Kun keräät varasi veroilla, ei ole väliä sillä, seuraako sinua kukaan. Tanskassa on. Tanskan yleisradioyhtiö DR irtisanoo noin 400 henkeä. Yhtiö sulkee useita televisio- ja radiokanavia. Yhtiö kertoo leikkauksista verkkosivuillaan.
Yhtiön mukaan se vähentää televisiokanaviensa määrän kolmeen nykyisestä kuudesta. Samalla suljetaan kolme yhtiön kahdeksasta radiokanavasta.
DK:n mukaan leikkaukset ovat seurausta yhtiön säästötarpeista. Yhtiön pitää säästää noin 420 miljoonaa Tanskan kruunua eli noin 56 miljoonaa euroa seuraavan kolmen vuoden aikana
Yli puolet Ruotsin kokoomuslaisista olisi valmis yhteistyöhön Ruotsindemokraattien kanssa. Suomessa taisi mennä jotenkin toisin viime kesänä kun perussuomalaiset vaihtoivat puheenjohtajansa ihka demokraattisessa kokouksessaan Jyväskylässä 2017. Myöhemmin historia selvittäkööt, miksi ja ketkä halusivat ja mitä pyrkiessään jakamaan perussuomalaisia äänestäneet ihmiset kahteen ryhmään? Meniköhän siinä kaikki kuten siinä ruotsinkielisessä kuuluisassa kylässä kuuluikin mennä ja kohta Ruotsin mallin mukaan, vai olisiko taustalla jotain hyvin suomalaista ja Kekkosen ajan perintöäkin jakaa kansa kahtia. Kekkonen kun ymmärsi mistä on kyse olkoonkin, ettei aina toiminutkaan reaaliaikaisestyi tietoisesti. Hän vain toimi ensi ja muut seurasivat perässä, punaiset vuorineuvokset ja perässähiihtäjät.
Suomi ei todellakaan ole Ruotsi. Keskiluokalla, ylemmälle sellaisella, on tunnetusti tapana pyrkiä jakamaan kansa kahtia. Siis hajottaa ja hallita näin pelin sääntöjä yhtenään matkalla muuttaen. Siksi perustuslaki ja sitä valvova tuomioistuin on sille niin mahdoton asia. Kaikki tapahtuu lisäksi tänään reaaliaikaisesti, kuten olen tämän harhautuksen kirjassani ”Social media economy and strategy” osoittanut. Siihen vaadittiin prosessin reaaliaikaista seuraamista sekä innovaation ensimmäisen vaiheen hakemista menetelmällisesti poikkeavassa tutkimustehtävässä. Oli löydettävä valon sytyttäjät, ei pelkästään siinä työskentelevät valon nopeudella etenevässä tiedon kulussa (diffuusiossa). Näin, tutkimuksen mukaan, ylempi keskiluokka (valon sytyttäjät) hyötyi harhautuksestaan ja voitti sillä aikaa alempaan keskiluokkaan verrattuna (valossa myöhemmin työskentelevät). Harhautus oli ja on sille antanut juuri tuon aseman.
Ranskalaiset ovat sen niin ikään havainneet mutta käyttävät mytologiaan liittyvää käsitettään ja se on syntynyt ikään kuin historian tuotteena, sosiaalisena pääomana, ymmärtämättä, mistä siinä oikeasti on kysymys. Suomessakin siitä on tehty jopa väitöskirjakin. Siinä luonnontiede kuitenkin sivuutetaan ja esitetään mytologisia selityksiä innovaatioaalloille ja niiden diffuusiolle sekä siirtymälle ajattomaan ja pakattomaan maailmaan.
Tämän ylempi keskiluokka osaa käyttää ja harhauttaa samalla alempaa keskiluokkaa. Älyllistä pohdintaa se ei ole vaan siinä käytetään syntynyttä asemaa hyväksi, kuten aikanaan ylimysvalta alempiaan ohjaillen. Oikaisu siellä, alemman sosiaalisen luokan kohdalla, tapahtuu siten huomattavalla viiveellä. Se aiheuttaa merkittäviä myös taloudellisia tappioita ja luokkarajat säilyvät ja jopa jyrkkenevät. Etenkin nykyisin, jolloin reaaliaikaisuus on ylemmän luokan käytössä ylivertaista.
Australiassa sabotaasi jatkuu. Nyt neuloja löytyy mansikan lisäksi myös omenasadosta. Australia muistetaan aikanaan asemastaan vankisiirtolana ja kirosanoistaan, joita on kasattu tuhatsivuinen kirja. Mieleen tulee suomalainen stand-up koomikko, joka kertoo miehestä heittelemässä pähkinöitä kiusalla sellaisiin tuotteisiin, joissa tuo käsite ”saattaa sisältää pähkinöitä” esiintyy. Se että tuotteessa lukisi ”saattaa sisältää neuloja” tai vaikkapa lohessa ”saattaa sisältää koukkuja ja perhoja” tai ihmisen aiheuttamaa erilaista roskaa, siis ihmisroskaa eläinten aiheuttaman roskan sijasta.
Roskaaminen on ympäristössä ihmisen juttuja ja kaatopaikat täynnä tätä roskaa. Sitä käsitettä on kuitenkin hyvä varoa, ellei todella tarkoiteta kaatopaikkaa. Asiayhteys on tärkeä huomata sekin, ettei joudu itse syömään koukkuja, joita on tarkoittanut eläimille, kuten lohelle. Se on tuskainen kokemus. Tässä ero yläluokan ja alemman luokan välillä on tuntuva.
Ministerikin voi puhua tai marssia tavalla, jossa asiayhteys ratkaisee, onko kyse väärästä ajasta ja paikasta, yksityishenkilöstä tai väärän puolueen marssijasta tai yläluokan ja alemman luokan välisestä erosta ja viiveestä kuinka toimia. Syntyi herrakulttuuri ja orjakulttuuri. Toinen puhuu hyvästä ja huonosta, toinen hyvästä ja pahasta.
Demokratiassa opposition marssija on eri juttu kuin hallituksen marssijat. Tai sitten ei. Äänestää rätkäytetään ja päätetään kummasta voisi olla kyse. Normeista, moraalista ja laista vaiko pelkästään poliittisesta pelistämme ja kulttuurien eroistamme. Se oletko valon sytyttäjä vaiko vasta myöhäinen omaksuja ja valossa työskentelevä sitä jopa vältellen.