Eduskuntavaalit pidettiin aiemmin maalisvaaleina mutta muutettiin sitten huhtikuun puoliväliin, toiveissa saada paremmat vaalikelit ja keväinen mielikin mukaan poliitikkojen loppukiriin. Helsingin Sanomien päätoimittaja kertoo tänään ( 30.12. 2018), kuinka vaaleihin on enää aikaa vajaa viisi kuukautta ja minä kerron esseessäni, lastussa tai blogissani, kuinka aikaa on vielä yli kolme kuukautta. Kumpi mahtaa olla oikeassa?
Vuoden viimeiset lehdet tahtovat olla kuin juosten kustu tehtyjä. Jutut on tehty valmiiksi ennen lomille lähtöä välipäivää ajatellen. Reaaliaikainen talous ja maailma ei oikein sellaista siedä. Päivälehteä ikään kuin viikkolehtenä tai Valittujen Palojen tapaisena hengenlentona. Urheilusivutkin ovat tarinaa mäkiviikon suomalaisista voittajista ja alkaen ajoista, jolloin en ollut vielä syntynyt.
Ei ihme, jos käsite dystopia alkaa yleistyä ja utopia kadota sanavarastostamme. Paluu menneeseen on hirveä virhe, ikään kuin sitä ihaillen ja pettuleipään tyytyen sekä noita aikojamme kaipaillen. Samalla syntyy vaikutelma maasta, joka on kuin Orwellin kuvaama, holhouksella hoidettua kekkoslovakiaa ihaillen ja vaihtaen vain vuoroin hallitusta punamullasta kansanrintamaan.
Syntyivät suomalaiset jonot venäläiseen malliin ja luotto siihen, että valtio maksaa verotkin. Maailmalla tällainen hupsu kansa joutui naurun alaiseksi, uskoen tämän holhousvaltion toimivan myös muualla kuin Suomessa, maailman onnellisimmassa maassamme. Se todellakin toimii vai Suomessa, jossa voimme luottaa poliisiin, armeijaan, tieteeseen ja tutkimukseen, insinööriin ja myös Savonlinnassa kasvatettuihin opettajiimme.
Kun tämä koulutus siellä äkisti lopetetiin, kansakunnan ja talousalueen kynttilät sammuivat myös muualla kuin Itä-Savon ydinalueella. Samaa valojen sammuttamisen aikaa elävät maakunnat Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla ja perinteisesti Pohjois-Savossa ja Kajalassa. Vain Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla valot palavat jatkossakin. Sen pohtiminen ei näytä puoluejohtajiamme vaivaavan. He eivät tunne maantiedettä, yhteiskunnan pelisääntöjä, juridiikkaa ja matematiikkaa, fysiikkaa ja historiaa, riittävästi myös kieliä ja aina geo- ja biotieteitämme, luonnonlakeja.
Hesari kyselee tänään mitä puoluejohtajamme lupaavat tulevalle kaudelle. Suomalaiset kun uskovat uudenvuoden lupauksiin. Kaikki ne ovat hyviä luvatessaan tieteen ja koulutuksen palauttamista kunniaansa, apua lasten ja vanhusten huoliin, turvallisuus on tietysti mukana ja sen varmistaminen, sosiaalipakolaisuus helpomman elämän toivossa on lopetettava, pelon lietsojat on saatava kuriin, mutta vain palauttamalla todelliset kulttuurimme, luottamukseen perustuvat ja liki lapsenomaiset normistomme ja työn moraali. Moraali ja sen sosiaalinen pääoma ja muisti on palautettava takaisin oman kansakuntamme turvaksi.
Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta saati mediasta, johon et voi luottaa lainkaan. Korjaa media asenteesi, lähettäessäsi pitkien joulunpyhien välipäivän lehden luettavaksemme. Siinä ei pidä olla menneen maailman juttuja, saati viinan löyhkää tekstissä. Juhani Ahoa voi toki muistella ja hänen aikaansa Helsingissä asuen ja surren turhaa kahakkaa, punaisten ja valkoisten vihanpitoa, ja sen aiheuttamia murheita kirjailijan arkeen kavereineen aiemmin yhdessä samassa kapakassa juopotellen.
Luen hänen signeeraamia runoja, seison asennossa hänen patsaansa vieressä Iisalmessa, joululahjaksi saamiani Juhani Ahon lastuja, rinnan Paavo Haavikon lähimmälle avustajalleen lahjoittaman hengentuotteen kanssa. En minä niistä enää viisastu. Ne ovat läpi analysoituja ja tylsiä sekä uudelleen lämmittäen ja uutta hakien myös valheellisia. Ovat lainailleet maailman kirjallisuutta nämä suuret runoilijamme ja samalla toimittajat kansansa valistajina.
Sen enempää analysoimatta ja kyvyttöminä käyttämään oman aikamme tiedettä ja teknologiaa, väitellen ensin useampaankin kertaan kaukana toisistaan elävissä tiedekunnissamme ja lukiossa pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa opiskelleena, kiusaten itseään huippu-urheilijan tapaan vaativissa aineissa ja ymmärtäen, miten ajatella, kuinka vältellä suurinta virhettä, jossa pohditaan mitä ajatella, mistä kirjoittaa, kun olisi ponnisteltava sen kimpussa, miten ajatella ja käyttää aivojaan oikein.
Aiheiden puute ei ole ongelma, vaan se ikuinen haaste, kuinka aloitat oman työsi siitä, mihin muut ovat omansa lopettaneet. Se miten ajattelet, miten kirjoittaa ja ratkaista tieteen ongelmia, on myös avain siihen, että olet tutkijana hyödyllinen, opettajana ja juristina tervejärkinen.
Kaikki tämä edellyttää oppimista ajatteluun, aivojemme käyttöön, eikä niiden aiheitten hamuamista, jotka ovat ajankohtaisia, vedoten siinä vielä ihmisten emootioon, viihteeseen ja tunteisiin vuonna 2019. Hakien toimittajana ja poliitikkona koukuttavia aiheitamme ja niistä helpoin on juuri pelon ruokkiminen, dystopian ja synkän maailmankuvan lisääminen toiveikkaamman utopian ja optimismin samalla medioistamme syrjäyttäen.
Oikein hyvää aaton aattoa ja Taavin sekä Davidin päivää. Goljat kyllä kaatuu kun käytät päätäsi oikein ja hänen päätään lingoten siihen kivesi ja horjuttaen suurta miestä, jonka painopiste on jossain varusteitten rintapanssareitten kohdalla ja sellainen nyt kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Se on pienten ja ketterien ihmisten, talousalueitten ja kansakuntien aseista tärkein. Toinen on verkostoituminen, klusterit ja liittoutuminen. Cluster art tarkoittaa juuri tätä, käyttäen myös kieltä, joka on muutakin kuin verbaalista tyhjänpuhumistamme ja viihteenä välipäivien ratoksi. Toimi silloin, kun muut juhlivat voittoaan. Kun itse alat juhlia voittoasi, olet jo hävinnyt.