“Mission impossible” jopa median hoidettavaksi

Home / Uncategorized / “Mission impossible” jopa median hoidettavaksi

Ihmisellä on monta roolia ja niiden näyttely vaatii kansakunnan kielen ja kulttuurin osaamista myös Suomessa. Osaamatta kansakunnan omaa valtakieltä jäät ulkopuolelle oli roolisi siellä mikä tahansa. Kulttuuri ja kieli kun on sama asia ja roolit syntyvät niiden sisällä. Huonosti kieltämme hallitseva stand-up koomikko on lopulta vain myötähäpeän kautta menestyvä hänkin.

Forssassa ja sen valtuustossa tai kaupunginhallituksessa minulla on aivan toinen rooli kuin Oulun tai Turun yliopistoissa, hyvin erialisissa tiedekunnissa ja tehtävissäkin, tai tutkijana suuressa tutkimuslaitoksessa, tai kotona toinen kuin lentopallokentällä.

Isoisisänä olokin on eri juttu kuin isänä ja yksieläjänä eri juttu kuin avioliitossa, Brasiliassa ja Riossa eri asia kuin Tukholmassa ja erityisen omituiseksi rooli vaihtuu Japanissa tai Kiinassa. Riippuen missä päin ja kenen kanssa joudut asioimaan ja missä roolissa kulloinkin liikut.

Kirjailijana rooli on sekin kokonaan toinen kuin poliitikkona ja kuvataiteilijana toinen kuin tiedemiehenä. Blogejakin kirjoitan eri roolissa kuin tiedejulkaisuun ja professorina on oltava taas toisessa roolissa kuin kuunnellen eläkeläisenä sellaisia ohjeita, jotka on aiemmin itse kirjoittanut. Että tulikin kirjoitettua.

Kun lukee 1930-luvulla tai 1960-luvulla kirjoitettua Suomen Kuvalehteä havaitsee, kuinka roolit ovat muuttuneet valtavasti. Tässäkin olisi omat roolihahmot osattava päivittää ja mieluiten etuajassa. Edes Suomessa ja Hämeessä ei käy sama käytäntö kun Savossa ja Karjalassa. Joskus jo siirtyminen kunnasta toiseen tuo uuden roolin mukanaan. Jos tarkoitus on päästä sisään sisäpiirin pohdintoihin. Kaikki eivät ole tässä yhtä joustavia.

Miksi suomalainen johtajuus on yhtenään kriisissä? Miksi JSN (Julkisen Sanan Neuvosto) on kriisissä? Vai onko vihreän langan johtaja naisena uudessa tehtävässään kriisissä? Aiemmin median toverituomioistuinta johti kokenut toimittaja ja päätoimittaja Risto Uimonen ja Pekka Hyvärinen.. Aiemmin johtajina oli myös median ulkopuolisia vaikuttajia Kalevi Kivistöstä alkaen. Ovet tahtoivat paukkua ja johtajat vaihtua.

Miksi suomalaisessa kulttuurissa johtaminen on ongelma ja ovet paukkuvat? Onko toimittajille ja journalisteilla ihan oma “tautinsa” ja miten se tulisi kuvata syndroomana? Suomen Kuvalehden mukaan median valvoja on kriisissä. Otsikkokin on tehty lehteen juuri näin. Onko suomalainen johtaja todella niin kehno kuin miten toimittaja Heikki Vento hänet kuvaa (SK 34) viikko takaperin vai onko taustalla myös median omaa kriisiä, jo kauan jatkunutta sekä mediavahtikoiran oireilua, oli johtajana kuka tahansa?

Onko suomalaisilla ongelmia oppia oman aikamme muuttuneet roolit ja niiden vaatimukset, joustavuus, mutta samalla myös tiimin jäsenyys ja kyky olla opettajan rinnalla oppilaanakin. Roolin vaihto on vaatimus, joka on koko ajan mukana reaaliaikaisessa maailmassa ja niiden hallinta ei onnistu, jos “päälle jää” aivan väärä roolihahmo. Se on näyttelijöillekin, ammattilaisille, tuttua pitkän roolihahmon näyttelyn jäljiltä. Mannerheimin pönäkkää hahmoa näytellyt ei heti sopeudu uuteen rooliinsa mielensäpahoittajana.

Pääministerillä jäi insinöörinä päälle roolihahmonsa ja hän alkoi pommittaa toimittajaa kirjeillään ja sai aikaan sekaannusta. Jos taas olet samaan aikaan sekä pankin asiakas tai vakuutusyhtiön vahinkojasi sinne ilmoitteleva saman yhtiön omistaja, osakkeiden haltija, sinulla on varmasti kaksi eri roolia siinäkin.

Se mitä roolia painotat ratkaisee motiivisi ja käyttäytymisen. Näissä tilanteissa ihminen alkaa käyttäytyä kuin eläin. Kun nyt sellainen oikeasti onkin. Syntyy ristiriitaisia tilanteita, jossa ei tiedä hyökätäkö vai puolustaa, juosta karkuun. Tällaisessa tilanteessa vaikkapa kanalinnut alkavat kuopia maata, jopa asfaltilla, ikään kuin etsien sieltä syötävää.

Täysin järjetöntä mutta hyvin yleistä sijaistoimintaa myös meillä ihmisillä. Suomen Kuvalehti kuvaa JSN:n ongelman kohdalla juuri tätä sijaistoimintaa ja sen järjettömyyttä silloin, kun toverituomioistuimelle on annettu mahdoton tehtävä. Psykologit voivat sitä avata ja hyvä niin ettei pyskososiaalinen ongelma kiusaamiskulttuurinamme ala muuttua fataaliksi. Moni on sen kohdallaan kokenut ja ymmärtää heti mitä tarkoitan. Toinen ei ymmärrä lainkaan. Kun ilmiö on omakohtainen ja koettu, sen ymmärtäminen sujuu ilman sen suurempaa numeroa.

Create PDF    Send article as PDF   

Leave a Reply