Reiwa tarkoittaa japanilaisessa tulkinnassa ajanjaksoa, jota on luonnehdittu harmoniseksi olotilaksi. Se on hyvä enne ja lupaa etenkin lapsille tyyniä tulevaisuudennäkymiä. Merkki on lempeä ja rauhallinen, kertovat japanilaista merkkien tulkintaa ymmärtävät asiantuntijat. Tämä merkki vaihtuu aina keisarin samalla vaihtuessa. Suomi, jota kutsutaan myös Euroopan Japaniksi, voisi niin ikään ottaa käyttöön vaikkapa presidenttiemme vaihtuessa uuden ajan merkit. Etenkin jos presidentti istuu useamman kauden tai on koko ajan samasta puolueesta.
Olisimme myös syntyneet, japanilaiseen tapaan, tietyn aikakauden merkin alla. Ei kuitenkaan presidentin nimeen viitaten, puhuen Kekkosen tai demaripresidenttien ajasta ja nyt siis suuren murroksen, mutta samalla seesteisen ja ikääntyvän kansakunnan sekä Niinistön ajasta.
Merkin syntyä tukemaan tulisi, kansakunnan pragmaattisia perinteitä ja kalevalaista mytologiaa ymmärtäen, hakea tätä valmistelevat asiantuntijat, edustaen visusti salassa työskennelleen, kuten Ruotsin Akatemia, poliittiset päättäjämme, historioitsijat ja yhteiskuntatieteilijät, Suomen Akatemian edustajat, mukana myös media, ei kuitenkaan JSN:n istuvat jäsenet, Suomessa luonnollisesti myös kolmikantaa edustavat tahot sekä perustuslakituomioistuimen edustajat, jota kun ei ole olemassakaan, sen korvaava eduskunnan perustuslakivaliokunta tai suuren valiokunnan puheenjohtaja.
Reiwa ei sellaisenaan sovi Suomeen, eikä sitä lähellä oleva Reimakaan jo käyttöön otettuna, olkoonkin aikaa hyvin kuvaavana ja reippaan menon symbolia, “Reima enstex” ja sitten vasta muut elämäämme tänään kuvaten.
Minä keskeinen ja individualistinen Suomi ja sen aikakausi olisi kuitenkin liian yksipuolinen tulkinta maalle, jossa suomalaisten osakkeiden ja asuntojen tuotot ovat olleet maailman korkeimmat vuosien 1870-2015 sijoitustuottoja Harvardin yliopiston tutkimusten mukaan tulkiten (HS 2.4).
Tässä tiedossa on suomalaisilla sulattelemista, siinä missä yhtenään tulevasta valinnasta maailman onnellisimmaksi maaksikin. Jotenkin nämä olisi kuitenkin tähän merkkiin saatava mukaan, Euroopan Japania haettaessa ja samalla aikakautemme merkkiä, Reiwa -aikaa vastaavaa.
Edellinen merkki Japanissa oli keisari Akihiton ajan “Heisei” ja sitä edellinen “Showa”. Edellinen oli hitaan kasvun ja väestön vähenemisen ja vanhenemisen merkki, mutta myös luonnon mullistusten ja vaurauden aikaa. Siis sitä samaa, jossa itse elämme nyt mukana ilmastomuutos sekä poliittiset toistuvat jytkymme, populismin merkit.
Edellinen merkki taas keisareineen oli Japanissa militarismin ja hävityksen, Yhdysvaltain miehityksen, mutta myös nopean kasvun aikaa. Vähän kuten meilläkin sotineen ja rauhattomuuksineen, joita seurasi sitten nopea nousu. Mutta miten määritellä Suomen nykyinen Reima-aika ja sen populismi sekä kauan jatkunut osakkeiden ja asuntojen hinnan nousu maailman onnellisimmassa maassa?
Reima-aika Suomessa ei voi olla pelkkiä toppatakkeja ja haalareita, mutta ei myöskään ilmastomuutosta tai rahanpesua, oman edun tavoittelua poliitikkona hillotolppaan tyytyen. Se ei ole suomalainen ilmiö ensinkään. Hävettää koko edellisen hallituksen aika ja sen siniset poliitikkommekin. Tulevat sukupolvetkin joutuvat sitä häpeämään. Parempaan on nyt päästävä ja nukuttava painajaisen yli.
Harvardin yliopisto on vertaillut asuntojen ja osakkeiden tuottoa alkaen vuodesta 1870 tähän päivään ja Suomi on kirkas ykkönen kaiken aikaa. Takana tulevat sitten muut Pohjolan maat ja Yhdysvallat, Saksa, Japani ja italia jne. yhteensä 16 vaurasta valtiota. Eri maiden osake- ja asuntosijoitusten riski- ja tuottovertailussa Suomi on aivan oma lukunsa ja yksin huipulla.
Osakkeiden kohdalla ero on niin suuri, että se suomalaista vaatimattomana jopa hävettää. Vähän samaan tapaan kuin valita yhtenään maailman onnellisimmaksi maaksi. Miksei voisi välillä valita vaikka Liettuan, kirjoittaa Suomen Kuvalehden viisas pakinoija. Pisa tuloksiakin siirtelimme muille ihmettelijöille ja nyt sen opittuaan ovat menneet meistä ohi siinä missä keihäänheitossakin ja mäkihypyssä. Aina taustalla on joku suomalainen valmentaja.
Suomen osakemarkkinoiden pitkäaikainen tuotto olisi selvästi maailman paras. Samoin suomalaisten asuntojen tuotto hakkaa kaikkien muiden maiden osaketuotot kirkkaasti pitkässä juoksussa. Viiden arvostetun huippututkijan tulokset eivät voi olla virheellisiä Harvardissa tehtynä. Tunnen tuon talon ja sen tutkijat. Eivät edes osaa tehdä virheitä suomalaiseen tapaan eläen poliitikkoinamme ja asiantuntijoita vältellen ja heitä jopa pelätenkin. Oli esitys mikä tahansa, edessä tahtoo olla hylkäävä tuomio asiantuntijan tuomiona. Siinä tulee poliitikolla kouluajat mieleen. Se on monelle ikävää muisteltavaa.
Elämme nyt Reima -aikaa ja siihen kuuluu myös nauttia tästä tiedosta ja sen tuomasta tuotosta sitä myös kansakunta ylläpitäen ja vaaleissamme varjellen. Suomessa pörssiosakkeet olivat tuottaneet vertailuaikana keskimäärin 10.03 prosentin reaalisen vuosituoton ja asunnot 9.58 prosentin vuosituoton ( average annual real returns ) (HS 2.4). Kuudentoista maan vertailussa, rikkaita länsimaita kaikki, näiden vastaavat keskituotot olivat vain 6.67 osakkeissa ja 7.26 asunnoissa.
Ero on huikea verrattuna muihin Pohjoismaihin, Japaniin, Hollantiin, Saksaan, Yhdysvaltoihin, Australiaan, Britanniaan, Sveitsiin, Espanjaan tai Portugaliin, Italiaan jne. Erityisesti rikastuimme näin 1990-luvun it-kuplan aikoihin, mutta toki koko pitkänä vertailuaikanakin. Suomalaiset ovat rikastuneet salaa osakkeillaan ja asunnoillaan, usein edes tietämättään. Mukana on myös 1990-luvun tuttu asuntokuplamme.
Tosin esim. asuntojen hintaindeksi on suhteellisen tuore keksintö. Siihen on suhtauduttava tietyin varauksin. Olemme kuitenkin oppineet läksymme, jossa järjestelmästä ei varasteta. Se on tuttua Ruotsissakin. Se on myös tulevan ja jo käynnistyneen “Reima” ajan hyveitämme. Jos yhtiöt tuottavat hyvin, omistajat saavat hekin paljon osinkoja. Tosin ennen toista maailmasotaa asunnot tuottivat paremmin kuin osakkeet. Maailmansodan aikoihin asunnut tahtoivat raunoiutuakin. Aseisiin sijoittanut vaurastui.
Tutkijat viittaavat myös Thomas Pikettyn vuonna 2014 tekemään havaintoon. Jos sijoitukset tuottavat enemmän kuin talous kasvaa, pääoman omistajien talous kehittyy muuta kansaa nopeammin. Juuri tämä ilmiö on omiaan syventämään taloudellista epätasa-arvoa. Näin on tapahtunut koko tutkimusjakson 1870-2015 lukuun ottamatta sotien aikaa. Tämäkin on hyvä tietää Reima-ajan vaaleihin mentäessä. Rikkaat suvut ja varakkaat ihmiset ovat tulosta koko kansakunnan toimintatavasta, ei omista teoistaan vaan upeasta kulttuuristamme. Populismi on sen tuotetta Suomessa. Me emme halua pilata sitä hätäisillä ideologisilla opeilla, jossa piiloudutaan mukamas liberalismin suojiin ja ollaan tekoreippaita tai tekofiksuja typeryyksiä samalla tehden. Kansakuntia siinä vertaillaan, ei manneralueita ja niiden liikkeitä. Näin tulee olemaan toki myös tulevaisuudessa.
Sixten Korkmanin mukaan populismi on oikealla asialla vaatiessaan järkiperäisiä toimia heikossa asemassa olevien olojen parantamiseksi. Vahvojen lobbareiden, mutta myös sijoittajien maailmassa, he jäävät jalkoihin. Syyttävä sormi voidaan osoittaa valtaeliittiin. Eriarvoistuminen syntyy myös sijoittajien kautta ja välinpitämättömästä politiikasta. Olemme maailman rikkain maa sijoittajasuvuille. Moni on rikastunut pekästään suklaata meillä syöttäen. Kuten nyt vallasta taisteleva Ukrainan presidenttikin.
Vihan kohdistaminen epätoivoisiin ihmisiin ja häviäjiin ei ole kuitenkaan reilua. Tuhansien ihmisten hukkuminen Välimereen on häpeä. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan. Totta kai. Olkoonkin, ettei se estä paikallista yhteisöä ja kansallista elämää, siitä huolehtimista. Totta kai toimiva EU on kansallinen etumme siinä missä briteillekin olisi ollut. Kyse onkin juuri tästä, toimivuudesta.
Nationalismi tai patriotismi eivät ole oman aikamme tuotteita vaan vuosituhantisen kehityksen tulosta. Totta on sekin, että populismista hyötyvät nyt plutokraatit, veroja välttelevät raharikkaat, veroparatiisit ja rahanpesijät, Putin ja Trump joukkoineen. Toki hekin, joille nationalismi ja populismi sen tuloksena on itseisarvo ja ideologia, uskontoon verrattava hyve.
Oikeus tehdä paikallisia tai kansallisia tyhmyyksiä ei ole minkään puolueen etujen mukaista. Järkiperäinen ja rakaisuhakuinen yhteistyö, verkostot ja klusterit, klusteritalous, ekologinen klusterimme, on oman aikamme tuote myös Japanissa eläen ja keiretsujen taloutta siellä tuntien. Käsite liberaalista ei ole sekään ideologiana ja tyhjänä hokemana minkään arvoinen ja sen Korkman varmaan myöntää myös poliitikkonamme. Sen nimissä ei pidä tehdä typeryyksiä.
Sen enempää kuin uskonnon tai lahkolaisuuden, minkä tahansa sellaisen arvon tai aatteen, joka vie ohi analyyttisen ajattelun ja ihmiskasvoisen humanismin. Taloustieteilijän ei pidä hänenkään sotkea sosiologiaa ja psykologiaa, makro- ja mikrotaloutta, luonnontieteitä ihmistieteisiin.
Kun narsismista ja populismista tuli haukkumasanoja, niiden käytöstä olisi tullut järkevän ihmisen ymmärtää luopua ajoissa, myös Sixten Korkmanin. Korvata aikamme vaikka käsitteellä Reima tai suoraan japanista lainatulla Reiwa-ajalla. Miehet kun osaavat vain 10 000 sanaa ja naiset 100 000. Siinä miehet ymmärtävät naisen puheesta vain joka kymmenen sanan. Se on ongelma kenelle tahansa kirjoittajalle. Oli lukija sitten mielestään liberaali tai konservatiivi.