Ei meistä kukaan tietään valinnut – tie meidät valitsi

Home / Uncategorized / Ei meistä kukaan tietään valinnut – tie meidät valitsi

Oikein hyvää Leon päivää ja Petrin, Pekan sekä Peterin aattoa. Leo viittaa leijonaan, leijonamieliseen ihmiseen, tähtimerkkinä ravun jälkeen syntyneeseen. Leijonista riittää kertomuksia mutta muistaako kukaan, mitä tarkoitetaan Peter Pan -syndroomalla? Se kun on nykyisin yleisempi kuin mitä ehkä koskaan aikaisemmin. Meitä kun on monin verroin enemmän nyt kun silloin, jolloin tuo veikeä hahmo synnytettiin. Poika, joka ei halunnut koskaan aikuistua ja soitteli Pan-huiluaan.

Lapsena minä halusin olla Kimi. Kertoi Hamilton palkintopallilla katsoen Räikköstä. Se oli herkkä hetki ja sai Kiminkin hymyilemään pronssipallilla. Se oli kuin isän ja pojan kohtaaminen. Se merkitsi Räikköselle paljon enemmän kuin arvaattekaan. Sen suurempaa tunnustusta kun ei voi entinen mestari saada uudelta, nuoremmalta.

Aikuiseksi kasvaminen on ikääntymistä kohdaten myös voittajansa, tappioita ja elämän makuista ponnistelua. Oppiminen kirjoista, opettajilta, on eri asia kuin yrityksen ja erehdyksen kautta hankittu tapa tehdä oivalluksia. Oivalluksista ei ole iloa, jos niitä ei pane käytäntöön, ja siihenkin on osattava valita oikea hetki. Soten sekä maakuntamallin kohdalla se siirtyi taas kerran tulevaisuuteen. Oikeaa hetkeä ei nyt tahdo oikein Suomessa löytyä. Regionaaliset rajat kun ahdistavat puolueittemme välillä ja sisällä. Spatiaalinen alue kun ei rajoista piittaa ja niiden kiroista. Koska niistä ymmärretään luopua ajattomassa ja paikattomassa maailmassa?

Demokratia ja poliittinen päätöksenteko kansanvaltana on hidas prosessi. Ranskan hallitus on esitellyt suunnitelmansa kansalaispalveluksesta kaikille 16-vuotiaille nuorille, kertoo BBC. Kansalaispalvelus koskisi kaikkia sukupuolesta riippumatta.
Kansalaispalvelus olisi ehdotuksen mukaan jaettu kahteen erilliseen osaan. Ensimmäinen osa olisi pakollinen ja kestäisi noin kuukauden.
Ensimmäisen osan voisi suorittaa esimerkiksi opettamalla, tekemällä vapaaehtoistyötä tai palvelemalla poliisissa, armeijassa tai pelastuslaitoksessa. Hallituksen mukaan ensimmäinen osa mahdollistaisi nuorille “uusien suhteiden luomisen ja oman yhteiskunnallisen roolin kehittämisen”. Hyvä idea ja pidän sitä kannatettavana juuri tuossa iässä.

Toinen osa olisi vapaaehtoinen ja kestäisi kolmesta kuukaudesta vuoteen. Toisessa vaiheessa nuoria kannustettaisiin työskentelemään puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvillä aloilla. Palveluksen toisen osan voisi kuitenkin suorittaa myös muissa vapaaehtoistöissä.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron esitteli presidentinvaalikampanjansa aikana vuonna 2017 idean palveluksesta, joka jokaisen maan kansalaisen pitäisi suorittaa. Macronin ehdotuksen mukaan jokaisen 18-21-vuotiaan olisi pitänyt saada kokemusta armeijaelämästä. Suljetusta laitoksesta, josta Donald Trump imi itseensä sen merkittävimmät hedelmät ja jopa nautti niistä.
Ehdotusta kuitenkin muutettiin, sillä Macronin esityksen pelättiin olevan liian kallis. Käykö Donald Trump meille liian kalliiksi?

Meillä on kansallinen varusmiespalvelu, armeijan koulutus, johon naisetkin voivat osallistua. Entäpä jos se muutettaisiin muistuttamaan enemmän kansalaispalvelua? Entäpä jo se olisi enemmän koko demokraattista järjestelmäämme palveleva instituutio? Nythän siitä olemme huolissamme siinä missä koko nykyisen mediayhteiskunnan tilasta ylipäätään. Syntysikö yhä enemmän Donald Trumpin kaltaisia ihmisiä? Oliko Stalin, Mao tai Hitler oman tiensä kulkijoita vai valitsiko tie heidätkin?

Reaaliaikaisessa globaalissa maailmassa demokratia on hidas ja monen mielestä aikansa elänyt jäykkä toteutettavaksi mutta millä kansalaisyhteiskunta sen voisi korvata? Sen sijaan sitä tulisi kehittää ja muuttaa tavalla, jossa se ei olisi niin onnettoman hidas ja jäykkäliikkeinen sotea ja maakuntamallia vuosikymmeniä toteuttaessaan. Siinä kun kurki kuolee ennen kuin jää sulaa ja nyt monta ikäluokkaa on ehtinyt sekä syntyä että siirtyä manan majoille odotellessa parempaa poliittisilta päättäjiltämme, näiltä tumpeloilta riitelemässä naurettavine puolueineen.

Jyrki Katainen heitti hyvästit politiikalle ja niin tekee moni muukin. Nyt on kuulemma vaimon vuoro vetää kivirekeä aloittaen aivan alusta. Siilinjärveläinen on osuutensa tehnyt. Moni muukin savolainen on havainnut saman ongelman siirryttäessä Brysseliin. Koko politiikan naurettavuus kun kulminoituu siellä ja samalla silmät avautuvat. Tiedän tämän kokemuksesta. Se on sitä elämän kovaa koulua. Et sinä siinä tietäsi valitse suomalaisena vaan tie se sinut valitsee. Vai oletko muka vanhempasi valinnut, kielesi ja kulttuurisi, itse sanasi keksinyt joilla ajatuksesi esität tai unesi näet?

Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden tuomari Anthony Kennedy on ilmoittanut jättävänsä tehtävänsä. 81-vuotiasta Kennedyä pidetään maltillisena konservatiivina, joka on keskitien kulkijana antanut usein ratkaisevan äänen.
Kennedyn erotessa presidentti Donald Trump pääsee nimittämään uuden tuomarin korkeimpaan oikeuteen. Ensi arvioiden mukaan Trump päätynee tiukempaan konservatiiviin, jolloin korkeimman oikeuden linjaukset saattavat jyrkentyä.
Heinäkuun lopussa tehtävänsä jättävä Kennedy perusteli eroaan tarpeella viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Hän on ollut tehtävässään vuodesta 1988.
Yhdysvalloissa erittäin merkittävän korkeimman oikeuden yhdeksän tuomarin nimitykset ovat elinikäisiä, jos he eivät päätä Kennedyn tapaan itse erota.

Jyrki Katainen kertoo jättävänsä politiikan hänkin. Hän on nuori ja vasta uransa alussa. Ei likimainkaan elämänsä ehtoossa Kennedyn tapaan. Hän kertoo palaavansa Suomeen ja antavansa vuoron vaimolleen. Hän asettuu ehdolle eduskuntavaaleihimme. Ehkä minä saan Kataisesta koulutettavan kalakaverin synnyinsijoillani käydessäni, kun en oikein Seppo Kääriäisen kouluttamiseen usko ja Immo Kuutsa on hänkin kalastajana ja valmentajana ehtoopuolella. Keke Rosbergista ei kalakaveria saa tekemälläkään tiedän kouluajan kokemuksista. Vanhentukoon mies jossain Monacossa muitten vanhusten joukossa. Ei syysmyrskyyn voi ottaa mukaan ketä tahansa tunaria.

Onko tämä demokratian ja median yhteinen kriisi oire jostakin vain jotain merkittävästi enemmän. STT, aiemmin kaiken tiedon meille jakanut tietotoimisto, on kriisissä sekin. Se on kohta kokonaan Sanoman omistuksessa ja kukaan ei ole siitä oikein kiinnostunut, Yle nyt kaikkein vähiten. Tietoa kun tulee joka tuutista ja niiden kokoaja sekä yhdistäjä on nyt se kysytin oivaltajamme. Kuka tahansa sosiaalisen median tuottaja ei päätoimittajana siihen tahdo kyetä vaikka niin kuvitteleekin. Sanoilla leikkivä pakinoitsija on pelkkää ajan haaskausta ja vie kallista mainostilaa medioiltamme.

Macron ranskalaisena tekee havaintoja, jotka ovat merkittäviä. Sen sijaan niiden ratkaisut ovat vielä kypsymättömiä. Kuten nyt ranskalainen auto. Suomi on tässä ranskalaisia pragmaattisempi mutta samalla kriittinen, kaikkia osapuolia kuunteleva ja hidas ajopuu tekemään päätöksiä. Naatiskelee pallon kanssa eikä ikinä tee sellaisia maaleja kansakuntana, joilla mennään MM-kisojen finaaliin. Tässä taas monien ihailemat saksalaiset menevät hölmöläisten tapaan käsittämättömiin typeryyksiin, joita joutuvat myöhemmin kansakuntana katumaan ja häpeämään. Esimerkkejä ei tarvinne historiasta luetella.

Samalla kun Trump kerää sulkia hattuunsa korkeimman oikeuden päätöksistä ja pakolaispolitiikassaan rajoja sulkevana ja tullimuureja rakentavana, suomalaisen median inhokkina, hän lisää arvostustaan omassa maassaan ja maailmalla. Hän tapaa Suomessa Venäjän presidentin ja voi lisätä senkin sulan hattuunsa samaan aikaan, kun suomalaiset ylpeilevät isännyydestään. Sellainen on naurettavaa kaksinaismoralistista puuhastelua. Miksi sitä ei edes osata hävetä? Puuttuu vain jalkapallon MM-kisojen seuraaminen odottaen loppuotteluun Venäjää idästä ja Ruotsia lännestä. Tanskan ja Ruotsin välinen loppuottelu tuntuisi jo vähän liioitellulta kiusanteolta, puukon kiertämiseltä avoimessa haavassa. Ei masokistinen meno oli erityisen arvostettua maailmapolitiikan arjessa.

Forssan Lehti esittelee somerolaisen evakon Unto Monosen kuolemaa, joka päättyi venäläistä rulettia pelaten 37 -vuotiaana. Hyräilen Monosen, ujon miehen ja lahjakkaan säveltäjän tunnetuinta tangoa, “Satumaata”. Mononen täyttäisi pian 88 vuotta jos olisi jättänyt juopottelun vähemmälle ja pysynyt poissa sellaisista yhteisöistä, joissa pelataan venäläistä rulettia. Somerniemen toinen suuri poika, Rauli Badding Somerjoki, vietti liki samanlaisen lyhyen elinkaaren niin ikään ujona maalaispoikana.

Kirjoitus lehdessä on otsikoitu oudosti. Otsikossa kerrotaan kuinka Unto Mononen oli oman tiensä kulkija. Oikeammin hän jos kuka kulki tietä, jota hän ei itse valinnut. Tie valitsi hänet. Niin hänen karjalaisen luonteensa ja muuttopaikan Somerolle, hänäläisen elämäntavan ja kielen, kulttuurin ja kitaran käteen. Ei hän niitä itse tehnyt saati syntymäänsä ja sotaa valinnut, evakon elämää. Tie hänet valitsi. Olisi se voinut olla pidempikin. Melkoinen taistelu siinä siittiöiden kohdalla käytiin että mies ylipäätään sikanaan syntyi. Jokainen meistä on sellaisen kilpailun voittajia. Näitä voittajia on syytä arvostaa kuten Hamilton kohdallaan osoitti arvostusta Kimi Räikköselle. Jos tämä lahja puuttuu, puuttuu kyllä kakki muutkin lahjat ja niillä hankittu menestys.

www.pdf24.org    Send article as PDF   

Leave a Reply