Mikä on asemamme globaalissa maailmassa?

Maailman suurimman saaren Grönlannin ostaminen kiinnostaa Yhdysvaltojen presidenttiä Donald Trumpia, uutisoi Wall Street Journal. Lehden lähteiden mukaan Trump on pitänyt useissa keskusteluissa avustajiensa kanssa esillä ajatusta, että Yhdysvallat ostaisi Grönlannin Tanskalta. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Grönlannissa on vain kourallinen ihmisiä ja tolkuton määrä mannerjäätä, mutta sen arvo mitataankin sijainnin seurauksena. Lokalisaatioteorit kuuluvat maantieteen oppiainaisiin. Niihin olisi hyvä tutustua silloin, kun kyse on vaikkapa maankäytön säätelystä, kaavoituksestamme.

GIS (Geographical Information System) on maantieteen välineistä kiintoisa ja sateliittikuvat tulivat tutuiksi myös maan sisäisiä rakenteita kuvaten kiitos geopoliittisen asemamme ja politiikan Neuvostoliiton tiedeakatemian kyljessä. Luottamus yli rajojen oli tapa kehittää tiedettämme ja sen sovelluksia. Sitä luottamusta ei sovi rikkoa kulttuurisena pääomanamme. Meiltä kun puuttuivat sateliitit ja kyky kuvata ja tulkita näitä kuvia. Perustiede ja teknologia, innovaatioiden synty ja sovellukset, kulkivat rinnakkain. Tiede välineellisenä on tavattoman kallista ja perustieteenä suurten valtioiden osaamista.

Jotkut Trumpin avustajista ovat kannattaneet ajatusta Grönlannin mittavien luonnonvarojen ja geopoliittisesti tärkeän sijainnin takia. Wall Street Journalin lähteiden mukaan Trump on myös pyytänyt Valkoisen talon asianajajaa tutkimaan asiaa. Toki tätä on tehty ennenkin ja silloin ei puhuttu ilmastomuutoksesta ensinkään. Ydinsukellusveneet eivät risteilleet Jäämerellä. Kirjoitin aiheesta kirjan “Arctic Babylon 2011.” Ennustin jo vuosikymmeniä aiemmin, miten vuosi 2011 on se suuri vuosi. Mayakansan ennustamana. Ja niin se sitten olikin Norjassa, Japanissa ja Saharan pohjoispuolen arabi-islamilaisissa valtioissa. Matka yli Välimeren kohti Tornioita oli alkanut. Kun tiedettä muutetaan fiktion kautta popularisoiden se tapahtuu osana uutta teknologiaa sekin. Se on vain ensin tunnettava. Sellaista ei voi popularisoida, jota ei tunne tieteenä lainkaan.

Osa Yhdysvaltain presidentin avustajista on puolestaan pitänyt Grönlanti-asiaa ohimenevänä ideana, joka ei johda mihinkään. Sen ymmärtää kyllä hyvin. Viikingit Tanskassa tietävät mitä omistavat. Mukana kun on myös tiedettä ja sen sovelluksia.

Grönlanti on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue, joka on maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaa eikä kuulu EU:hun. Grönlannilla on laaja autonomia, mutta sen ulko- ja puolustuspolitiikasta päätetään Kööpenhaminassa. Se on melkoinen lisä tälle kansakunnalle, joka muistelee komeaa historiaansa siinä missä puolalaiset ja unkarilaisetkin, ruotsalaisista nyt puhumattakaan.

Meillä ei ole sellaista muisteltavaa, päinvastoin. Olemme alusmaa ja itsetunto ei ole herrakansan ensinkään. Teemme typeryyksiä enemmän kuin ammattilaiset. Maailman johtavista 20 yliopistosta 16 sijaitsee Yhdysvalloissa ja ne on syytä tuntea. Meillä on yksi yliopisto hädin tuskin sadan joukossa. Sen tunteminen ei ole niin elintärkeää. Jos amerikkalaiset lukevat kirjaasi tenttikirjana, olet oikealla tiellä suomalainen.

Vaikka Grönlannin pinta-ala on yli 2,1 miljoonaa neliökilometriä, asuu sillä vain noin 56 000 ihmistä. Valtaosa Grönlannista on mannerjään peitossa.
Luonnonvaroistaan huolimatta saaren talous on hyvin riippuvainen Tanskan taloudellisesta avusta, joka muodostaa noin 60 prosenttia sen budjetista. Tanskalaiset maksavat sen mielellään. He tietävät myös tieteestä ja sen sovelluksista enemmän kuin suomalaiset kuvittelevat medioitaan seuraten. Media ei edusta tieteen huippua ensinkään.

Valkoinen talo ja Yhdysvaltain ulkoministeriö eivät kommentoineet asiaa Wall Street Journalille, kuten eivät myöskään Tanskan Yhdysvaltain-suurlähetystö tai Grönlannin pääministerin toimisto. Sen uskon ja Suomessa hallituksemme ei puutu sekään Jäämeren meille niin vieraisiin ja kaukaisiin saariin. Meitä kiinnostaa Turkin suunta, välimereiset asiat ja Unkari, Puola pienenä ja olemattomana 40 miljoonan kansakuntana. Puolan historia ja maantiede on toista kuin Suomen.

Yhdysvallat osti 1800-luvulla Alaskan Venäjältä ja presidentti Harry Truman olisi halunnut ostaa myös Grönlannin Tanskalta. Grönlanti kiinnostaa myös Kiinalaisia. Miksi kiinalaisetkin ovat kiinnostuneita Grönlannista? Mahtaako heitä kiinnostaa myös Lappi ja sen tunturit? Tiedetäänkö Lapista sellaista, jota emme itse tiedä?

Miten meidän Jäämeren tuntumassa asuvien tulisi asennoitua alueisiin, joiden geopoliittinen merkitys on kaiken aikaa kasvamassa? Miksi olemme kiinnostuneita aiheista, jotka liittyvät Romanian, Slovenian, Slovakian, Kroatian, Ukrainan, Itävallan jne. naapureiden asioihin Unkarissa tai moneen kertaan jaettuun Saksan, Tsekin, Slovakian, Ukrainan, Valko-Venäjän, Liettuan, Kalingradin jne. naapuriin Puolaan?

Heillehän olivat valtiopäivät tuttu ilmiö jo 1400-luvulla kun itse elelimme vallan muissa tunnelmissa pohtimatta oman kansakuntamme itsenäisyyden järjestelyjä juridisena kysymyksenämme. Miten järjestää perustuslaki ja sen valvonta? Tarvitaanko tuomioistuin ja olisiko meillä kuningas vaiko presidentti joka nimeäsi ja ketä? Mitä tarkoittaa rakenteellinen korruptio?

Olemme kovin nuori valtio ja väkiluvultamme näistä suurista eurooppalaisista vain edustaen pientä osavaltiota. Olisiko meidän syytä keskittyä sellaiseen, jonka osaamme? Olemme Jäämeren kautta kosketuksissa erityisen vahvasti myös ilmastomuutoksessa ja maailman ehkä yhden geopoliittisesti tärkeimmän alueen myös teknologisesti taitavia osaajiakin.

Miksi me haaskaamme tärkeän hetken EU:n isäntämaana pilaten juuri nyt maineemme sellaisena diplomaattisena taitajana, jota Jäämeren alueen osaaminen edellyttää, oli kyseessä sitten luoteiseen tai koilliseen avautuvasta ja jäästä vapautuvasta reitistä mantereitamme yhdistäen. Koillisväylän läpi purjehtiminen on suomalaisille tuttu omasta historiastamme. Se oli komea suoritus.

Olemme jopa purjehtineet Jäämeren vaikeimmat vedet silloin, kun puolalaiset ja unkarilaiset kävivät omia sotiaan ja välillä myös kadoten maailman kartaltakin. Miksi Tonava ja sen sivujoki Tisza on niin tärkeä suomalaisille vuonna 2019, kun emme tunne sitä lopulta lainkaan. Ellemme sitten ole hoitanet eurooppalaista “European Rivers Network” -ohjelmaa. Minä olen ja epäilen, ettei monikaan suomalainen ole siitä koskaan kuullutkaan. Saati että myöhemmin mukana oli myös Kiina (Sustainable development China). Suomalaiset ovat mukana sellaisessa, jopa johtaen, josta mediamme eivät tiedä mitään. Forssan Lehti ei olekaan maailman tärkein mediamme eikä Hämeen Sanomat.

Hyvä kun mediamme osaa sijoittaa kartalle omat jokensa ja järvensä, purjehtia Loimijoelta Kokemäenjoen kautta merelle ja sieltä viikinkien tapaan maailman merille. Ei pelkkä sarvilakki päässä ja naula aivoissa tee meistä purjehtijakansaa Jäämeren suunnalla, ellemme uskaltaudu kunnolla edes Loimijoen tai Ounasjoen latvoille ja sieltä Kemijoen kautta hoitamaan lohiamme, kuten itse jouduin nuorena hoitamaan ja suojelimme myös jäljellä olevat koskemme. Ja uhkailuja satoi aivan eri tavalla kuin Forssan Lehteä lukien tänään. Vihamielinen media on toimittajineen nykyisin myös poliittinen. Ei pelkästään Venäjällä tai Yhdysvalloissa vaan etenkin Suomessa. Se on ollut sitä aina. Pienillä puolueillamme ovat omat lehtensä ja suosikkinsa toimittajinamme.

Ei riitä että vaahtoamme netissä ja lehtien palstoilla matkojamme tehden. On oltava rohkeutta ja kykyä opiskella sellaista, jossa päämäärä on kunnianhimoinen ja myös kansakunnallemme hyödyllinen, yhteistä globaalia etua ajava. Joskus se edellyttää omaa mediaa ja kilpailevan median kiertämistäkin. Kilpailu tiedosta on nykyisin erityisen kova valtti menestyksen takeena. Innovaatiot leviävät edelleenkin, valon nopeudella, mutta innovaation oivaltajat, valon sytyttäjät, ovat harvassa.

Jäämeri on sellainen, uusien innovaatioiden lähde, ja siihen kohdistuva kiinnostus on luonteeltaan teknistä. Transsilvania ja jo 1950-luvulla Euroopan individualistisimmaksi mainittu valtio, Unkari, ei odota meiltä muuta kuin ymmärrystä, Veiksel ja Oder ovat meille nekin täysin vieraita jokia. Se pääsetkö sinne purjehtimaan ja millaisin välinein, on edelleen luottamuksesta syntyvä lahja.

Pellosta (pole) nimensä saaneet puolalaiset menestyvät maailmalla urheilussa aivan toisin kuin pienen Suomen muutama keihäänheittäjä. He muuten päihittivät maanosamme kisoissa niin Saksan kuin brittien ja ranskalaisten joukkueet mennen tullen. Miten oli oman joukkueemme laita? Ettei vaan ollut hännän huippu? Yksi pääsi naisista edustamaan maanosaamme nelihenkiseen Yhdysvallat kohtaavaan joukkueeseen. Vähempää ei voisi olla. Ruotsikin voitti meidät heittämällä. Hävettää.

Se että tunnemme Hungaroringin ja yhteisen suomalaisugrilaisen kielen veljeyden ei paljoa auta pohtiessamme Orbanin kristillisyyttä, sosialismia tai populismia sekä liittäen sen “Bakrosin pakettiin” siitä koskaan kuulemattakaan. Vuosikymmeniä aiemmin oivallettu toteutuu usein vasta vuosikymmenien kuluessa, sukupolvien vaihtuessa. Historia, maantiede, aika ja paikkatieteet, ovat toisiaan täydentäviä ja poikkitieteisyys vain muutaman tiedemiehen kokema ilmiö. Luonnontieteet ja ihmistieteet ovat kokonaan eri asia. Harva niissä molemmissa väittelee ja hoitaa professuuria.

Kun valtaosa on katolisia, kalvinistejakin moninkertainen määrä luterilaisiin verrattuna (2.2 %) meidän tietomme tuon maan luonnonmaantieteestä, talous- ja sosiaalimaantieteestä, kulttuurista ja historiasta on poikkeuksellisen vaatimaton geopolitiikkaan puuttuen ja maan sisäisiin oloihin sekaantuen. Poliitikon kyvyt ja lahjat loppuvat siihen mistä tiedemiesten alkavat. Se on melkoinen ero. Toinen ymmärtää näkemänsä ja kuulemansa, toinen ei näe eikä kuule mitään.

Miten mennä neuvomaan sellaisia, joiden geopoliittinen asema ja historia on Puolan tapaan kuin kääntöpuoli omasta vaatimattomasta menneisyydestämme maailman ja Euroopan historian sivuilla. Jos siinä sokea taluttaa toista sokeaa, tulos on kehno. Poliitikko toimittajaa taluttaen on tällainen ilmiö.

Hehän ovat Naton ja EU:n jäseninä jotain vallan muuta kuin me. Jäämeren kainalossa elävä pieni kansakunta jossain Venäjän luoteiskulmassa. Kun Putin tekee meille vierailun, se on pelkkä kohteliaisuus. Jokin asia häntäkin toki kiinnostaa. Tuskin hän siitä kertoo medioillemme. Turun yliopistossa usein nähty nuorempana miehenä.

Se on meidän geopoliittinen asemamme ja siitä olisi revittävä irti ne globaalin maailman mahdollisuudet, joita pallokarttaa katsoen ja historiamme tuntien järkevä kansakunta kyllä hetken mietittyään oivaltaa. Osaa lopulta olla jopa kokoaan paljon suurempikin. Tienata enemmän kuin tuhlaa. Hyvin perussuomalaiseen tapaan turhia vouhottamatta ja jo eläneiden valtiomiesten perinnön hetkessä pilaten. Sellainen ei ole viisasta diplomatiaan ensinkään.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts