Oikein hyvää Mikkelinpäivää

Home / Uncategorized / Oikein hyvää Mikkelinpäivää

Mikkelinpäivä oli alkujaan pakanallinen juhla kuten useimmat kirkkopyhämme. Ne on vain myöhemmin liitetty uusimpaan narratiiviin, maailmanselitykseen jolloin mukana on päällekkäisiä selityksiä. Mikkelinpäivä juhlistaa sadonkorjuun päätöstä. Tänä vuonna mikkelinpäivää vietetään sunnuntaina 30.9.

Mikkelinpäivä oli aikoinaan syksyn suuria kirkollisia juhlapäiviä. Sitä vietetään nykyään Mikon päivää seuraavana sunnuntaina eli syyskuun 29. päivän jälkeen.

Päivä omistettiin jo 400-luvulla arkkienkeli Mikaelille, jota kutsuttiin keskiaikaisissa saarnoissa paratiisin päämieheksi ja henkien ruhtinaaksi. Muistopäivän ajankohta on määrätty arkkienkelille omistetun vuoritemppelin vihkiäisjuhlasta, joka pidettiin 29.9. Etelä-Italiassa paikalla, jossa enkeli oli ilmestynyt. Suomalaisessa kalenterissa päivästä tuli liikkuva jo 1774.

Mikkelinpäivästä tuli sittemmin kaikkien enkelien päivä, ja sitä sanotaankin myös enkelien sunnuntaiksi.

Satokausi kesti mikkelinpäivään agraarissa Suomessa. Mikkelinpäivä merkitsi samalla myös sadonkorjuun loppua; se “tyhjensi pellot ja lukitsi riihet”. Viimeistään silloin piti “nauriiden olla kuopassa, akkojen tuvassa”. Lehmät siirrettiin laitumelta navettaan, ja paimenetkin pääsivät taas käymään kirkossa.

Itä-Suomessa oli tapana uhrata jo keväällä valittu pässi. Sen verta ja sisälmyksiä vietiin talon uhripuun juurelle tai sen pää ja jalat pantiin metsään tietyn lähteen äärelle. Uhrilla kiitettiin vuodentulosta ja taattiin kotieläinten hyvinvointi.
Länsi-Suomessa mikkelinpässi ei ollut yleinen perinne, mutta sielläkin on ollut erityisiä juhlaruokia kuten mikonvelliä ja mikkelikaalia.

Pohjanmaalla puolestaan kylän nuoret keräsivät rahaa ja ostivat lampaan, joka sitten teurastettiin ja syötiin mikkelinpäivän jälkeisenä maanantaina. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä suunnitellaan mikkelinpäivän viettoa muiden muassa rommin, nahkiaisten ja sillin kera.

Mikkelinpäivään liittyi myös vapaaviikon juhlia ja uskomuksia. Aikoinaan mikkelinpäivä oli palvelusväen vuotuisjuhla, jonka jälkeen oli runtuviikko eli vapaa viikko. Silloin oli aikaa tansseihin ja vierailuihin. Vähävaraiset viettivät silloin häitään.

Vapaaviikkoa saattoi seurata muutto uuteen palveluspaikkaan. Vuonna 1664 määrättiinkin, että palvelusväen oli saatava vapaata “seitsemän yötä palvelusvuosien välillä, ei enempää”. Vuonna 1816 vapaa siirrettiin marraskuun alkuun.

Suomessa talonpojat ennustivat syyssäitä mikkelinpäivän sään mukaan: jos oli kylmää, kevät tuli varhain. Englannissa puolestaan uskottiin, että Mikon päivänä paholainen noituu mustikat myrkyllisiksi. Jos joku kuoli outoon mahavaivaan, syy tiedettiin. Kertoo tämän päivän tietokirjamme, Wikipedia.

Matias Turkkila käsittelee aiheeseen sopivasti liittyviä modernimman historiamme saatossa syntyneitä maailmankuvia, suuria narratiiveja selityksiämme, niistä kuutta pääkirjoituksessaan Perussumalaisessa: liberaalia, marxilaista, teknologiauskoa, tribalistista, lämpenevää maailmaa ja realistista maailmankuvaamme. Nekin esiintyvät päällekkäin, sisäkkäin, ja meillä mukana on oma hyvinvointivaltio ja sen arvopaperina passimme.

Se avaa ovet ilman viisumia 178 maahan. Jussi Halla-aho kertoo kuinka vain Japanin (180) Singaporen ja Saksan (179) passit ovat vielä kovempia papereita maailmalla. Afganistanin, Somalian ja Irakin passit ovat toisessa päässä. Ne ovat humanitaarisen maahanmuuttomme tärkeimmät lähtömaat.

Oleskelulupa johtaa käytännössä tähän kovaan arvopaperiin. Mitä vähemmällä sen saa, sitä vähemmän sitä arvostaa. Ihminen kun arvostaa sitä minkä eteen joutuu ponnistelemaan.

Suomalaiset ovat vuosisadat ponnistelleet tuon arvopaperin eteen. Onkohan tämä unohtunut? Uusille kansalaisille asetettujen vaatimusten on vastattava sitä hyötyä ja arvoa, jonka he Suomen passista saavat.

Sen kohdalla kun on koeteltu näiden kuuden maailmankuvan edut ja haitat. Joskus jopa aseita käyttäen. Ei van työllä ja tuskalla, arvoilla, normeille, uskonnolla, lailla ja maailman onnellisimman valtion kansalaisilleen tarjoamilla hyvinvointivaltion etuuksilla.

Onkohan tätä pohdittu riittävän vakavasti ja muistaen vuosisatainen kerroksellinen, sukupolvelta seuraavalle siirtyvä ja moraalia koko ajan kartuttava pääomamme. Se kun on lopulta ainutta kestäväksi ymmärrettyä pääomaa ja sillä havainnolla on voitettu monet taloustieteen Nobelit. Onko nämä saavutetut edut nyt ale -myynnissä?

www.pdf24.org    Send article as PDF   

Leave a Reply