Mediayhteiskunnan kognitiiviset harhat

Tuppukylän Lake Wobegonin lapset ovat keskiarvoa lahjakkaampia, kirjoittaa toimittaja Marko Junkkari sunnuntain lehteensä (HS 8.9). Hän tarkoittaa fiktiivistä kirjailija Garrison Keillorin luomaa fiktiivistä kylää, joka voisi olla kyllä mikä tahansa kylä myös Suomessa. Tässä kylässä kun kaikki naiset ovat vahvoja, kaikki miehet ovat hyvännäköisiä ja kaikki lapset ovat keskiarvoa lahjakkaampia.

Myös meillä Suomessa, kuten Lake Wobegonissa, me kaikki olemme hieman parempia autoilijoita kuin keskimäärin. Ansaitsemme hieman parempaa palkkaa ja jopa kansanedustaja parempaa kuin kansansa. Jokaisen itseään kunnioittava kunnan ja yrityksen johtaja ansaitsee hieman parempaa palkkaa hänkin ja postin johtaja etenkin. Varmaan näiden johtajien lapset ovat hekin hiven lahjakkaampia kuin mitä keskimäärin. Samoin olemme ansainneet jopa lottovoiton kohdalle osuessa ja Siilijärvellä asuen.

Olemme keskimäärin onnekkaampia ja rahat kuuluvat meille. Miljardööri olettaa ansainneensa voittonsa sijoittajana keskimäärin muita miljonäärejä parempana pelurina ja olettaa sen olevan liki taivaallinen totuus sekä usuttaa kimppuumme kulttuurimme tuotteena filosofit, joita Hesari esittelee taas kerran. Alan ammattilaisille se on rankkaa luettavaa.

Aina nuo samat neljä nimeä: Ludwig Wittgenstein, Martin Heidegger, Ernst Cassier ja Walter Benjamin. Jokainen heistä hämärän rajamailla kulkeneita hullujamme, hourulassa hoidettuja ja siis keskivertoa paljon fiksumpia.

Tällä kertaa Wolfram Eilenberger esittelee “Filosofian suuren vuosikymmenen 1919-1929” sekä “Taikurien ajan”. Henkien taistelun kielestä ja sen merkityksestä ihmisenä olemiselle (HS 8.9). Jutun kirjoittaja on toimittaja Jussi Ahlroth. Kiitos taas kerran.

Hesarin hengentuotteet sopivat aina yhteen ja nyt myös Marko Junkkarin samassa lehdessä kirjoitetun pohdinnan kanssa korkeista johtajien palkoistamme, kognitiivisista harhoistamme, sekä yhdistäen tämän filosofiaan, jossa teemana ovat yhtenään samat nimet ja näiden mielen harhat sellaisen aiheen kimpussa, joka ei ole ongelma enää omana aikanamme ensinkään. Ongelmat on ratkaistu oman aikamme tieteellä.

Nämä nimet vain seikkailevat vuosisadasta toiseen ties mistä syystä meitä vainoten. Tämä on omalla kohdallani jo kuudes vuosikymmen lukea näistä nimistä ja heidän hengentuotteistaan. Paras syy tähän kohtuuttomuuteen löytyy kognitiivisista harhoistamme ja niiden tuotteista medioissamme.

Olemme sähköisen kielen käyttäjiä ja tämän digikielen piilevien alkulähteiden löytäjät ovat muualla kuin 1900-luvun alun filosofiassamme. Olkoonkin, että puolueena keskusta joutuu maalaisliittona tekemään johtajavalinnan, jossa hypätään nyt yli kaksi sukupolvea. Niin kauas se oli jäänyt oman aikamme elämästä ja sen tieteestä, taiteesta, kulttuurista ja lopulta taloudesta ja sen hoidostamme. Tästä loikasta kiitos etenkin varttuneille puolueen edustajille.

He kun ymmärtävät, miksi perinnepuolue on katoamassa poliittiselta kartaltamme. Sitähän ei siellä näy siellä lainkaan väärällä kielellä viestittäen ja kognitiivisia harhoja esitellen. Se kun ei onneton käänny sähköiseen kieleen ja robottien algoritmeihin lainkaan.

Paluu juurille olisi ollut paluuta syömään pettuleipää ja rakenteisiin, joista kukaan ei maataloutta ja maaseutuamme enää tunnista. Metsiämme hoidetaan niitäkin aivan eri tavalla kuin vuosikymmeniä kaupungeissa asuneina kuvittelemme. Mummon kanalat ovat nekin kadonneet.

Lappilainen nuori nainen Torniosta tuntee kansainvälisimmässä maakunnassamme syntyneenä tämän paremmin kuin kukaan muu puolueessaan. Tarvittaessa hän voi toki näytellä kognitiivisia harhojakin, jos puolue ja sen äänestäjät sellaisia vaaleissa vaativat. Toinen keino on valaa uskoa Sipilän tapaan esitellen heille tunkkia. Pitäkää tunkkinne on viestinä riittävän puhutteleva. Kenttäväki ja äänestäjät kun kulkevat kokonaan muualla kuin puoluekokouksissamme.

Olemme vieraantuneet jopa oman aikamme filosofiasta ja palaamme 1900-luvun alun sekoileviin miehiin ja heidän sekaviin pohdintoihinsa maailmassa, jossa geenit ja DNA-rakenne tunnetaan, siinä missä teknologian käyttämä kieli selittää kyllä näiden miesten taudin syyt ja seuraukset, harhat, jotka aiheuttivat myös käytöshäiriötkin. Hämärän rajamaan kulkijat, olivat he sitten 1900-luvun alun filosofeja tai oman aikamme poliitikkoja tai yritysjohtajiamme. Kognitiiviset häiriöt ja vaiheen, jolloin kieli nousi eurooppalaisen tuon ajan, 1900-luvun alun, filosofian keskeiseksi teemaksi ja historiallisesti merkittäväksi mm. edellä mainittujen neljän filosofin hämärässä pohdinnassa.

Ernst Cassier oli heistä, oman aikamme tulkintana, selväjärkisin ja ymmärsi kulttuurisidotun kielen rajat myös tänään omassa ajattelussamme ja sosiaalisessa mediassa oivaltavallamme tavalla. Hänkin olisi kuitenkin yllättynyt oman aikamme kielipelejä ja käännöskoneita, robotteja ja algoritmejamme. Ei niiden selittäminen olisi onnistunut tuon ajan kielellä ja käsitteillä. Sukupolvien väliset loikat ovat omana aikanamme todella pitkiä. Kun sen ymmärtää, loppu on jo helpompaa.

Wittgenstein taas jäi koukkuun pohtiessaan jo tuolloin muodikasta vastakkainasettelua ja henkistä taistelua kielellisen kulttuurin ja sen ulkopuolelle jäävän välillä. Hän kärsi tästä pohdinnastaan tuskia ja hänen suvussaan oli myös runsaasti mielisairautta. Neljästä veljestä kolme teki itsemurhan. Ei se ole mikään suositus oman aikamme tiedemieheksi tai -naiseksi.

Martin Heidegger ja tämän taistelu kielen ja todellisuuden välillä, jossa kulttuuri oli mukavuudenhaluinen valhe, ahdistui eniten näistä pohtijoistamme. Heideggerille sanat olivat valheellisia ja peittivät todellisuuden. Hänen filosofia muistutti oman aikamme mediaa, jossa paras kertomus on uskottavin, ei tylsä totuus sanoista ja niiden kulttuuristamme saati geeneistämme ja niiden perimästä osana kykyämme ajatella ja myös keksiä valheitakin, puolitotuuksia, manipuloida kielemme avulla.

Kieli oli Heideggerille ikään kuin salattu verho sen takana piilevien alkusalaisuuksien lähteille. Ihminen oli näin kielensä kautta valehteleva eläin, jolloin kielen kehittyminen kulttuureineen teki evoluutiosta vahvan selittäjän myös tälle filosofialle, valehtelevan eläimen kyvylle menestyä postin johtajana tai johtajana ja edustajanamme ylipäätään.

Kirjallisuudessa ja suomalaisessa taiteessa tämä johti meillä jopa mielisairauden romantisointiin. Menestyvät kirjailijat viettivät aikaansa usein suljetuissa laitoksissa, joita kutsuttiin latureiksi. Päihteet kuuluivat nekin samaan luovuuteen ja sen luonteeseen kärpässienistä alkaen ja päätyen nuorena nukkuneisiin äänekkään musiikin ystäviin.

Historioitsija Teemu Keskisarjaa rasittaa elää omassa ajassamme. Tämä aika hävettää häntä. Hän kertoo olevansa kansallismielinen patriootti kuten kaikkia suomalaiset tahtovat olla ainakin urheilukilpailuja seuratessaan. Taustana hänellä on taistolainen koti ja koulut siellä, jossa 1900-luvun filosofit tulivat toki tutuiksi myös Kallion kaupunginosassa eläen.

Teemu Keskisarja puolustaa lehdessä (HS 8.9) perinteistä nationalismia. Siis isänmaata, äidinkieltä, sen perustajia ja rakentajia puuttumatta edes sotiin ja Väinö Linnan kirjoihin. Hänelle riittävät varhaisemmat suomalaisuuden syntyajan aateveljet ja sisaret sekä heidän museoissamme nähtävät työnsä. Keskisarja vihaa oman aikamme mediaa, sosiaalista mediaa ja sen käyttäjiä.

Hän on huomannut etteivät ihmiset ole kasvotusten niin viheliäisiä kuin somessa. Mikä pilasi Suomen, kielemme, oman taiteemme ja kirjallisuuden, miksi on rikos olla suomalainen, hän kysyy?

Eihän näin ole Italiassa Ferraritallin ympärillä, Saksassa, Ranskassa, Britanniassa, Venäjällä, vain Suomessa. Ei edes Virossa. On jopa muodikasta olla kansallismielinen ja tulla haukutuksi medioissa populistiksi. Fasismi taa myy ääripäissä hyvin oli kyse oikeasta tai vasemmasta. Se ei ole arvo eikä aate lainkaan vaan pelkkä ikävä ja surullinen toimintatapa. Ihmiset, toisin kuin muut nisäkkäät, ei pääse ikinä irti surullisesta tavastaan surmata jopa oman lajinsa jäseniä.

Mikä suomalaisia vaivaa? Huono itsetunto toki vanhuksia ja suurta ikäluokkaa, mutta entä nuoria? Onko tuossa väitteessä todellista perää, vai onko se vain narratiivinen kertomus, joka vaikuttaa hyvältä, mutta ei ole tylsä totuus?

Entäpä jos perussuomalaisia äänestävät miehenköriläät ja presidentti instituutiota, Mauno Koivistoa, Urho Kekkosta ja nyt etenkin istuvaa presidenttiä kiittelevät ovat sittenkin hyvinkin isänmaallisia ja jopa patrioottisia suomalaisia?

Miten olisi muuten selitettävissä television suosituimman ohjelman olevan itsenäisyyspäivän vastaanotto, sen värikäs sekä mukaansa tempaava kättely, sekä hieman aiemmin näytetty vuosikymmenestä toiseen toistuva sotakuva Väinö Linnan romaanista iisalmelaisen ohjaajan vuosikymmenet takaperin pienellä budjetilla toteutettuna? Kognitiiviset harhat ja huijaukset eivät ole sama asia kuin arkinen totuus ja sen hyväksyminen Jussi Halla-ahon esittämänä.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts