Japania pidettiin aiemmin kansakuntana joka kopioin muiden rakenteita omaan kulttuuriinsa. Näin siitäkin huolimatta että saarivaltion kulttuuri poikkesi reippaasti omastamme. Jos jotain kopioitiin, se oli tarkoin harkittua ja yksityiskohtia myöten mietittyä. Moni yrittäjäksi ryhtyvä on kopioinut toimintamallinsa aiemmilta työpaikoiltaan. Täysin uusia ja innovatiivisia yrityksiä syntyy todella vähän. Poliittisten liikkeiden organisaatiotkin tahtovat olla kopioita toisiltaan.
Miksi sitten kopiointi on niin vaikeaa etenkin suurten organisaatioiden kohdalla? Kirjoitin tämän runsas vuosikymmen sitten ja sitä on luettu nyt vuoden alussa runsaasti. Tiivistä hivenen ja keroon mistä on kysymys, miksi kopiointi ei tahdo onnistua ruotsalaisten malleja siirtäen Suomeen.
Isolaatiomekanismit imitoinnissa
Imitoidenko vai itse innovoiden?
Taisto Teräs kirjoittaa Forssan Lehdessä (24.1), aivan oikein, kuinka Tanskan mallin siirtäminen Suomen oloihin on ongelmallista. Puuttumatta itse malliin ja kirjoittajan kritiikkiin, yritän vastata miksi alueellisten mallien siirto on yleensäkin arveluttavaa.
Uuden imitoinnissa ongelmat syntyvät lyhyesti kuvaten viidestä isolaatiomekanismista.
1)Usein mutkikkaissa alueellisissa malleissa alkuperäinen ideoija saa asiastaan irti sen alkuperäisen hyödyn. Kokonaan uudessa organisaatiossa, alueella tai kulttuurissa vaaditaan oppimista, kokemusta ja taitojen kehittämistä, jotta mutkikkaat yhteiskunnalliset mallit istuisivat uuteen sosiaaliseen pääomaan. Suomessa opiskellaan eri tavalla kuin Ruotsissa ja onhan meillä kovin erilainen kielinkin rakenteeltaan, olkoonkin että yhteistä historiaa on pitkältä ajalta. Pohjoismaat kopioivat toisiltaan ja Suomi aikanaan runsaasti myös Venäjältä. Se on melkoinen rikkaus ja selittää menestystämme. Idän ja lännen välissä taiteilu on ollut merkittävä selittäjä maailman onnellisimman kansakunnan synnyllekin.
2) Monikansalliset yritykset puhuvat ”ajan puristamisen epäekonomista” ja tarkoittavat tällä sitä hukattua aikaa, joka kopioinnista syntyy. Mutkikkaissa rakenteissa vain alkuperäinen innovaattori saa innovaatiosta kaiken hyödyn irti. Ainutkertaisia kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita ei voi kopioida yhtä menetyksellisesti uusissa yhteyksissä. Ne muuttuvat ja lopputulos ei ole sama kuin alkuperäinen pitkänkään ajan puitteissa. On järkevämpää ostaa koko firma kuin lähteä kopiomaan jotain sen osaa esim. Suomen markkinoilla. Näinhän me usein myös menetellemmekin. Koko maan valtaaminen ei ole nykyisin järkevä ratkaisu ensinkään. Siirtomaapolitiikka on tosin tullut jo aikoja tiensä päähän.
3) Kolmas isolaatio-ominaisuus mallien kopioinnissa kytkeytyy niiden liittyneisyyteen. Usein ne ovat kiinni alueen omissa verkostoissa ja klustereissa, kulttuurissa. Näin imitoinnissa mutkikkaat rakenteet jäävät huomaamatta. Imitoija ei välttämättä kykene soveltamaan imitoitavan kulttuurin tai organisaation resursseja. Nyt ajan lisäksi aletaan hukata myös vääriä resursseja ja oikeita käytetään väärin. Alkaa syntyä kitkaa, joka näkyy ihmisten pahoinvointina työpaikalla. Tätä tavataan nyt globalisaation aikana poikkeuksellisen runsaasti. Lokalistit menestyvät jopa paremmin kuin globaalistit puolueinammekin. Perussuomalaiset ovat lokalisteja, ei vain hyvä toripuolue. Paikallisia malleja arvostetaan ja tuetaan, yhteisöllisyys on luonnollinen osa toimintaa toisin kuin perinteisille puolueillamme. Puolue ei ole kiinni sellaisessa luutuneessa järjestökoneistossa kuin perinteiset puolueemme ja joutuu koko ajan etsimään monelta suunnalta tulevia vinkkejä toiminnan tehostamiseksikin.
4) Neljäs isolaatio-ominaisuus on kausaalinen epämääräisyys, jolloin soveltava organisaatio, alue tai kulttuuri ei kykene näkemään, miten imitoitavan organisaation (kulttuurin) toiset ominaisuudet kuin suora kopioitava innovaatio (=menestystekijä) eroavat imitoijan omista resursseista. Näin itse prosessi tai mekanismi innovaation tai menetyksen taustalla jää hämäräksi. Kuntien palvelurakenteiden uudistamisessa tapahtuu usein näitä virheitä edellisen lisäksi. Sote ja maakuntamallit sekä niiden takkuaminen vuosikymmeniä on osa tätä kompurointiamme. Kunnat ja maakunnat kun edustavat hyvin erilaisia kulttuureja toimijoinamme. Ilmiö on itsestään selvä, kun sen näin sanoo, mutta Helsingistä nähtynä sitä ei sellaisena pidetä.
5) Viides isolaatiomekanismi on sosiaalinen kompleksisuus, jolloin innovaation monet sosiaaliset taustatekijät tekevät siitä miltei mahdottoman imitoitavan pelkästään esim. organisatorisena tai johtamistaidollisena prosessina. Tällaisia irrallisia imitointeja alueet ja organisaatiot pyrkivät kokeilemaan yhtenään ja epäonnistuva. Tai kun lopulta jotain syntyy, aika ei ole enää otollinen sen toteutukseen. Me emme etene globaalisti edes samalla aika-akselilla ja reaaliaikaisuuskaan ei tahdo toteutua. Saati sitten Suomessa ja Euroopassa EU:n epäonniset yritykset ohjailla maita ja kansoja, alueellista Eurooppaa, samaan muotiin Välimereltä Itämeren kautta Jäämerelle.
Edellisten vuoksi esim. Yhdysvalloissa varotaan käyttämästä muualta imitoituja kulttuurisia laajoja malleja ja panostetaan kaiken aikaa omaan osaamiseen ja innovointikykyyn myös pienissä yksityiskohdissa. Viidenkymmenen osavaltion toiminta on kovasti poikkeavaa eurooppalaisesta yhteistyöstämme. Se että olemme jäämässä sivuun globaalin rakenteen neliöstä Kiinan, Moskovan ja Washingtonin rinnalta on omaa osaamattomuuttamme. Eurooppalainen malli ei taatusti kelpaa kenenkään imitointiin. Se on hidas, jäykkä ja ylhäältä alas johdettuna reaaliaikaiseen talouteen ja dynaamiseen toimintaan aikansa elänyt dinosaurus. Näin globaalit toimijat kuten Google, Amazon, Microsoft, Facebook jne. ohittivat sen hetkessä, oli kyse mistä tahansa toiminnan reaaliaikaiseen toteutukseen liittyvästä kyvystä reagoida ja uudistaa miljardien ihmisten toimintaympäristöämme.
Matti Luostarinen