Perussuomalaisten perustaja, nykyisin
sinisen tulevaisuuden kansanedustaja, ulkoministeri Timo Soini ennustaa perussuomalaisten
puheenjohtajan vaihtuvan ensi kesän puoluekokouksessa.
”Mikään
salaisuus ei ole, etten pidä Halla-ahoa minkään sortin johtajana. Uutinen voisi
olla se, ettei Halla-aho pidä itseäänkään johtajana. Olen siitä jokseenkin
varma. Ettei pidä. Halla–aho vaihtuu Laura Huhtasaareen ensi kesän
puoluekokouksessa. Vaalitappion jälkeen. Vaihtuisi muutenkin, sillä Jussia ei
homma kiinnosta. Sen näkee kaikesta”, Soini kirjoittaa blogissaan.
Jussi
Halla-ahon johtama perussuomalaiset on Soinin mukaan muuttanut luonnettaan
täysin.
”SMP:
n perinnöstä ei ole mitään jäljellä, eikä sitä edes välitetä peitellä.”
SMP syntyi vuonna 1959 karjalan evakkojen perustamana yhdessä unohdettujen pienviljelijöiden kanssa. Vennamo oli heidän asuttamistaan hoitanut. SMP pääsi kaupunkeihin heidän kauttaan, toisin kuin nimensä keskustaksi vaihtanut maalaisliitto, mukana korpi- ja teollisuuskommunismin ja SDP:n perintöä. Nyt uusi puolue ei edusta heitä vaan yhden asian liikettä. Tämä lienee tiivistetty totuus. Puolueesta eronneet siniset ministerinsalkkuineen eivät saaneet SMP:n kenttää mukaansa. He kun olivat kokeneet näitä loikkareita seteliselkärankaisina ennenkin. Taas kerran oli käynnistettävä kaikki alusta. Koulutettava uusi sukupolvikin.
Puolue hakee uutta johtoa, etenkin paikallisella ja maakunnallisella tasolla, ja on esiintynyt sekä oppositiossa että hallituksessa samaan aikaan. Se on Soinin oma valinta hakiessaan Jussi Halla-ahon mukaan populistiseen puolueeseen. Nyt sitten oma vallanhalu ja ministerin salkku alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja uutta paluuta ei voi tehdä vanhaan puolueeseen. On siis tehtävä Paavo Väyrysen temput ja perustettava pari uutta puoluettakin. Vanha rakkaus ei ruostu, mutta uuttakin tekisi mieli, ja etenkin nopein tie vallan kammareihin pitää Soinin nyt aktiivisena kevään lähestyessä. Siitä on nyt ikävä luopuakin, vallasta. Näitä kolmen sanan ja minä -keskeisiä blogeja ei kukaan enää jaksa kuitenkaan lukea. Se aika on sosiaalisten medioittemme kohdalla jo ohi ja korjattukin. Ihmiset oppivat ja nyt heitä on myös siellä koulittu.
Kyse ei ole toki perussuomalaisten ongelmasta. Koko puoluelaitos on syvässä kriisissä ja pirstaleinen. Perussuomalaisten synty on vain oire tästä ilmiöstä, siinä missä muutkin Euroopan populistiset liikkeet. Kun kokonaisuuden pirstoo palasiin, saa esille sen oireita, ei itse ongelmaa, jota voisi myös lähteä korjaaman. Se ei ole näiden poliittisten johtajiemme tehtävissä lainkaan. Hehän ovat vain mukana ongelman tuottamina johtajina, ja kun eivät ole siihen ratkaisu, he ovat osa tätä ongelmaa. Ja senhän he toki tietävätkin, siinä missä heistä kuvaava mediakin, omaa ongelmaansa esitellen samalla.
Päätoimittaja Kaius Niemi on sitä lähestymässä omassa kirjoituksessaan tänään. Korjaus kun on käynnistettävä mediayhteiskunnassamme median tekemänä, sen sisältä sitä arvoineen ja normeineen, moraalin kautta oikaisten. Uuden sukupolven kautta sitä kouluttaen. Oikoteitä kun ei ole.
Kaius Niemi kirjoittaa asiaa Hesarin päätoimittajana (HS 22.12). Liian moni toimittaja on pilannut mediansa maineen kokonaan sepitteellisillä jutuillaan tai narratiiviseen kerrontaan erehtyen, kun kyse on faktapohjaisesta tiedottamisesta. Der Spiegel ei ole likimainkaan ainut täysin sepitteellisistä jutuistaan kiinni jäänyt laatumediamme. Faktapohjainen tiedottaminen, oli kyseessä mistä tahansa politiikan osasta, ei siedä suoranaisia valheita, mutta ei toki myöskään asenteellisia ja arvosidonnaisia tietyn poliittisen kuppikunnan tuottamia narratiivisia kertomuksiamme. Nythän mediamme ovat näitä tulvillaan kolumneina.
Ongelmana on rajan veto, miten erotat täydellisen huijauksen siitä harmaasta vyöhykkeestä, jossa etenkin politiikan toimittajat kertovat narratiivisia kertomuksiaan ja omiin arvoihin ja asenteisiin sidottuja juttujaan valikoiden myös mitä kertoa, ketä haastatella, mistä hakea tietonsa ja mitä jätetään kokonaan ulkopuolelle takavuosien poliittisten medioittemme tapaan asiansa esitellen. Kilpailu kun on samalla kova, ja reaaliaikainen juttu on usein, käytännössä aina, myös tunnepohjainen ja kehnosti pohdittu sosiaalisen median kaltainen möläytys. Sitä on mahdoton myöhemmin korjata, kun sen taustalla on arvovaltainen media. Sitä on siis pönkitettävä, olkoonkin että se on täysin virheellinen ja valheellinen.
Oikein hyvää vuoden lyhintä päivää ja joulunaikaa. Kiitos menneestä vuodesta. Kolmen miljoonan raja lukijoissani on täyttymässä tälle vuodelle ja kymmenen miljoonan raja täyttyi jo aikapäiviä alkaen sivuston luonnista. Samalla täyttyi 300 miljoonan raja Googlaten Cluster art toimijoiden määrää. Olemme hyvällä ja liki eksponentiaalisesti nousevalla kasvu-uralla, jossa mukana on valtavasti lapsia.