Ranskalainen akateemikko Rene Girard muistetaan mimeettisen teorian luojana. Hänelle ihmisen geneettinen perimä, jäljittelytaipumuksemme, ei ollut niinkään esikuvan matkimista kuin tämän halun jäljittelyä. Kahden henkilön tai ihmisryhmän, kansakunnan, kilpailu samasta kohteesta synnyttää riidan, jossa kilpailijat saattavat tuhota toisensa. Kyse on arvovaltakiistasta. Terrorismi ja sodat ovat tätä omana aikanammekin. Mimeettisessä konfliktissa haettiin lisäksi sijaisuhreja yhteisön ulkopuolelta, siis syntipukkeja omassa kielessämme ja kulttuurissamme. Uhrilahjat pakanauskonoissamme oli tätä samaa ilmiötä.
EU:n alkuaikoina Kari Suomalainen pelotteli meitä saksalaisella ostamassa koko Suomen. Tänään (18.12.2018) Helsingin Sanomat pelottelee kiinalaisilla ostamassa Suomea sijoittaen rahojaan mm. Jäämerentiehen tai tunneliin kohti Tallinnaa, metsiämme käyttävään teollisuuteen. Joku toinen taas pelottelee venäläisillä. Yhdysvallat ja Nato olisi peikko sekin ja maahanmuuttajat sekä islam. Pelon syitä on helppo löytää, kun kansa on syrjäinen ja pelossa aina elänytkin.
Mikä tässä syrjäisessä Venäjän luoteisnurkassa maailmaa niin kauheasti mahtaisi kiehtoa, että meidän on sukupolvesta toiseen elettävä pelossa? Vai olisiko niin, että pelon kylväjät saavat siitä valtansa, ja samalla myös toimeentulonsakin?
Kiinalaiset rakensivat maansa rajalle muurin. Nykyisi sitä pidetään turistinähtävyytenä ja hoidetaan suurella pieteetillä sukupolvelta seuraavalle. Onko pelko ihmisellä lajin sisäinen ja geneettinen ominaisuus, jonka turvin voi rahastaa etenkin iäkkäitä ihmisiä ja tehdä vakuutuksia, myydä aseita ja muita pelon välineitä, jotka ovat ikään kuin myytäisiin ikuista elämää ja suojaa sellaiselle, jota ei oikeastaan ole muualla kuin pelon tuotteena korvien välissä eikä suojeltavan arvo ole tosipaikan tullen minkään arvoinen.
Ranskalainen akateemikko ja nero Rene Girard tutki jäljittelymme ja väkivallan sekä uskonnon yhteyksiä ja pelon ydintä samalla. Tässä juutalaisuus ja kristinusko merkitsi dramaattista käännekohtaa. Oikeammin sitä ei näyttäisi olevan olemassakaan. Sana ”syntipukki” paljasti jo sinällään, kuinka taustalla on kiusaamiskulttuurimme ja myös uhraamisessa motiivi oli jäljittelytaipumuksessamme, ”mimesiksessä.” Jumalan pojan uhraaminen oli siten omituinen käänne koko ilmiölle. Epäkimurantti ilmiö.
Monentasoisen rikoksen ja rötöksen kohde, kollektiivisen terrorismin ja sotien selittäjä, aseiden kauppiaiden vihollinen, oli tieteellekin ongelma ja häntä alettiin kutsua ”ihmistieteiden uudeksi Darwiniksi”. Kunnianhimoiset ”kaiken teoriansa” rakentajat, pelon kautta leipänsä ansainneet, alkoivat vihata myös Girardia, romantiikan valheen paljastajaa ja romaanin totuuden etsijää, kirjailijan ja toimittajan, poliitikon elämää ja toimeentuloa kritisoivaa, demokratiaa puolustavaa neroa. Pelon rakentajat kun olivat ajoittain heikoilla ja pelkoon taloutensa sekä valtansa pönkittäneet raivosivat aina darwinistisille teorioillemme, kehitysopille, tieteen löydöksille.
Entäpä jos näitä pelolla eläviä rötöstelijöitä ja heidän taustajoukkojaan alettaisiin panna vastuuseen taloutensa ja kulttuurinsa ylläpidosta? Pahimmillaan kun nämä näyttävät, jälleen kerran, ottavan paikkansa pakanauskontojen tapaan mukamas yhteisörauhan pönkittäjänä, sitä koko ajan kuitenkin uusiin riitoihin samalla vaalien alla lietsoen, vaalikiimaan kiihottaen jopa joulun alla sen rauhan pilaten. Unohtaen, mistä joulun sanomassa ja Jeesuksen syntymässä oli tieteen näkökulmasta kysymys, kristinopin synnyssä pakana-ajan poistajana.