Media pilasi lähiöittemme maineen

Media pilaa myös puolueet ja niiden maineen, politiikan maineen, pankkien maineen, maaseudun ja maatalouden maineen, punaisen lihan maineen, sinun maineesi, jos alat esiintyä medioissa. Medialle jokainen kielteinen ja negatiivinen asia on uutinen ja se on myös osattava tehdä.

Kun media esittelee perussuomalaisten nuorten kuvan hymyilevästä perheestä ja sen onnesta, eikös media kerro sen olevan pilkkaavan rasistinen. Miksi hymyilevä suomalainen perhe olisi sellainen? Nuoret kysyvät, haluatko Suomen olevan tällaisen? Maailman onnellisimman maan? Et kai sentään?

Onko siinä jotain väärää tai rikollista, jonka vuoksi rahat on otettava pois ja pantava heidät häpeäpaaluun? Sulje silmäsi ja kuvittele, että tämä kuvattu perhe on VALKOINEN. Aivan, sinä kuvittelit sen MUSTAKSI. Sinä olet korviesi välissä rasisti ja näit sen rasistina takaraivossasi ja vihastuit itsellesi. Homokeskustelu syntyy samasta itseinhosta ja vihastamme, pelosta, joka on piilossa ja jota mediamme ruokkii. Se on sen leipää jota sinä myös syöt.

Sama ilmiö esitettiin elokuvassa, jossa pieni musta tyttö raiskattiin valkoisten rikollisten toimesta. Häväistiin ja ulostettiin hänen päälleen. Jätettiin heitteille. Oikeudessa lautamiehet olivat valkoisia. Tytön isä surmasi raiskaajan. Häntä odotti kuolemantuomio. Häntä puolustanut asianajaja oli nuori valkoinen mies.

Loppunäytös oli koskettava. Hänen asiakkaansa oli varmasti häviämässä ja joutuisi kulkemaan vihreän mailin kohti sähkötuolia. Näin ei käynyt. Miksi?

Puolustusasianajaja kehotti loppupuheessaan valkoisia valamiehiä sulkemaan silmänsä. Hän alkoi kertoa tuon raiskauskohtauksen iljettävyyksineen, hyvin pieniäkin yksityiskohtia korostaen. Nuori tyttö ei voinut enää ikinä saada lasta. Louksi hän piti tauon.

Hän pyysi valkoisia valamiehistön jäseniä avaamaan silmänsä. Kuvittelemaan, että kyseinen pieni tyttö oli VALKOINEN. Se riitti. Hänen isänsä, raiskatun lapsen isä, vapautettiin. Tarina on tosi.

Medialle uutinen on aina negatiivinen ja perussuomalaisten kohdalla erityisen ilkeä. Kun pyrin sitä oikaisemaan, epäilemään kuinka tyttö, joka on raiskattu, voi olla myös valkoinen, avaamaan silmänsä. Tämä kohta kertomuksessani poistetaan säännöllisesti Forssan Lehdestä.

Se poistaa aina kertomuksen ydinsanoman, kuten joulukuusesta latvan. Se on tämän median tapa kasvattaa lapsia ja käyttää valtaa Forssassa nyt Hämeenlinnassa ilmestyen. Kun kerron, kuinka lehdelle uutinen ei ole koira, joka puree posteljoonia, vaan päinvastainen, posteljooni puremassa koiraa, vertasin näin maailmanlopun uutisia vihreisiin ja perussuomalaisiin.

Jos vihreä puhuu ja kirjoittaa negaatioita, pelottelee meitä maailmanlopulla, kuten minuakin peloteltiin jo pienestä lapsesta alkaen osana kasvatustamme, se ei ole uutinen punavihreän esittämänä. Se on tarina koirasta puremassa posteljoonia. Mitä kiinnostavaa siinä voisi olla?

Mutta kun sen panee perussuomalaisen esittämäksi, silloin siitä tulee uutinen. Posteljooni puree siinä koiraa. Pelotteleeko perussuomalaiset suomalasia maailmanlopun uutisilla? Ei kai sentään. Vähättelee pikemminkin ja pyrkii esittämään asiansa pragmaattisen harkitsevasti maassa, joka ei voi maailmaa pelastaa. Viisi miljoonaa ei voi pelastaa 8000 miljoonaa, joista osa on kodittomia tai muuten vain oman aikamme nomadeja. Se on muodikas ilmiö ja heitä on paljon. Satoja miljoonia.

Hyttysen ääni kun ei kuulu taivaisiin. Tämä juttu oli leikattava ulos viimeisimmästä lehden kirjoituksesta, joka oli pantu nimiini. Sitä kutsutaan sensuuriksi, valehteluksi ja kirjoittajan jutun peukaloinniksi ennen julkaisua. Lue siksi tuokin juttu koisivultani www.clusterart.org. Tämä on se ilmiö, jossa sähköinen media ja sosiaalinen media on ylivertainen kisaaja globaalilla markkinoillamme perinteiselle mediallemme.

Vai oletko kuullut Forssan Lehden kertovan 30 vuoden aikana, sen ajan olen Forssassa asunut, minun julkaisseen yhtään kirjaa? Onko niitä Forssan kirjastossa? Ei ole eikä julkaista. On oltava paikallinen maanviljelijä, joka tekee hengentöitään, jotta ne voisi julkaista. Martti Pura kirjoittelemassa elämästään on iso tapaus. Kuusi kirjaa siitä on jo syntynytkin.

Monta kertaa eri tiedekunnissa väitellyt professori on ehdottomassa pannassa Forssassa asuen. Se on pelottava ilmiö. Yli sata kirjaa julkaisseena. Eikö vaan? Nykyisen sananvapauden aikanamme. Kuka sellaisista kirjoista voisi kiinnostua? Viimeisenä kirjastomme. Veikko Vennamoa lainaten: “Aivan oikein mutta päinvastoin.” Kansa kyllä tietää mutta on viisaasti hiljaa. Se muistuttaa medioittemme kuvausta lähiöittemme elämästä itäisessä Helsingissä asuen. Eikö vaan? Slummissa eletään toisin kuin eliitin asuinalueillamme.

Ounasjoen tutkimusten yhteydessä pohjoisen lehdet kertoivat tutkimuksistamme, kuinka joen rakentaminen hukuttaisi lähes tuhat rakennusta. Se minua otsikossa säikäytti ja sydän oli pysähtyä. Teksti kun oli omasta tutkimuksestani. Enkä minä tuollaista ollut havainnut jokilaakson moneen kertaan kiertäen karttoineni, talo talolta haastatellen satoja, tuhansia, kilometrejä ajaen.

Puolensataa taloutta oli toki menettämässä asuinrakennuksensa, jos koko joki olisi rakennettu. Toimittaja oli laskenut mukaan myös joen yläjuoksun sadat, jo aikoja lahonneet niittyladotkin. Otsikko syntyi niistä, aikoja käytöstä poistetuista niittyladoista. Olin minä tunnollisena tutkijana nekin laskenut kohtaan “niittyladot”.

Toki joki suojeltiin mutta olisi se tapahtunut ilman median outoa lehmänkäännöstäkin. Sama lehti ja mediat kun kertoivat aiemmin Kemijoen pääuoman rakentamisesta, kuinka se on ihmisen uuden teknologian riemuvoitto luonnosta. Villi luonto kesytettiin 1950-luvulla ja vielä kauan sen jälkeenkin medioissamme. Se oli tätä ihmisen ja teknologian riemuvoittoa villistä Lapin luonnostamme. Onnea siitä voitostanne.

Ääni muuttui kellossa myöhemmin. Korvauksetkin oli maksettava pitkin hampain ja pakon edessä karvalakkilähetystöjen ansiosta. Ei toki mediamme ansioista, päinvastoin. Sama päti koskiensuojelulain läpimenoon ja ympäristöministeriön perustamiseenkin. Ei ollut helppoa sekään. Poliittinen media löysi mörkönsä myös ympäristöhallinnostamme.

Median tapa käyttää arvojaan ja asenteitaan, niillä maailmaa muokaten, on tämän päivän Hesarissa (12.7) maantieteilijöitten kuvaamana kiinnostava. He kertovat, kuinka media ja sen kirjoittelu vaikutti siihen, miten lähiöiden maine kaupungeissamme meni ja segregaatio eteni samalla. Se oli rohkea kirjoitus heiltä. Kiitos siitä.

Maantieteen, suunnittelumaantieteen opettajana olen teistä nyt ylpeä. On uskallettava olla myös kriittinen medioitamme kohtaan. Luojan kiitos perussuomalainen puolue on ollut sitä syntymästään alkaen. Nykyisin mediakriittisyys määritellään populismiksi. Valtaa, mediakratiaa, ei saa kritisoida. Se on synneistä nykyisin mustin.

Heistä, perussuomalaisista, tuli medialle piikki lihaan ja nyt populismi määritellään mediakriittisyytenä. Aiemmin niin määriteltiin mediatutkimus Tampereella, yliopistossamme. Voi aikoa voi tapojamme. Mediayhteiskunnan kriisiä ja median tapaa käyttää valtaansa, puuttuen nyt myös pyhään sananvapauteenkin. Se olisi rajoitettava toimittajien käyttöön ja ammattitutkimukseen.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts