Sisäinen ääni vai vaalitemppu? Lahja naisille naistenpäivänä? Epätoivoisen yrityksen viimeinen näytös. Entäpä jos olisi ajoissa kuunnellut kaiken maailman dosentteja ja edellinen hallitus näitä professoreja, joilla on ne pitkät kesälomatkin. Millaisia valintoja mahtaa kansa tehdä itselleen harmiksi seuraavaan eduskuntaan ja hallitukseemme? Vai jättääkö noin 40 % vaalit nyt väliin? Peli demokratialla kun alkaa käydä kalliiksi pienelle kansakunnalle jakamalla se vielä vuohiin ja lampaisiin.
Sipilä kuunteli sisäistä ääntään myös valitessaan hallituskumppaninsa ja tehdessään immelmannit ja hajotti hallituskumppaninsa kahtia ja maksaa siitä nyt veronsa. Se oli kallista peliä demokratiallamme sekin. Sen uskottavuudelle. Jakaa nyt vähälukuinen kansa vuohiin ja lampaisiin laestadiolaiseen tapaan ja kokoomuksessa omatkin. Punavihreät eivät nyt tiedä mistä löytyisi seuraavat ”luotettavat” pelurimme. Timo Soinin kaltaiset joutuvat hakemaan turvapaikkaa Brysselistä. Missä Soini siellä ongelma. Kepu pettää aina ja mitä kerrottavaa mahtaisi ollakaan kansalla näistä uusvasemmistolaisistamme? Kenen taskuille mahtavat nämä viedä kätensä? Lapset ja vanhukset saivat oppia markkinataloudestamme ja kansankapitalismista jakaen se kahtia. Poliittinen ryöstöviljely on opittu nähtävästi jo kohdussa.
Luonnollisesti tämä Sipilän viimeisin näyttö taidoistaan oli härski vaalitemppu. Hallitushan jatkaa toimitusministeristönä ja olisi jatkanut näin vaikka ei olisi eronnutkaan. Nyt oli näyteltävä samaa teatraalista peliä kuin koko hallituksen uran ajan. Sipilä osoittautui hysteeriseksi mieheksi, jolla on mukana aina omat temppunsa selvittää teatraalisesti hallituksen kohtaloita. Näistä perussuomalaisten jako kahtia oli huikein ja historiaan jäävä teatraalinen vaihe, jossa mukana oli Timo Soinin kaltainen demokratiamme ja myös protestanttisen kirkon oppien nakertaja, mukamas hurskas katolinen julistaja. Mutta millaisessa katolisessa kirkossa? Sitä hän ei meille kertonut. Haukkui vain oman kirkkomme. Mistä näitä hysteerikkoja politiikkaan oikein riittäkään? Onko se ainut keino tulla näkyvästi esille muuten tylsästä luterilaisesta massasta erottuen?
Vaaleissa ja teatterissa on EROTUTTAVA massasta. On oltava narsistisesti häiriintynyt Suomessa. Yhdysvalloissa, monikulttuurisessa supervaltiossa, uskontoja ja kieliä, kulttuureja riittää, jossa erottua teatraalisesti muusta massasta. On pilvin pimein omituisuuksia. Hollywood elämän tuonti Suomeen puistattaa. Siinä tylsät asiantutijat jätetään sivuun ja esille marssivat äänestettäviksi kaiken maailman hurlumhei huijarit, jotka ovat tehneet parannuksen ties mistä tai rohkenevat olla teatraalisesti koko ajan esillä. Sitä kutsutaan retoriikaksi tai narsismin häiriöksi ja sen taidot voi myös oppia. Luterilainen oppi varoi aikanaan tätä teatraalista tapaa esiintyä ja on siten ollut näihin päiviin saakka väritön. Kun siitä on luovuttu, värikkäitä ja massasta erottuvia poliitikkojamme alkoi syntyä.
Vaaleissa äänet voi myös OSTAA. Oleellista on edes välttävä taito kyetä esiintymään teatraalisessa ympäristössä. Kyse on ROHKEUDESTA. Ei tiedosta saati taidoista valtiotieteissä, yhteiskuntatieteissä, juridiikassa, taloustieteissä, luonnontieteissä, yhtään missään tieteissä. Oleellista on varallisuus ja kyky erottua massasta, teatraaliset taidot ja mainostoimistot, oman aikamme narsismia ruokkiva individualismi sekä perinteisten normistojen, arvojen ja moraalin rappio, politiikan rikkoutuminen ja yhden asian liikkeet. Suomessa vaaleihin lähtee parikymmentä tällaista näkyvän narsistin vetämää ”puoluetta” mukana niin hyvät, pahat kuin rumatkin.