Oumuamuan oudot liikkeet avaruudessa askarruttavat

Onhan se mahdollista, totesi avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja Ylellä kysymykseen siitä, voisiko tähtienvälisestä avaruudesta Aurinkokuntaamme saapunut mystinen pötkylä Oumuamua olla vieraan sivilisaation lähettämä keinotekoinen luotain.

Todennäköistä se ei kuitenkaan ole, Valtaoja totesi.

”Luultavasti se on taas vain yksi tyhmä kivi eikä avaruusalus muualta”, hän sanoi.

Oumuamua havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2017, ja siitä tiedetään lähinnä yksi asia: se on peräisin Aurinkokuntamme ulkopuolelta. Valtaojan mukaan se on ensimmäinen tiedetty avaruudenkappale, joka tuli Aurinkokuntaamme muista tähdistä. Tämä on kyetty päättelemään kappaleen lentoradasta.

”Se tuli niin vinhaa vauhtia että sen täytyi tulla muualta”, Valtaoja sanoo.

Tähtitieteilijöillä ei ole mitään vahvistettua tietoa siitä, mikä Oumuamua on. Sitä epäillään muun muassa hajonneen komeetan palaseksi. Valtoaja kuvaa sitä pieneksi, välkkyväksi ja kirkkaaksi kappaleeksi, joka on muodoltaan epätavallinen. Oumuamua ei ole lainkaan pallomainen, vaan littana: joko pitkulan kuten sikarin muotoinen tai vaihtoehtoisesti lyttänä kuin lantti.

Oikein hyvää ystävänpäivän aattoa. Ystävyyttä ei oikein voi määritellä vaikka valtaosa kokeekin sen itsestään selvänä pohtimatta sen enempää. Se on kuitenkin jotain muuta kuin tavallinen kivi tai meteoriitin möhkäle. Ikään kuin jotain poikkeavaa, lähempänä älyllistä ja ihmisen keksimääkin kuin luonnon muovaamaa.

Olisiko se pala jotain, joka ei olekaan meitä itseämme vaan kokonaan muualta tullutta? Ikään kuin geenivirhe, joka on syntynyt ulkoavaruudesta meille annettuna. Kivenlohkareessa on jotain arvoituksellista tai sitten se on ihan vaan sitä samaa ja tuttua avaruudessa kiertävää kiven murikkaa.

Valtaoja ja valtaosa meistä uskoo näin, eikä jatka sen pohdintaa sen enempää. Katsoo luolansa suulta lumen aiheuttaman raivon partaalla eläen ja katoaa metsään. Hyvää huomenta metsien miehet. Metsäradion tapaan repien siitä jotain merkitystä tällekin päivälle.

Poliitikko sentään opiskelee miten puheensa pitäisi ja tänään Finlandia talossa. Ikävä kyllä en päässyt mukaan kutsuttuna ja pahoittelen. Menetän paljon suurten puhujien eettosta, Mukana on varmaan myös kolme muuta hyvään puheeseen kuuluvaa rakennetta. Suomalaiset kun ovat tunnetusti loistavia puhujia.

Ethos, pathos ja logos ovat tärkeitä, jos aiot menestyä puhujana. Sama pätee myös tapaan kirjoittaa. Siinäkin on kolme eri kohtaa, jotka on täytettävä. Oleellista on kuitenkin tämä NELJÄS. Kairos, ajoitus, flowtila ja sen saavuttaminen. Kirjottamisessa sen korvaa mieluiten jo otsikkoon piilotettu viestisi, jotka syntyvät näistä teeseistä, antiteesistä ja synteesistä.

Se on koko kirjoitukesi punainen lanka, jonka lukija löytää tai ei löydä. Jos hän sen oivaltaa, hän on sen ITSE löytänyt, pitää OMANAAN ja muistaa kirjoituksesi. Sama pätee toki myös hyvään romaaniin, kirjaan, joka ei vain jää elämään vaan myös PITÄÄ HENGISSÄ.

Koska romaani, mikä tahansa kirjotus, syö kuin sika, varo lukemasta väärää tekstiä silloin kun kirjoita tekstiäsi. Tyylisi kun syntyy tämän lukemasi tekstin kautta. Oli se sitten lyyristä tai proosaa. Sama pätee hyvään puheeseen ja sen kirjoittamiseen. Ethos ei saa mennä vikaan jos aiot hoitaa mukaan kolme musketööriä ja vielä sen neljännenkin.

Lapin taannoinen maaherra ja nykyinen kansliapäällikkö kirjoittaa kirjan kaivoksesta, jossa kirjan tyyli on juristilta ja poliitikolta tuttua sekä kokeneen virkamiehen rakennekin on moitteeton. Kyllä siinä on vaaleihin valmistauduttu. Oumuamua saa kyytiä monestakin suunnasta sitä tarkkaillen.

Matias Turkkila, perussuomalaisten lehden päätoimittajana, on lähempänä mediatutkijaa kuin toimittajaa. Se taas on tänään mahdollista vain piiloutumalla yliopistoon. Näin me uskottelemme vaikka perussuomalaisten mediaa toimittaa yhteiskuntakriitikko toimittajana.

Hän on sitä aidosti ja muistuttaa 1960-luvun niitä nuoria, jotka kykenivät myös uudistamaan yhteiskuntaa. Turkkila on joutunut ikään kuin surrealistiseen (surkealistiseen) yhteiskuntaan, jonka näkyvin kuvaus on puberteetti-ikäisen käytös ja siihen liittyvä joko oikuttelu tai viihde, pohjaton pilailu asioilla, jotka ovat myös vakavia sekä tietämättömyys, tapa sulkea silmänsä sellaiselta, joka on OIKEASTI vakavaa ja yhteiskunnallisen eetoksen ydintä.

Ikään kuin muisto takaumasta, jossa nuoret pyrkivät piiloutumaan aikanaan ruttoa ja pilailivat keskenään. Syntyi kirjallisuutta, josta jotain on myös säilynyt omalle ajallemme. Se on selviytymistarinaa. Ei sen ihmeellisempää. Jostakin syystä se koetaan Oumuamuan tapaan ruton raivoamassa kulttuurissa piiloeroottisena ja annetaan avaruuden ilmiöille kovin arkinen selityskin, horoskoopeistammekin tuttu.

Kun nuoret miehet, mäkihyppääjät ja musiikin tekijät vainautuvat äkisti parhaassa iässä, siinä on mukana sellaista tähän aikaamme ja hetkeen liittyvää draaman, tragedian ja komedian jatkumoa, josta kreikkalaiset olivat aikanaan tunnettuja, muta joka katosi meiltä ja haemme sitä nyt tuijotellen taivaan merkkejä. Ettei vaan vaaleihinkin mennä Oumuamuamin antamassa tahdissa ja uskoen horoskooppeihinkin. Niin heikoilla me nyt olemme puberteettiin taantuneessa yhteiskunnassamme.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts