Suomalainen tarusto ja aforismit ovat täynnä sotea ja sen maakuntamallia, kansakunnan vapautta valita ja sen kuvausta. Ne on vain otettava käyttöön, tuotava omaan aikaamme. On palattava blogiini, jonka kirjoitin tätä päivää varten runsas viikko takaperin. Täydennän sitä nyt hieman kun kansa kysyy, missä olit silloin kun sote kaatui?
Sotessa ja sodassa kaikki on luvallista. Tosi sote ei ikäänny. Soten kainalossa, hiljaisuus.
Älä koskaan luota soteen tai säähän. Sote tekee kaikista ihmisistä tasa-arvoisia. Sotea ei tarvitse opettaa. Sote on tunteiden tuhkarokko.
Sotea ja punaista nenää ei voi salata. Sotessa onni on epänormaali tila. En ole sotelle uskollinen, mutta kuitenkin kiintynyt.
Ei aika, vaan ajan täyttyminen merkitsee sotessa. Aika vahvistaa ystävyyden, mutta heikentää soten. Kun sote on poissa, maailma näyttää autiomaalta.
Kun kaksi puoluetta rakastaa toisiaan, onnellista sotea ei ole. Kun rakkaus ja kunnioitus loppuvat, alkaa soten jättämä velka.
Sote on kuin komedia: Viimeinen näytös on epäonnistunut.
Näin suomalainen kansantarusto ja aforismit ajanmukaistuvat ja saavat sotesta sisältönsä.
Naisen siveys on kuin sote, siinä on monta kerrosta. Sote ei ole hyväksi, se on kuin seksi, siinä vaatteet rypistyvät.
Uskon että sote on kaiken ystävyytemme perusta. Nautinto seksissä ja sotessa on hetkellistä, asento naurettava, ja molempien kustannukset kohtuuttomat. Sote on pahempi kuin viina.
Sote taipuu hyväilyllä, ei voimalla. Eikö vapaa sote ole lopultakin kaikkein kalleinta? Mikään ei nostata sotea niin kuin valta.
Kun sote ja valinnanvapaus, maakuntamalli loppuivat, alkoi kiitollisuuden velka.
Oikein hyvää yötä ja kansainvälisen naistenpäivän suomalaista farssia, hallituksen antia naisillemme ja lapsillemme, vanhuksille. Kun sote poistui, maailma Suomessa näyttää autiomaalta. Koettakaa kestää.