Politiikassa menestykseen on suhtauduttava kuin herrasmies ja haaveriin kuin mies. Nyt Antti Rinne on joutunut osaksi haaveria ja herrasmiehen paikka on jätettävä muille. Miten hän miehenä menettelee, jää nähtäväksi. Kun poliitikosta tulee tähti, hän ei toki muutu, kaikki muut muuttuvat ja se on myös oivallettava ajoissa. Poliitikot taas eivät ole neroja, ellei heissä ole samalla pisara myös hulluutta. Onko Antti Rinne nero, selviää viimeistään tiistaina. Antaako hän erehdyksensä kansalle anteeksi.
Juristi ja valtio-oppinut käyttäytyy pääministerinä toisin kuin insinööri yrittäjänä tai ay-poliitikko juristina. Menestykseen on harvoin mahdollisuutta ilman pienintäkään petosta ja suurten miesten puheita pidetään jo sellaisenaan hyveenä. Sellaisen aseman saaminen on kuitenkin kovin harvinaista.
Ay-poliitikko käyttäytyy toisin pääministerinä hakien myös poliittisia pisteitä puolueen kannatuksen madellessa. Näin syntyi tapa esitellä ay-liikkeen johtajaa myös pääministerinä, jossa mukana on kollegiaalinen joukko puolueita ja puolueilla ohjelmapaperitkin.
Perussuomalaisten kannatus pitää hallitusta nyt koossa. Vaaleihin ei haluta nyt kun hallituksen kannatus matelee pohjamudissa. Näin väittävät mediamme mutta onko se lopulta näin yksinkertaista? Kansa seuraa vaikka sen poliittinen muisti olisikin lyhyt. Sen sijaan kansan kyky hahmottaa todellisuutta ja sen sääntöjä on pitkän sosiaalisen muistin ja normiston sekä moraalin tulosta.
Niinpä professori Heikko Paloheimo puhuu järkeä Rinteen virheistä. Hän on osa valtion linjaorganisaatiota ja siellä hallitus tekee kollegiaalisia päätöksiä. Ei ole olemassa siis Rinteen (”minun”) hallitusta, kuten Rinne esittelee tavoitteena hakea poliittisia pisteitä entisenä ay-poliitikkonamme.
Se vei myös epäonnistuneisiin muihin poliittisiin lausuntoihin pääministerinä. Nyt hän on etenkin keskustan kautta ja sen antaman harkinnan avulla paikkansa säilyttävä tai menettävä.
Aiemmin keskustalainen pääministeri savustettiin ulos juuri demareitten toimesta ja vaihdettiin uuteen (Jäätteenmäki Vanhaseen). Ei se ole unohtunut ja tapaus on kovin samankaltainen.
Silmä silmästä, kaksi parhaasta, politiikan pelissä. Kyse ei ole kuitenkaan näin yksiselitteinen, saati kostosta, vaan tavasta edetä noudattaen median ja kansan seuraamaa käytäntöä. Äänestäjä kun seuraa politiikkaa yleensä kehnosti, mutta ei ole tosi paikan tullen tyhmä, päinvastoin.