Sanat ja teot koetuksella – suurten otsikkojen päivä

Home / Uncategorized / Sanat ja teot koetuksella – suurten otsikkojen päivä

Tärkein uutinen ei ole tänään rötöstelijät vaan orwellilaista elämää hakeva tekoäly. Vasta tämän jälkeen mediamme löytävät petokset ja petosten petokset sekä kertovat mitä tarkoittavat käsitteet dialogi, tasapuolisuusharha, paskapuhe ja totuudenjälkeinen aika (HS 19.10). Algoritminen vaihtoehdoksi voisi rakentaa kuplia puhkovia teknologioita.

Ilmastomuutoksen kohdalla kuluttajien valistaminen on sekin ajanhukkaa, kun huomio olisi kiinnitettävä poliittisiin päätöksiin ihmisiä syyllistämättä, kirjoittaa taas professori Henri Wiio kulutustutkijana Aalto-yliopistosta (HS 19.10 Mielipide).

Toki me valitsemme nämä edustajamme Arkadianmäelle ja siinä vastuuta on myös äänestäjillä. Sama pätee seuratessamme pankkien tapaa kiertää veroja. Orwellilainen yhteiskunta ei toteudu sittenkään ilman, etteikö meillä olisi sormemme pelissä, tavalla tai toisella. Mediayhteiskunnassa median vastuu kasvaa entisestään ja selittää myös kovat tuomiot MV-lehden tapaisessa oikeudenkäynnissä. Korjausliike kun on tehtävä juuri siellä, eikä sananvapaus ole mitä tahansa sietävää Suomessakaan, sananvapauden mahtimaassa.

Nyt ei ole kyse enää medioitten saati kirjailijoitten luomista kauhukuvista vaan evoluution kaltaisesta ilmiöstä, jossa tekoäly on jo nyt meitä ohjaavana ottamassa vallan itselleen. Lähinnä tätä on Orwellin kuvaama maailma olkoonkin, ettei sekään pääse lähellekään meitä odottavaa tulevaisuutta ja sen kuvausta. Siinäkin kun vaaditaan tekoälyn taitoja. Tiede kun käyttää jo nyt pelkästään tekoälyä kuvatessaan sellaista tulevaisuutta, futurologiaa, tai hakiessaan mallejamme toimia vaikkapa ilmastomuutoksen kohdalla rationaalisesti.

Kun on kyse ihmisen moraalista, edellä kulkee luonnollisesti rötöstely ja väkivaltakoneistomme. Sellainen yhteiskunta ei ole erityisen ihmiskasvoinen. Vastuuta ei voi sittenkään sysätä koneille, jos normistomme ja moraali on koneita rakentaen aggressiivinen ja poikkeuksellisen taitava välttämään vaikkapa veroja tai taipuvainen hyväksymään valheita.

Euroopan historian suurin veropetos on otsikkona oman aikamme uutisotsikkona uskottava, ei varmaankaan valeuutinen. Sen sijaan todellinen uutinen piileekin siinä, että sen tekijät ovat tekoälyn ammattilaisia ja pankkimaailman johtavaa älymystöämme.

Correctivin mukaan tutkimuksessa on paljastunut, että pankkien toiminnan myötä Euroopassa on menetetty verotuloja ainakin 55,2 miljardia euroja. Eniten verotuloja on menettänyt Saksa, arviolta 31,8 miljardia. Suomen budjettihan on noin 70 miljardia ja siihen me otamme lainaa tai teemme tolkuttomasti töitä pitääksemme myös pankkimme pystyssä, vakuutuslaitokset normeiltaan lakeja noudattavina.   Näinhän me ainakin uskomme, haluamme uskoa arvoihin, jotka muuttuvat yhteisiksi normeiksi ja moraaliksi ja nämä laeiksi, joita rahalaitokset noudattavat.

Correctivin mukaan nyt paljastunut rikos on suurin veropetos Euroopan historiassa.
Osingonpesuun epäillään sotkeutuneen myös laajalti muita suurpankkeja, kuten JPMorgan, BNP Paribas, Citigroup, Commerzbank, Deutsche Bank, Barclays, Morgan Stanley, Goldman Sachs ja Merrill Lynch.

Pankit ovat toimineet erilaisissa rooleissa, kuten neuvonantajina, rahoittajina tai suorana osingonpesun osapuolina.

Veronkiertoa puuhattiin myös Suomeen mutta täällä se ei onnistunut. Meillä vain pestiin rahoja.
Saksan viranomaisten mukaan sijoittajat hämärsivät osakkeen todellista omistajuutta johdannaiskaupoilla ja hyväksikäyttivät järjestelmän porsaanreikää, joka mahdollisti usean osapuolen hakevan veronpalautusta samasta osingosta. Palautuksia on jopa haettu osingoista, joista ei oltu maksettu veroja.

Lisäksi veroja minimoitiin myymällä osakkeita edestakaisin ostajalta toiselle osingon jakopäivän ympärillä.

Osinkokikkailua kehitti etenkin saksalainen verolakimies Hanno Berber ja Marquarie-pankki, jonka päämaja on Australiassa. Tätä mallia oltiin levittämässä myös Suomeen vuonna 2006.
Ylen MOT:n mukaan suomalainen osinkoverokäytäntö kuitenkin suojasi Suomea kyseiseltä veronkierrolta.

Sen sijaan rahojen pesu ja sen huomaaminen olisi edellyttänyt sellaisen todellisuuden tulkintaa, jossa valheet ja puolitotuudet, elämän kova korkeakoulu, eivät ohita asiantuntijoiden käyttöä, saati siedä heidän halveksintaa.

Maaperä totuuden jälkeiselle ajalle syntyi viestintäteknologian kehittämisen seurauksena ja on kärjistynyt etenkin politiikassa, rapautti demokratian ja ns. “paskapuhe” (HS 19.10) tarkoittaa väitteitä, joiden totuudesta ei edes välitetä tai annetaan mielikuva, kuinka ollaan mukamas kiinnostuneita kansakunnan kohtaloista, varmaa tietoa ei muka ole olemassakaan, kaikki on vain tulkintaa.

Dialogi taas tarkoittaa kokemusten jakamista, rakentavaa keskustelua, ei väittelyä siitä, kuka on voittaja tyhmyyskilpailuissamme  tai neuvottelua, hakien yhtiselle ongelmalle ratkaisua.

Tasapuolisuus taas tarkoittaa kahden erilaisen mielipiteen esittelyä, mutta ei toki siten, että toinen väitteistä on valhe. Jos tästä on kyse, silloin medioilta vaaditaan ns. tasapuolisuusharhaa lainaten Tanelin Heikan tekstiä (HS 19.10). Se on uutuuskirjaa “Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana” (Vihma, Hartikainen, Ikäheimo, Seuri)  esittelevästä tekstistä ja kirja kannattaa lukea. Artikkelin kirjoittaja on väitellyt journalismista ja mukana Sitran  journalismin ja dialogin suhteita kehittävissä ohjelmissa.

Ei ne toki meillä tyhjästä synny, nämä kirjat, saati sosiaalisen median kuplissa paskapuheita seuraten. Vaalien alla mukaan tulee myös rötöstelevät trollit ja yhteiskuntarauhaa rikkovat rikolliset osana hybridiyhteiskunnan kyberturvallisuuttamme.

 

 

www.pdf24.org    Send article as PDF   

Leave a Reply