Oikein hyvää yötä ja Kalevin päivää. Forssa tunnetaan kaupunkina, josta on lähtöisin useampikin poliittinen liike sekä samalla kansallismieliset, mutta samalla myös kansainväliset laulut ja on Forssassa muistoja myös sodistamme. Sepitteellistä identiteettiä ylläpitää paikallinen media ja sisäsyntyistä vanha kartanoperinne, maaseudun agraari syvä historiamme ja samalla varhain teollistuneen työläiskaupungin miljöö.
Byrokraattista hallintoa talousalue on kokenut etenkin rajoina, jotka halkovat talousalueen jättäen Someron ja Loimaan kokonaan väärän maakunnan, läänin ja etenkin äänestysalueen väärälle puolelle Forssasta Turun, Tampereen ja etenkin Helsingin suuntaan katsellen. Korvessa kulkevat viiden maakunnan ja heimon rajat eivät ole Forssalle ja sen poliitikoille siunaukseksi. Se on omituista savolaisena asiaa tarkkaillen.
Poliittinen valta ja kirkollinen valta ovat toistensa kaltaisia ja toteuttavatkin samaa tehtävää kuninkaitten ja aseilla uhkaavien vallankäyttäjin rinnalla ja Savossa siihen sopeutuen myös kielen kantoja kehitellen. Professionaalinen valta on harvinaisempaa mutta löytyy Suomesta ja Forssasta sitäkin. Forssassa valta on osa perinteisiä puolueitamme ja niiden rinnalla paljon muutakin.
Lounais-Hämeessä Willebrand ja Wahren käyttivät välillä useampaakin erilaista vallankäytön muotoa ja Willebrand sai siitä nuhteitakin. Ilmiö kanonisoitiin myöhemmin Forssan kokouksessa ja vihreitten vallankumouksessa Forssan Koijärvellä huomaamatta, kuinka kyse oli muustakin kuin oman aikamme avainilmiöistä. Hämäläinen on hidas huomaamaan suuria vahvuuksiaan. Ei edes Viipurin kyljestä Muolaan karjalaisten avustamana ole tapahtunut uskottavaa heräämistä.
Mediavalta oli mukana Forssassa hyvin varhain ja osa Lounais-Hämeen sisäsyntyistä tai sepitteellistä identiteettiä ja rajoja joita hallita. Nykyisin mukana on myös sähköinen media ja digiajan Web. Forssa on siten kolmen kirjaimen hallinnollinen keskus WWW; Willebrand, Wahren ja Web. Tätä alueen poliitikot eivät ole Somerolla, Salossa, Loimaalla ja Forssassa ole edes oivaltaneet. Nykyinen presidenttimme on syntyisin juuri Salosta ja ensimmäinen työpaikka nimismiehenä oli juuri Forssassa.
Joskus on liki unenomaista seurata valtuuston kokousta Forssassa, jossa väiteltiin tänään monitoimitaloksi kutsutun rakentamisesta. On toki väitelty jo vuosia. Siitä äänestettiin tänään kolmeen eri kertaan. Siinä ei ole mitään kummallista Suomessa ja Forssassa poliitikkojen puuhastelua seuraten.
Se on hyvin ritualisoitunutta ja sellaisenaan myös kielemme kautta ymmärrettävää Hämeessä asuen. Forssalainen poliitikko on poliittisena puhujana savolaisesta poikkeava ja erot löytyvät etenkin sanoman pragmaattisessa asiasisällössä ja suoruudessa, ilkeilyn luonteessa. Se on sosiaalisen median kaltaista ja kenen tahansa varmasti ymmärrettävää.
Toisaalta myöhemmin sitten hyväksyttiin kaavamuutos, jossa tuo talo on jo rakennettu ja paikka katsottukin. Tämä sama rituaali on käyty useissa kokouksissa ja lukuisten vuosien ajan sitä toistaen. Siinäkään ei ole mitään omituista, päinvastoin. Kolmen W:n Forssa on ominut itselleen kulmikkaan tavan käsitellä sinänsä yksiselitteistä asiaa. Rakentaa koulu ja keskittää vähät lapset tulevaisuudessa sinne muun toiminnan rinnalla. Näin epäilemättä säästetään ja keskitetään toimintoja saman katon alle. Kirkko ja kunnantalo eivät ole enää tällaisia keskuksia ensinkään.
Välillä Puheissa palataan aivan alkuun aloittaen rukousmylly aina uudelleen ja uudelleen. Oleellista retoriikassa on raha, veroilla kerätty, ja sen kuvitteellinen loppuminen ja parempi käyttö kuin mihin kilpailija poliitikkona rahaa käyttäisi.
Jotkut kokevat poliittisen puheen, retorisen rukouksen, positiivisena ja pelastavana, toinen osa helvetillisenä kokemuksena ja kirouksena. Media Forssan Lehdessä kertoo, mitä kukin on vuorollaan saarnannut ja montako pistettä esityksestään ansainnut. Lopulta kuitenkin voittaa aina turvallinen ja pelastava kertomus, joka on myös kuoripoikien syytä hyväksyä.
Forssassa kokoustaminen muistuttaa eduskuntatyön arkea, jossa sielläkin ovat samat kuviot, briteiltä lainatut, Ruotsista kopioidut, ja joissa sotesoppa sekä maakuntahallinto kaatuu lopulta ylipappien ja -papittarien käsittelyssä valiokunnassa, jonka valta on Suomessa perustuslakiin naulattu.
Perustuslakituomioistuinta Suomessa ei ole lainkaan. Suomi luottaa poliittisen valtaan ja sen tuomioon sekä poliitikkojen tapaan muuttua perustuslakivaliokunnassa enkelten kaltaisiksi olennoiksi ja myös juridiikasta muka jotain ymmärtäviksi neroiksi.
Tuomari on Suomessa ihmisenä erilainen kuin lääkäri. Kun Herra antaa viran hän antaa samalla myös järjen. Näin entisestä poliitikosta tai heidän kaveristaan syntyy virkamies ja palkka voi olla kymmenkertainen muiden palkkaan verrattuna. Kognitiivinen harha omasta ylivertaisuudesta on suomalainen ilmiö sekin. Hän voi siirtyä myös yliopistoon professoriksi jolloin myös tiede on saanut Suomessa uuden sisällön ja merkityksenkin.
Politiikka pätevöittää Suomessa ihmisiä hyvin erilaisiin tehtäviin ja heitä myös media asiantuntijoina kuuntelee. Aiemmin presidentti nimesi myös yliopiston ylimmät opettajat, professorit, virkaansa. Mediajulkimo voi olla asiantuntijana Suomessa liki missä tahansa. Matti Nykäsen sanaan saattoi luottaa.
Presidentin siunaus oli sekin Suomessa enemmän kuin kirkon siunaus siinä missä kansan tapa antaa kirvesmiehelle, sirkkelisahurille, poliisille, maanviljelijälle tai lääkärille, insinöörille, sairaanhoitajalle jne. vaaleissa tehtäviä, joita hän ei ollut ennen tiennyt edes olevan olemassakaan.
Oleellista oli kyky saada valeissa ääniä, joskus pilan päitten tai muuten vain riittävästi rahaa mainontaansa uhraten ja sinnikkäästi kokouksissa kulkien ja mieluiten retorisia puheita pitäen, lehtiin kirjoitellen. Monesti puolue ja politiikka periytyy sukupolvelta seuraavalle Suomessa eläen. Tällainen henkilö on ikään kuin predestinoitu taidoilla, jotka johtavat poliittiseen virkaankin.
Sen taidon voi korvata myös perinnepuolueen antamalla siunauksella. Mediayhteiskunnassa puheet tulkitsee toimittaja ja heidän yhteinen kuoripoikien joukko, joita presidentti Mauno Koivisto kutsui sopulilaumaksi.
Heillä on myös oma tuomioistuin, toverituomioistuimeksi kutsuttu. Muissa rötöksissä tuomioistuin on sokea ja liian kallis tavallisen kansalaisen käyttöön. Tappio siellä, käräjillä, vie tavallisen kansalaisen varat ja siemenperunatkin.
Se miten politisoitunut tuomioistuin toimii on arpapeliä. Suomalainen katsoo kuitenkin olevansa moraaliltaan muita hieman uskottavampi, poliittisesti valistuneempi ja liikenteessä muita taitavampikin. Kognitiiviset ja narsistiset häiriöt ja harhat ovat mediasta lainattuja toimintamalleja ja sosiaalinen media tapa purkaa vihaansa tai pahaa oloaan menneen maailman trollien tapaa vanheten.
Tutkimusten mukaan noin joka kolmas nuorempi suomalainen on harkinnut lopettaa painajaismaisen elämänsä ja iäkkäämmistäkin joka neljäs. Suomi onkin maailman onnellisin kansakunta ja pelaa nykyisin yli varojensa. Tästä veikkauksia ja uhkapelejä hoitavia, tieteelle, taiteelle ja urheilulle, suomalaiselle kulttuurille, rahaa hankkivaa on moitittu. Tieteen ja taiteen edustajat ovat tästä luonnollisesti häpeissään. No eivät tietenkään ole. Raha ei haise.
Jokaisen suomalaisen kuuluisi hoitaa yhteisiä asioita, yli tuhatta lakia ja asetusta, asettuen näin ehdokkaaksi kuntavaaleissa. Muita vaaleja suomalaisilla on joka vuodelle, parhaimmillaan väsymiseen saakka. Sitä kutsutaan vaaliväsymykseksi ja mediat tutkimuslaitoksineen seuraavat, miten kansa äänestää silloin, kun ei ole vaaleja. Joka kuukausi nyt kuitenkin.
Tuolloin toimittajat asiantuntijoineen kertovat, miksi poliittisten puolueitten kannatus on heilahtanut promillen osan puoleen tai toiseen. Virhemarginaali on kaksi prosenttia kumpaankin suuntaan. Viihteellistynyt media ei Suomessa näistä virheistä välitä. Eivät toki perinnepuolueetkaan ja näiden lakeijat. Kannattajajäseniksi kelpaavat kuolleet sielutkin.