Vaaleista on kulunut jo aikaa ja ensimmäiset uudet puolueitten gallupluvut nähty nekin. Demareitten kannatus on 16 %:n tietämissä ja se on nyt kolmas puolueistamme. Kokoomus toinen ja kirkas ykkönen Perussuomalaiset. Samaan aikaan puoluetta ahdetaan äärioikealle menneen maailman oppeja mukamas näin noudatellen. Mihin näitä oppeja tarvitaan vuonna 2019?
Puhutaan kuinka syntyy punamulta, kansanrintama tai jotain siltä väliltä. Ei kai sentään Kataisen hallitusta perussuomalaisten ensimmäisen jytkyn jäljiltä. Jonkinmoinen metropolialueiden yhteinen kyhäelmä kuitenkin Euroopan maaseutumaisimpaan ja luonnonvaroiltaan elävään maahan toteuttamaan ekologista klusteria ja innovaatiopolitiikkaa maaseudullamme. Kun siitä kirjoittaa ja saarnaa vuosikymmenet, tekee jopa toisen väitöskirjankin, se ei mene suomalaisen poliitikon kirjastoon saati että sen toteuttajia alkaisi löytyä muualtakin, kuin maan rajojen takkaa. Sieltä se on taas kerran kierrätettävä Suomeen.
Ikään kuin menneen maailman käsitteet ja niiden toteuttajat maalaisliittona ja kommunisteina, SKP:n ja SKDL:n liikkeinä tai sosiaalidemokraattien ja TPSL:n jälkeläisinä olisivat vielä vallassa. Sieltä haamujen yöstähän nuo omituiset käsitteet kumpuavat hallitusten niminämme. Niistäkö Antti Rinne on hakemassa RKP:n tukemana itselleen valtaa ja oikeutta marssittaa vaalien voittajat, sen vasemmalta sivulta ohittaneet, eduskuntasalin oikeaan nurkkaan häpeämään olemassaoloaan. Eikö tyhmänä pidetty kansa ymmärrä, mistä on kysymys?
Kirjoitin aiheesta jo vuonna 2008, yli vuosikymmen takaperin, taantuman alkaessa epäonnistuneitten hallitustemme odotetun tuloksen. Varoitin silloin syntyvästä syvästä kriisistä. Nyt se syvenee entisestään kiitos puolueittemme pirstaloitumisen ja kansan epätoivon tätä menoa seuratessaan. Forssassa demaripuolue on jo jakautunut kahtia ja kostaa toiselle osapuolelle julmalla tavalla vaalien tuloksen. Puolue syntyi juuri Forssassa ja sen kyllä nyt huomaa sokea Reettakin.
Eurooppa-päivän aattona Rovaniemellä arktisen alueen johtajat kävivät kertomassa missä mennään ja Timo Soini oli heille isäntänä. Sininen mies ilman puoluetta, mandaattia. Päivä on nyt samalla Timon nimipäivä. Missä Timo siellä ongelma. Siellä ei ruoho kauaa kasva. Pelin politiikka ja kansan sille antama valtakirja on kauhea väline narsististen ja häiriintyneitten johtajien käytössä Rovaniemellä kokoontuen. Ei synny siinä yhteistä julkilausumaa, päinvastoin. Peli on tältäkin osin pelattu ja pilattu. Mitä sitten kirjoitin vuonna 2008 tammikuussa? Miksi sitä on luettu runsaasti tänään? Lue ja pohdi itse.
maanantai, tammikuu 21, 2008
Demokratian kriisi
Demokratian pelko on demokratian alku
Amerikkalainen Freerdom House kuvaa tuoreessa raportissaan kuinka voimakkaat valtiot ovat yhtäällä tyrannian kannattajia ja toisaalla jarruttavat tai rapauttavat demokratian kehittymistä ja säilymistä myös lähialueillaan. Raportissa mainitaan erityisesti Kiina, Venäjä, Pakistan, Iran ja Venezuela. Vapauden asia on taantunut noin joka viidennessä maailman paristasadasta valtiosta. Alle puolet maailman väestöstä asuu vapaissa valtioissa. Erityisesti kehitystä ovat taannuttaneet eräät markkinahenkiset autoritaariset valtiot käyttäen sorron menetelmiä. Vallanpitäjä voi luonnonvaroillaan ylläpitää harvainvaltaa ja ostaa tukijansa. Ei ole syntynyt keskiluokkaa, joka ylläpitäisi itselleen kuuluvaa poliittista valtaa. Autoritaarisen vallan käyttäjä ei luovu vallasta hyvällä. Keskiluokka varoo kapinaa ja taantuu, jolloin demokratian ystävät vähenevät tai menettävät välineensä.
Suomessa demokratia toteutuu puoluelaitoksen välityksellä. Puolueiden yhteinen jäsenmäärä on vain runsas 5 % kansakunnasta. Se vanhenee joka vuosi vuodella. Uusia nuoria ei tule mukaan. Ei oikeasti edes haluta! Puolueiden johdon valitsee joukko, joka pelkää menettävänsä valtaansa puolueiden iäkkäille jäsenille, 5 %:lle kansakuntaa. Missä ovat ne 95 %? Eliitti ei tahdo suostua jäsenäänestyksiin edes puolueensa johdosta ja sen sisällä. Se on oma etuluokkansa, joka valitsee itse itsensä eikä oikeasti enää voikaan uusiutua. Puolueet eivät halua uusia jäseniä koska se on riski demokratialle, ne sanovat. Tässä demokratian pelko on sen orastava demokratian alku. Uusdemokratia toteutuu toisin kuin edeltäjänsä. Puoluelaitos on tullut tiensä päähän. Se ei voi uusiutua. Sen korporatiivinen rakenne ei ole tehty sellaisen vallan käyttöön, jossa aito demokratia toteutusi. Se elää omaa elämäänsä eikä se sivua enää sen kansakunnan elämää, jossa elävät 1980-luvulla ja sen jälkeen syntyneet. Ylimielisyys syntyi jo varhain eikä arvomaailma muutu vaikka muu maailma muuttuisikin. Geenit toimivat niin ja se on hyväksyttävä kun ne ovat sulkeutuneet lopullisesti.
Demokratia on aina riski. Kaikki ei aina toteudukaan kuten puoluejohto on laskelmoinut. Puolue-eliitiltä demokratia edellyttäisi rohkeutta, demareilla edes häivähdys punaista Hella Wuolijoen ja hänen sisarensa tapaan sekä Erkki Tuomiojan muistiinmerkitsemänä. Erkki Tuomiojan kuuluttama jäsenäänestys tullee myöhässä, mutta on merkki puoluelaitoksen syvästä kriisistä myös Suomessa. Se ei kulje innovaatioprosessin yhteiskunnallisena uudistajana vaan jälkiomaksujien jarrukenkänä. Miten sellainen voisi nuoria kiinnostaa? Joillekin vanhuksille Venäjän malli rappionakin on edelleen myös Suomen malli. Takaraivossa oleva ei pyyhkiydy mihinkään.
Ylimielisyys ja pelko demokratiasta näkyy nyt joka paikassa. Kun vastaan haraavat alkavat olla enemmistönä kaikessa, eläkeläistynyt puolue on sosiaalisten ja kulttuuristen innovaatioiden pahin este erityisesti maassa, jossa kaikki huomio alkaa kohdistua ikääntyvän väestönosan toimentuloon. Demokratian pelko tuo siihen nöyryyttä tai viimeinenkin jäsen katoaa harmaantuneiden herrojen jäsenkokouksista. Tyhjästä ei voi nyhjäistä. Uusmedioita on mahdoton ohjailla eikä Nokia voi menetellä Saksassa samoin kuin Stora Enso Suomessa. Paperia on tuotettava kuitenkin edelleen Suomessa ja se edellyttää moraalia. Pois potkitut alkavat osoittaa mieltään rajummin, kun muuttuva maailma ei olekaan demokratiamme mallin mukainen myötäillen vanhaa kollektiivista pääomaamme. Sen rapauttajia vaaditaan tilille. Se on omituinen ilmiö herrakansan johtajille. Herran pelko ei olekaan enää herran alku.
Demokratiasta vieraantunut ei ymmärrä, kuinka ihmiset kokevat asiat silloin kun heitä kohdellaan asiattomasti kaltoin. Kun työ on tehty hyvin ja tehdas menestyy, demokratia ja sen hyveet ovat omiamme eivätkä globaalin rappion tuotteita ei-demokraattisista valtioista. Hyvinvointivaltio ja sen luterilainen oppi sisältää hyvin tehdyn työn ja siitä palkitsemisen. Ei väärästä kulttuurista lainattuja ja ylimielisten keski-ikäisten miesten vakuutteluja, kuinka kyseessä on pakko. Se syö demokraattisestakin maasta demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan yhdessä rakennetun perustan. Nyt tarvitaan hienotunteisuutta entistäkin enemmän, ei ylimielistä öykkäröintiä, herrakansan henkeä. Toisin toimien katoaa myös kapitalismi ja sen perusta, demokratia korvautuu meille vierailla arvoilla, joissa potkut saa sellainen, joka on tehnyt työnsä hyvin ja tulosta syntyy. Kun potkun antaja on entisen korpi- tai teollisuuskommunistin lapsi, talonpojan jälkeläinen, se alkaa syödä kulttuurin arvokkainta osaa. Saksalainen patruuna ei ollut näin sokea Reetta.