Kulttuuriviestinnän sankareita

Kuka muistaa vielä Lordin? Lordi onnistui siinä missä muut suomalaiset olivat epäonnistuneet. Lordi voitti euroviisut komealla tavalla. Miksi?  Koska Lordi osasi kulttuuriviestinnän tuon hetken avainteeman. Kaikki viestintä kun on todellakin globaalissa viestinnässä kulttuuriviestintää. Mitä sillä tarkoitetaan? Kirjoitin siitä Lordin voiton yhteydessä ja tuon blogini on lukenut eilen tuhannet cluster art median taitajat. Palataan siis siihen nyt kun teen samalla uutta kirjaani ja varon sotkemasta siihen aineistoja, joita aggressiivinen hälymediamme on tyrkyttämässä. Romaani kun syö kuin sika.

maanantai, toukokuu 22, 2006haetaan vaaleissamme

Suomalaisen kulttuuriviennin sankareita

Bertol Brechtin näytelmässä Galileon elämästä näyttelijä lausuu “kuinka onneton on maa, jolla ei ole sankareita”. Tähän Galileo vastaa: “Ei, onneton on maa, joka tarvitsee sankareita”. Kolumnissaan Snellmannista “sankarin” 200-vuotispäivänä (HS 12.5) Max Jakobson lopettaa kuinka “Suomi kuuluu nykyään niihin onnellisiin maihin, jotka eivät tarvitse sankareita”. Se ei pidä paikkaansa enää tänään. Suomi hakee taas kerran sankareita ja harhailee ilman karttaa ja kompassia. Jokainen haluaa olla oman elämänsä sankari.

Viikonvaihteessa Suomi juhli Lordia, euroviisuvoittoa ja jääkiekkoilijoita. Oikeammin jääkiekkoilijatkin juhlivat nyt Lordia. Jääkiekko viihteenä jäi kulttuuriviihteen alle. Oikeastaan ne olivat nyt sama asia ja samaa kulttuurin klusteria vientituotteinamme. Huomenna juhlimme jo jalkapalloa. Jari Sarasvuo kirjoittaa kuinka olemme oman itsemme sankareita – sisäisiä sankareita. Huippuosaajat ja osaamiskeskukset tavoittelevat tieteen sankareita.

Kilpailu on niin armotonta sankaruudesta, että sekä urheilu, tiede ja taide käyvät välillä “harmaalla vyöhykkeellä”. Sankareita ovat optiomiljonäärit ja yritysjohtajat. Poliitikkokin haluaisi, taas kerran, osansa sankaruudesta lainsäädäntötyössä. Sankaruus on aikamme suurin myytti ja kaiken peittävä sumuverho.

Max Jakobson ei voisi olla enää enemmän väärässä. Yritysjohtajana Ollila puhuu tässä yhteydessä riskinotosta. Siitä ei Nokialle hyvää seuraa.  Sankari on riskin ottava innovaattori ja edellä kulkija, johon me muut saamme samaistua tai projisoida arkielämäämme. Se on harmitonta eikä siinä ole mitään halveksittavaa. Kyse ei ole heikosta itsetunnosta vaan geeneistämme tai meemeistä. Riippuen onko näkökulma biologin vai sosiologin. Ei kateudesta vaan pelosta kun sankarimme ei aina onnistu ja petymme. Nokiassa tullaan pettymään herooisen sankarikultin palvojinamme. Se on synneistä pahin, narsistinen egoismimme. Ylpeys ja lankeemus ovat Raamatun ydinsanomaa.

Lordi on kulttuurivientimme näkyvin airut lähivuosina mutta vain itselleen. Se oli poikkeus. Kaikki vienti on lopulta kulttuurivientiä. Musiikin, taiteen ja tieteen, teknologisten innovaatioiden välillä ei ole eroa. Ne kulkevat käsi kädessä ja toimivat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Niin kävi nytkin verkostoituneen Euroopan ja Lordin voiton kohdalla. Teknisesti hitaat ja kömpelöt Monacon ruhtinaskunnan vanhukset eivät Lordia äänestäneet. Tuskin saavat tietokonettaan auki.

Ei myöskään Euroopan takapajula Albaniassa. Suurimmat pistemäärät tulivat odotetusti tietoteknisen kärjen rikkailta nuorilta hevimetallin harrastajilta, joille verkostot ovat arkipäivän elämän sisältöä. Tämä voitto oli ensisijaisesti uuden sukupolven voitto ja näyttö mahdista. Se yllätti monen myös Suomessa. Keski-ikäiset ja heitä vanhemmat ovat ymmällään. Ketkä meitä äänestivät ja miksi? Hehän halusivat sinne tangokuninkaan, tähtitanssijan ja pilkkasivat Lordia.

Heille toipuminen vie aikaa aivan kuten tornitalojen kaatuminen aikanaan New Yorkissa. Aiemmin oli niin turvallista hävitä, haukkua oma tai muiden osaamattomuus, pilkata maan perifeerisyyttä. Se lisäsi turvallisuutta. Nyt se on poissa. Helvetti jäätyi. Eikä tämä uusi nörttien sukupolvi tullut edes kadulle juhlimaan ja juopottelemaan. Tosin monet viestimet ja verkostot kaatuivat nörttien keskustelutulvasta. Ilmiö oli yleiseurooppalainen. Siitä tehdään vielä monta hyvää väitöskirjaa. Se vie vain aikaan sukupolven tai kaksi. Lordi kun ei ollut suomalainen ilmiö vaan yksittäinen tähdenlentomme. Edessä on pitkä lama ja taantuma, vuosikymmeniä kestävä ponnistelu takaisin eurooppalaiselle huipulle. Populismin pulinaa ja ympäristömme kapinaa ilmastomuutoksen kourissa. Ruotsi naapurinamme ja britit eivät tule nyt ensimmäisinä vaan viimeisinä hakien vanhaa emämaan herruuttaan, turhaan.

Oma kultturiklusterimme on ollut olematon. Oikeastaan sitä ei ole olemassakaan. Klusteritaiteesta (Cluster Art) emme ole kuulleet mitään. Vasta vuosikymmenten ja uusien sukupolvien myötä sen ymmärrämme Suomesta maailmalle levinneenä. Vanha tuttu Google tulostaa jo yli 20 miljoonaa ja Lordi mainitaan nyt hakusanana 3 miljoonaa kertaa. Hyvä alku! Kun sadan miljoonan raja on ylitetty, Suomessakin se alkaa herättää kiinnostustamme.

Hevin yksi ilmentymä tuli jotenkin nyt tutuksi musiikkina suurille massoillemme. Joku sanoo sen tulleen Norjasta jo 1970-luvulla ja rantautuneen sitä kautta myös Rovaniemelle. Oma poikani kuunteli sitä aamusta iltaan ja vielä yön tunteina jo 1980-luvulla. Hänen kauttaan tunnen myös nuo hahmot, jotka eivät ole ollenkaan pelottavia vaan muistuttavat pikemminkin tyttöjen barbinukkeja. Taidetta niistä ei ole uskaltanut Hämeessä vielä tehdä. Nyt sekin on luvallista ja jopa suotavaa. Lähiympäristö plagioi siinä globaalia ympäristöä ja sen muutosta kun se tuli ensin meille Rovaniemeltä. Sama pätee käsitteisiin “cluster art” tai oikeammin manifestini osaan “art of cluster”. Maanläheisempi “Arctic Babylon”, “Agropolis Strategy”, “Hybrid Society” jne. olivat helpommin oivallettavia jopa Hämeessä asuen. Jopa tasavallan presidentti puhuu siitä muutaman vuoden viiveellä ensi vuosikymmenellä.

Ne jotka jäävät nyt juhlimaan voittoa ovat jo hävinneet. Ja ahkerimpia juhlijoita tahtovat olla ne, jotka eivät itse substanssista mitään ymmärrä. Mutta juhlimisesta sitäkin enemmän. Innovaatioprosesseissa voiton keräävät aina nopeimmat ja viimeisenä tulevat hitaimmat prosessin omaksujat. Viivyttelijät eivät hyödy kulttuuriviennistä ja nyt näyttäisi vanhan konvention portinvartijat olevan odotetusti hitaimpia kansainvälistyjiä. Vielä 1970-luvulla he pitivät itseään ensimmäisinä. Näin ensimmäiset tulevat aina lopuksi viimeisinä. Helvetti jäätyy.

Miten tällainen vallankumous voitaisiin hyödyntää, jossa puhutaan monikulttuurisesti, äänestetään netin kautta ja verkostoina kymmenessä minuutissa miljoonia moblisoiden? Miten päästä käsiksi tähän Euroopan innoatiivisimpaan nuorten verkostoon, josta syntyvät tulevat sankarit, vallankäyttäjät, monitaitajat muussakin kuin vain hevissä ja luovan osaamisen kulutuksessa sen ensiomaksujina? Miten tuli, helvetti, metalli, halla ihmisten pelot ja kauhut kesytettynä Hugo Simbergin taiteen tapaan liittyvät nyt Suomeen?
Onko Suomi oikeasti siirtymässä myös kulttuurisen klusterin innovaatiokelkan kärkiosaajiin? Vai onko kaikki vain välineistä syntyvää valhetta?

Suomi ei ole muumilaakso. Tiedepuisto ja tekn0olgiakeskus pikemminkin. Niitä meillä on kymmenittäin. Muualta nähtynä meidät on helpompi yhdistää helvetin tulirotkoon, hallaan ja ikuiseen jäähän ja näiden tuhansiin tuotteisiin kuin suoranaiseen paratiisiin. Tällaisen fyysisen toimintaympäristön tuotteina olemme lähempänä Romanian Transylvaniaa kuin mitä heidän tarinansa antaisivat aihetta ylpeillä. Niinpä Lordin voiton jälkeen kulttuurin ystävillä on vain helvetti rajana. Ympärillämme ollut globaali itse rakentamamme lasikatto puhkesi ja nyt on pakkotoiminnan aika. On pakko tuotteistaa vanhaa, keksiä uutta, palvella ja rakentaa uutta kulttuuriympäristöä, joka ei ole vanhusten Monaco saati Albania, ruotasalaisten abbaa. Alkaa pitkä tie muuttaa poliittisia ja hallinnollisia rakenteitamme. Se vie monen poliittisen hallituksemme ajan. Varautukaa siihen.

On aika hyvästellä vanhat euroviisumme. Niiden yhteinen äänimäärä voisi jotenkin yltää Lordin tasolle. On aika hyvästellä vanha konventio, Ossi Runne ja monet vanhat viisumme. Hyviä eläkepäiviä heille tuskaisista odotuksen hetkistä ja kyvystä pitää yllä lasikattoa. Nostalgiallakin on arvonsa ja jälkiomaksumisella, kloonaamisella ja kopioinnilla, mutta ei innovaatioympäristössä. Diffuusioympäristö on eri asia. Sitä nämä verkostonuoret eivät edusta eivätkä ymmärrä. Innovaatioita korostavan Suomen EU -puheenjohtajuuskausi ei olisi voinut alkaa ruusuisemmin mutta vasta lähempänä 1920-lukua sillä on myös jotain merkitystäkin. Meistä odotetaan nyt sateentekijää Euroopalle mutta vasta 2030-luvulla me siihen myös kykenemme, olemme uskottaviakin. Silloin omat lapsenlapseni ovat aikuisia. Kiitos kuuluu kuitenkin nuorelle verkkosukupolvelle, jolle itse esitys oli jo nostalginen ja vähän parodisoivakin. Onnea teille hyvästä yrityksestänne.

Matti Luostarinen
22.05.2006

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts