkea oppimisgeeninsä lapsena.

Tätä Z-sukupolveksi kutsuttavaa ei pidä vertailla Y-sukupolveen lainkaan. He kun ovat realistisempia, yhteisöllisempiä ja seuraavat mieluummin kuin jakavat. Kirjallisuuden tulkintana tämä on täysin poikkeavaa ja aiheuttaa myös menneen maailman filosofialle kokonaan uudet vaatimukset. Niistä vaatimuksista kirjoittaminen oli vaikeaa vielä vuosikymmen takaperin. Nyt sitä vaatimusta jo hieman ymmärretäänkin joskin samaan aikaan edelleen vaikeuttaen.

Tämä uusi sukupolvi kun uskoo sosiaaliseen muutokseen ja käyttää sosiaalisen median lähteitä tiedonhankintaansa koko ajan. Suomessa zetoista tehtyä tutkimusta ei ole kuitenkaan lainkaan ja maailmaltakin löytyy hyvin niukalti. Omat tutkimukseni perustuvat pääosin koko väestöön vertailla sitä tuohon jo 1990-luvulla odotettuun uuteen sukupolveen.

Kiinnostavaa on, että zetojen työyhteisöissä on runsaasti naisia ja tummaihoisia johtavissa tehtävissä. Heitä huolestuttaa rasismi, ympäristö ja epäoikeudenmukaisuus mutta samaan aikaan heillä on positiivinen käsitys tulevaisuudesta, toisin kuin pääosalla vanhempien ikäluokkien usein synkistä maailmankuvista kirjoittavilla maailmanlopun ennustajilla.

Tosin zetojen maailmankuva on realistisempi ja monessa aikamme ilmiössä skeptisempi kuin X ja Y sukupolvilla, joilla on ollut “rasitteena” käsitys maailmasta ennen sosiaalista mediaamme. Z -sukupolvelta se puuttuu kokonaan. Tämän ymmärtäminen on menneen maailman sukupolville ylikäymätön oivallettava. Ha rakastavat “tietoa” jota heillä ei ollut lainkaan. He puhuvat ja kirjoittavat jopa tekoälystä, joka on heitä monin verroin älykkäämpää, alentuvasti tai sitä pilkaten. Ovat sen menestyksestä huolissaan.

Zetojen aktiviteetti liittyy maailmaan, jonne lähetetään joka minuutti liki 3 miljoonaa kuvaa, 100 000 twiittiä, 50 tuntia videomateriaalia, miljoonia päivityksiä ja muuta mediasisältöä. Sen tutkiminen on mahdollista vain megadatan käsittelyllä. Harvalla sellaista on omissa koneissaan ja sen käsittelyyn koulutuksensa hankkineena. Toki se olisi myös mahdollista mutta ei uskottavaa edes kärkiyliopistoissamme. Sehän on fragmentoitunut, pirstaloitunut, erikoistunut olemattomiin tämän aiheen käsittelyyn. Kuinka moni alkaisi suorittaa tutkintoja useassa tiedekunnassa, useissa yliopistoissa ja veisi ne kaikki väitöskirjaksi saakka väsymättä matkalla. Kuka siitä maksaisi, olisi maksanut heille edes vaatimattoman korvauksen ja miksi? Eiväthän he tienneet mihin sosiaalinen mediamme ja Z-sukupolvi olisi maailmamme viemässä.

Nyt Z-sukupolvi on vai yhteydessä kaiken aikaa muuhun maailmaan ja sitä vaivaa pelko ulkopuolelle jäämisetä eli fomo (fear of missing out). Siellä he kohtaavat aiempia sukupolvia oleellisesti enemmän väkivaltaa, ilkeyttä, hakkerointia, nettikiusaamista, järkyttävää kuvamateriaalia jne. Heitä vaivaa myös epävakaa taloustilanne, vaihtelevat työmarkkinat, ahdistukseen, masennukseen, yksinäisyyteen ja kiusaamiseen sekä kehonkuviin liittyvät myös sairastumiseen johtavat piirteet päivittäisenä elinympäristönä. Kun kirjoitin tästä kirjoissani niiden julkaisu lopetettiin. Ilmiön tutkiminen on meillä kiellettyä aluetta mutta myös monessa muussa kulttuurissamme maailmalla. Pidän tätä rikoksena ihmisyyttä vastaan ja sitähän se luonnollisesti onkin.

Siis eksistentiaalisena ilmiönä pystymättä sitä edes pakenemaan. Outoa etteivät filosofimme, tieteemme, ole siihen mitenkään puuttuneet. Parhaimmat pisteet kyselyissä saavat Tube, Twitter ja Facebook positiivisine vaikutuksineen ja huonoimmat Snapchat ja Instagram. Tiesitkö tämän kasvattajana? Minä tiesin ja kierrän myös kaukaa masentavat ja negatiiviset postaukset, hakkeroijat, trollit ja heitä suosivat mediamme, poliittiset liikkeet, alastonta kehoaan esittelevät ihmiset ja heidän tukijansa jne.

Zeta sukupolvi hakee start-up yrittäjyyttä, mahdollisuutta menestyä, sosiaalisia suhteita vaalitaan ja hoidetaan, mahdollisuus muuttaa maailmaa omalla työllään nähdään myös toteutuvan omassa elinympäristössään. Uhriutuminen on vieras ilmiö sekin ja syntyy filosofisia koulukuntia, jotka ovat kokonaan poikkeavia menneen maailman sartrelaisista tai ahdistavista koulukunnistamme. Kun kirjoitin tästä tulevasta Z-sukupolvesta kirjassan Arctic Babylon, en hetkeäkään epäillyt, eikö sen syntyyn olisi myös mahdollista vaikuttaa sekä tutkia ja tukea myöhemmin sen menestystä maailmalla.

Lähestymme Minna Canthin päivää ja tasa-arvon päivää samalla. Sitä on hyvä valmistella muistaen millainen Tampereen kautta Kuopioon muuttanut Minna oli sekä toimittajana että kirjailijana. Ja miten hän erosi aikalaisistaan ja etenkin savolaisesta Juhani Ahon käyttämästä kielestä, muuttui matkan varrella jopa Aholle mahdottomaksi ymmärtää. Hehän kilpailivat ja olivat molemmat poikkeuksellisen lahjakkaita. Molempia aikalaiset ymmärsivät myös väärin.

Molemmat olivat oppineita ja älykkäitä, aikalaisiaan paljon edellä, eikä heitä voitu siirtää maailman kirjallisuuteen paikallisina kirjoittajina. Olkoonkin että Aho oli vahva ehdokas Nobelilla palkittavaksi. Ei tuo palkinto väärälle henkilölle olisi mennyt. Minna Canth Nobelistina olisi ollut tuona aikana mahdotonta. Tänään Minna Canth olisi Z-sukupolven edustaja ja tekoälyn ymmärtäjä mutta operoisi joustavasti kisaillen Juhani Ahon kanssa paikastaan uudessa uljaassa maailmassa, jossa heitä yhdistäisi lastujen ja kirjojen vaihtuminen sähköisiin blogeihin ja Z-sukupolvelle tarkoitettuihin kirjoihimme.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts