Erno ja Tarvo tuovat tänään mieleen nimipäiväsankareinamme Erno Paasilinnan ja Jari Tervon, jostakin syystä. Yrmy Erno oli perheensä vanhimman poikalapsen tapaan kovin erilainen kirjailijana kuin Tervo tai Arto Paasilinna. Nuorempi ja etenkin nuorin pojista tahtoo olla hauskojen kirjojen kirjoittaja. Keskimmäinen sitten se analyyttisin aikuinen ja diplomaatti. Kilpailua kun vanhempien huomiosta on molemmilla sivuilla. Se kouluttaa jo varhain. Kirjoissa on mukana muutakin kun tunnetta, joko yrmyilynä tai kieli poskella tehtynä.
Kansa rakastaa näitä hauskoja kirjojamme. Vaaleissa äänestetään mieluusti yrmyilijöitä. Mauno Koivisto ja Urho Kekkonen olivat sellaisia ja liki kaikki presidenttimme. Mutta vain he, jotka lukevat keskimmäisen pojan töitä, hyötyvät varmasti myös lukemastaan omaa ja meidän muiden elämää rakentaen. Vähättelemättä lainkaan viihdettä. Hyvää viihdettä ja mielikuvituksen lentoa. Tai pessimistin tuttuja jorinoita. Nyt olisi aika vaaleissa palata taas asiaan ja lopettaa nämä poliittiset kokeilumme. Eikös se nyt jo riitä?
Olen se keskimmäinen poikalapsista perheessämme. Tunnistan sen itsessäni ja jokainen tunnistaa sen kotisivujeni kirjoja ja esseitä, blogeja lukien lähtemättä edes tiedelehtien kirjoituksia metsästämään. Niistä puuttuu sellainen teksti, joka saa hyvälle tuulelle tai purkaisi pahaa oloa liki vihapuheen tapaan purkautuen.
En ole siitä pahoillani. Katsoin juuri leffaa, jossa nimekäs näyttelijä joutui silmätysten harmaakarhun kanssa ja tekeytyi lopulta kuollutta. Ei auttanut. Yhteiskunta, joka pyrkii selviytymään olettaen, että muutos parempaan tapahtuu itsestään, kunhan vain makaat hiljaa ja tekeydyt kuolleeksi, ei toimi lainkaan.
Arvokas vanhuus vaatii meiltä kaikilta lisää rahaa. Siirtely taskusta toiseen ei nyt auta. On asioita jotka eivät luonnu ilman tekoja, käsipareja, osaamista ja LISÄVAIVAA.
Jostakin syystä vanhenemisesta on tullut kirous ja lisärahoitus siihen menee mukamas turhuuteen. Väestön ikääntymiseen ei haluta panostaa lainkaan. Jos syntyvyys ei kasva, työeläkemaksuja on korotettava tulevaisuudessa, joskus.
Lisäksi on hyväksyttävä kuinka ikääntyminen ja vanhuus on PYSYVÄ tila, ei ongelma, joka poistuu 10-20 vuoden aikana. Ikääntyvät ihmiset eivät myöskään pidä siitä, että heitä kytätään kuin haaskalla liikkuen. Moukkamainen yhteiskunta on myös moraaliton.
Tavoite heikentää eläkkeitä näyttää kasvavan kaiken aikaa. Vanhan ihmisen kasvot ovat ajan kuluessa meillä jokaisella, kirjoittaa Suvi Anne Siimes (HS 5.3). On järkevää hyväksyä juuri nyt, sinun itsesi vuoksi, kuinka arvokas vanhuus edellyttää lisävaivaa ja -rahaa MEILTÄ KAIKILTA.
Jos olemme valmiita maksamaan lisäkustannukset maanpuolustuksesta, kyllä saman valmiuden tulisi ulottua myös väestön luonnolliseen ikääntymiseen, elämänkaaremme kauneimpaan hetkeenkin. Se että ikääntyvät joutuvat poistumaan kotikunnastaan, maaseudulta, Suomesta, on vaikeasti sairastuneen yhteiskuntamme painia harmaakarhun kanssa.
Parempi painua vain matalaksi ja tekeytyä kuollutta. Kyllä se siitä omalla kohdalla ohi menee. Ei se mene. Jos haluat elää jostakin syystä pitkän ja hyvän elämän, sen edellytyksenä on vanhuus. HYVÄKSY SE ajoissa ja ala valmentautua hyvään vanhuuteen, arvokkaaseen. Älä katso sitä kuin harmaakarhua silmiin ja tekeydy kuollutta. Ei se auta.