Onko Venäjä arvaamaton ja sote saavuttamaton?

Kolme ministeriötämme, sisäministeriö, ulkoministeriö ja puolustusministeriö, tilasi asiantuntijoilta raportin Venäjästä. Se on tarkoitettu etenkin eduskuntaan pyrkiville. Se ei ole mielipide vaan asiantuntijoiden arvio. Takavuosina ja yya-aikana olisi ollut omituista tällainen avoimuus. No mutta nyt sitten on. Muutokset Venäjällä kun tahtovat edelleenkin heijastua hetkessä myös Suomeen. Se ei ole kuitenkaan enää keskeisin vaaliteemamme. Sote ja terveytemme, lapset ja vanhukset, ohitti sen mennen tullen ja siitäkin saimme raportin. Se kaatoi hallituksemme. Teemmekö siitä varmasti oikeita johtopäätöksiä? Venäjästä yritämme tehdä mutta omasta maastamme olemme epätietoisia. Mihin sote oikein kaatui ja miksi?

Julkisessa keskustelussa Venäjä kuvataan medioissamme arvaamattomana maana ja liki kaaoksena, Putinin kautta keskushallintoa usein jopa viihteellisesti kuvaten, tsaristisesti. Soten kuvaus ja sen kaatuminen on taas medioissamme ikuisen sopan kuvaamista, jossa aikaa vierähti 15 vuotta. Nyt pohditaan olisiko jotain jäänyt käteenkin?

Medioissamme Venäjä kuvataan hyvinkin loogisena mutta kömpelönä (HS 13.5). Sote taas suurena sekin, Venäjän kaltaisena kooltaan, aivan liian mittavana ja se olisi tullut palastella. Venäjää ei vain voi palstella eikä Kiinaa, Intiaa, globaalia maailmaa. Globalisaatio käsitteenä on vastakohta lokalisaatiolle ja näillä medioissamme mennään. Kotikylän lapset, mummot ja vaarit vastakohtana liki kymmen miljardia ihmistä ja heidän oudot kulttuurit. Vaatii populistin lahjaa, jotta ne saa rinnakkain ja saman tarkastelun kohteiksi samassa lauseessa tai asiantuntijan lausunnossa.

Etenkin Helsingin pormestarin kuvaamana tämä onnistuu poliittisesti luotettavalla tavalla ja ilman sen suurempaa kangertelua. Nykyisin emme, häntä lainaten, kykene enää näin mittaviin uudistuksiin kuten sote tai maakuntamalli. Venäjää sen sijaan voimme tutkailla ja todeta sen tavoitteet jopa johdonmukaisina ja kuinka siellä maailma nähdään moninapaisena, toisin kuin meillä sen naapurina osataan tai kuvittelemme tai itse näemme omaan napaan tuijotellen ja sotea valmistellessamme 15 vuotta. Venäjä haluaa olla yksi tunnustettu napa tässä uudessa globaalissa todellisuudessa ja Suomessa navat ovat jokaisen asiantuntijan ja poliitikon omassa kehossa yleistäen saman lehden toisen sivun Maria Erholan ja Heikki Hiilamon loppuyhteenvetoa sotesta.

Jos Venäjän hallinto toimisi niin hyvin kuin sen vaikutusyritysten ja salaliittoteorioiden tulkitsijat usein olettavat, maa olisi nyt paljon paremmassa kunnossa, lainaten Hesarin pääkirjotusta. Venäjällä vakaus nojaa voimaan eikä talouteen, Suomessa talous nojaa taas kuvitteelliseen vakauteen ja yksityiskohdista syntyviin riitoihin. Pienen maan ja Venäjän naapurin vähäisiin ja globaalisti vähäpätöisiin huoliimme ja murheisiin.

Venäjällä hallinnon sisäinen kilpailu, laaja korruptio, kokemattomuus yhteiskunnan kehittämisestä heikentävät saavutuksia kun taas Suomessa takki käännetään nurin ja tuloksena on tukkanuotta, jossa sote-uudistus ei toki kaadu suuriin periaatteellisiin kysymyksiin vaan pieniin yksityiskohtiin ja lillukanvarsiin. Ei suurella naapurillamme ole sellaiseen aikaa eikä mahdollisuuttakaan.

Venäjällä vakautta tuetaan sotilaalliselle ylivoimalla, Suomessa sitä haetaan suomalaisen sielunelämästä lehden (HS 13.3) kahta pääteemaa ja kirjoittajia tulkiten. Me suomalaiset tunnemme toisemme ja pahin uhka vakaudelle on toinen suomalainen tulevissa vaaleissamme. Venäjällä kansalaiset, lapset ja eläkeläiset, joutuvat tinkimään jatkossa eläkeuudistuksesta ja sotestaan uhrina sotilaallisesta vallasta ja yhteiskuntasopimuksesta, jossa suuruutta ja mahtia maksetaan hintana hyvinvoinnista. Tosin tyytymättömyys tähän kehitykseen puskee pintaan, kertovat asiantuntijat.

Toki näin on myös Suomessa mutta eri syistä. Niinpä osa meistä haluaisikin nähdä maailman jälleen vanhana kunnon Kekkosen ajan kaksinapaisena ja helpommin tulkittavana, pelon maantieteenä, jossa meillä on selvä paikka kylmän sodan lievittäjänä mutta samalla “kusi sukassa” eläen ja alkamatta kiusata toisiamme sote-sopimusta rustattaessa.

Moni, sota-aikana syntynyt, kaipaa juuri tätä nuoruuttaan ja Kekkosen oloista johtajaa maahammekin. Toimittaja taas lehdessään yhdistellen pienen EU-maan ajattelua nollasummapeliksi, järjestykseen ja yhteistyöverkostoihin uskovaksi vaaleissamme, jossa taloudellinen ja teknologinen kehitys ja suuren Venäjän naapuruus ei ole vaalien tärkeimpiä teemoja ensinkään, vaan tapamme kohottaa omaa narsistista egoamme tai puolueemme profiilia kotimaisilla aiheillamme. Venäjään voimme palata vaalien jälkeen kun arki taas alkaa. Nyt pysytään sotessa, lapsissa ja vanhuksissa, maahanmuutossa ja ikäihmisten arjessa, edellisen hallituksen budjettivajeessa ja veloissa, työttömänä elävän uusissa ammateissa, koulutuksessakin, elintasopakolaisissa.


Mikä takaa että asiantuntijoilla on tutkittua tietoa? Ehkä he esittävät vain valistuneita mielipiteitään tai ovat edustamassa omaa sidosryhmäänsä? Toimiiko tuhat asiantuntijaa jotenkin koordinoidustikin? Olisiko myös heillä peiliin katsomisen paikka? Osa on ehkä vain lobbareita epäilee Erhola ja Hiilamo sekä joku mielipiteensä lehteen saanut kirjoittajakin. Hiilamo antoi akateemiset kasvonsa sotelle joka nyt sitten kaatui.

Marina Erhola ja Heikki Hiilamo kuvaavat tämän päivän Hesarissa (13.3) kuinka asiantuntijatyö oli Suomessa kinastelua, kapea-alaista ja oman osaamisen korostamista. Perustuslainmukaisuuden tulkinnat tulivat nekin aina myöhässä. Se olisi tullut saada varhaisemmassa vaiheessa jne. jne. Otsikkona on kirjoitukselle ” Myös asiantuntijoiden pitää katsoa peiliin”.

Suomessa, toisin kuin Venäjällä, Erholan ja Hiilamon kaltaiset asiantuntijat, jotka arvostivat mallin edut haittoja suuremmiksi, jäivät julkisuudessa ja eduskuntakuulemisessa paitsioon, kirjoitusta suoraan lainaten. Kirjoittajien mukaan sote ei kaatunutkaan suuriin periaatekysymyksiin (kuten medioista voisi olettaa) tai edes perustuslakiin vaan YKSITYISKOHTIIN, joista olisi voitu sopia, jos olisi OLLUT TAHTOA.

Suomalaista päätöksentekoa ei pidä verrata Venäläiseen. Siellä ei pohdita nyt työaikalaista vaan vallan muusta eikä se ole Trumpin listallakaan ensimmäisiä vaalien teemoja. Suomea ja Kiinaa ei pidä niitäkään rinnastaa toisiinsa. Suomi ei ole myöskään Euroopan Japani, ei ole ikinä ollutkaan.

Näin kaikilla pienen maan sote valmisteluun osallistuneilla ja siitä kommentoineilla on PEILIIN KATSOMISEN PAIKKA. On järkyttävää, jos SUOMALAISTEN SUURIN UHKA ON TOINEN SUOMALAINEN, päättävät Erhola ja Hiilamo vieraskynänsä lehdessä.

Marina Erhola on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylijohtaja ja Hiilamo sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa.

Oman kokemukseni pohjalta, kohta puolen vuosisadan ajalta yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, allekirjoitan tuon yhteenvedon ja odotan että tuo peiliin katsominen myös toteutuisi viimeinkin. Suomalaisen suurin uhka poliittisessa keskustelussamme ja asiantuntijoiden käytössä on juuri tämä ja siitä kärsivät nyt jatkossa niin lapset kuin vanhuksemme.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts