Mikä vaivaa maaseudun kehittäjiä?

Maaseudun kehittäjien ja luonnonvarojen jalostajien pyhin paikka on Jokioisten kunnassa maamme ehkä arvostetuimman kartanon mailla majaillen. MTT ja nykyinen Luke siirrettiin sinne ministeri Virolaisen aktiivisen toiminnan ansiosta. Helsingissä sijaitsevia luonnonvarojamme tutkivia laitoksia oli syytä jalkauttaa asfalttiagronomeina lähemmäs talonpojan elämää ja nykyisin myös niitä verkostoja ja klusterirakenteita, jotka ovat osa sähköistä internetiä ja sosiaalista mediaammekin.

Agronet syntyi sekin vahvasti MTT:n toimesta jo 1980-luvun puolella ja Helsingin Sanomissa lehmät käyskentelivät laitumilla pitäen yhteyttä kännykät korvalla. Tänään sitten tuo kartano on myynnissä ja sen kansallisesti poikkeuksellisen arvokas ympäristö rapautumassa. Olin vielä 1990-luvun puolella hakemassa rahoitusta EU:n Life rahastosta maatalouden esittelypuiston pystyttämiseksi noille maille Loimijokilaaksoon ja samalla yhdistimme, kaiken varalta, kirjoittamaani agropolis strategiaamme ( Agropolis strategy) myös jokilaaksojen yhteisen eurooppalaisen verkostonkin “European rivers network“. Se levisi aina Kiinaan saakka (Susdev China) ja agropolikset alkoivat kehittyä teknopolisten kautta ekopoliksiksi. Niiden tehtävä muuttui ympäristöä hoitavaksi ja ilmastomuutos tunnustettiin ja tunnetiin jo hyvin varhain.

Mitä nyt sitten on tapahtumassa Lounais-Hämeessä, kun kansainvälisesti nimekkäin alan tiedepuisto osaajineen on käpertymässä punavihreän hallituksen aikana ja sitä edeltäneitten keskustalaisten vaietessa maaseudun ja sen elintärkeitten rakenteitten innovatiivisen hoidon ja poikkeuksellisen rikkaan kulttuurin sellaisten medioitten hoitoon, jotka keskittävät paikalliset toimijamme maaseudulla yhden megafonin kautta hoidettavaksi elämäntavaksemme. Mihin tätä maata nyt ollaan viemässä?

Kirjoitin medioihimme vielä muutama vuosikymmen sitten liki päivittäin mutta nyt sinne on ehdoton porttikielto ja ainut tapa saada äänensä kuuluviin on Amazon, saksalaiset ja ranskalaiset, amerikkalaiset mediat sekä omat kotisivut ja sosiaalisen median tarjoamat mahdollisuudet. Samalla Suomi on kuihtumassa ja katoamassa maaseutuineen ja luonnonvaroineen pääkaupunkiseudun muutaman median armoille ja luonnonvarojemme hoitajat vaikenevat.

Tätä vuonna 2006 kirjottamaani artikkelia luettiin eilen kotisivultani runsaasti. Suomalaisiin medioihin sillä ei ole mitään asiaan vuonna 2020. Artikkelin lukijat ja jakajat ovat robotteja mutta ei toki Suomessa nekään. Mitä tälle maalle on tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa?

Forssassa alkavat laskea kuinka kalliiksi ihmisen elämä tulee ja olisiko hoito lopetettava, kun taudit vanhuksilla ovat liian kalliita hoidettaviksi. Ihmisen elämälle on pantu hintalappu ja toki me tiedämme että muutama kymmenen kalleinta potilasta maksaa meille enemmän kuin kakki muut yhteensä.

Pitäisikö heidän hoito lopettaa ja hankkia näin säästöjä? Tosin kun heidät heitämme ulos vaivoineen yhteiskunnastamme, taas siellä on seuraavat muutaman kymmenen kallista odottamassa ja ihmisen ikääntymisestä on tullutkin painajainen.

Ei enää tavoiteltava ja merkittävä arvo itsessään, viisauden merkki ja sivistysvaltion tehtävistä tärkein, ihmisen elämän kunnioittaminen. Huolehtia vanhuksistamme ja terveyden ylläpidosta, ihmisen elämän laadusta, ikääntyvistä sotiemme aikana syntyneistä. Näiden hoidon laskeminen äyrin hintaan alkaa olla fasistien puuhastelua, jossa kyse on arvojen ja normien sekä maailmankuvamme rapautumisesta.

On aika säätiöidä Jokioisten tohtoreitten työympäristö ja perustaa ekopolis, ympäristölääketieteen pyhättö, jossa keskitytään niihin pyhiin arvoihin, joita olemme oppineet maaseudulla lapsesta saakka arvostamaan.

Jos maalaisliitto puolueena onkin kadonnut, alkiolaisuus unohtunut, onhan meillä mahdollisuus hakea muita puolueitamme tueksemme. Pidin liki tällaisena tämän puheeni myös Lyonissa vuonna 2006. Ei se silloin ollut ongelma julkaista medioissamme myös Suomessa. Nyt sitten on tämäkin nähty ja koettu. Sitä ei saa julkaista. Se on liian perussuomalainen.

tiistai, lokakuu 24, 2006

Agropolis kohti klusterirakennetta

Paikallisesta kansainväliseen vai päinvastoin?

Helsingin Sanomat reagoi Agropoliksen toimitusjohtajan eroon. Se on paljon kun kyseessä on parin miljoonan euron yhtiöstä. Miksi valtakunnan päälehti reagoi ja miksi toimitusjohtaja irtisanotaan niin tiuhaan? Mikä allekirjoittaneen ideasta syntynyttä yhtiötä vaivaa? Oliko agropolis -strategia kirjana jotenkin kehno? Kuinka moni sen luki ja yhdisti klusterirakenteisiin Suomessa 1990-luvun alussa? Osaamiskeskuksethan käynnistyivät vasta vuonna 1995. Tuliko ohjelma Suomeen liian varhain vai oliko tutkimuslaitos ehkä jotenkin väärä? Sopiko klusteriohjelma maataloudelle ja agribisnekselle huonommin kuin high-tech yrittäjyydelle?

Jääskeläisen (2000) väitöskirjan mukaan Porterin klusterikirjoja oli Suomessa myyty vain muutama sata kappaletta vuosituhannen alussa. Lyötiinkö ohjelma Suomessa tarkoituksella laimin runsas 15 vuotta sitten avainministeriöissämme, jonne klusteriohjelma oli tuolloin jo toimitettu agropolis -strategiana? Eikö ohjelmaa vielä tuolloin ymmärretty? Miksi ohjelma käynnistyi välittömästi Brasiliassa mutta ei Suomessa? Miksi Brasilia ei tarvinnut ruotsalaisten tukea ja Porteria? Miksi Suomi tarvitsi ruotsalaisten käynnistämän ohjelman ennen kuin oma päätöksenteko valmistui klustereissamme?

Siirrettiinkö vastuu Jokioisten kunnalle ja MTT:n biologiselle tutkimukselle? Oliko Jokiosista ja MTT:n sisältä lähtenyt ohjelma “maalainen” teknopolis ihmisille ja Oulun mallille? Oliko löydettävä helsinkiläinen ja punavihreä malli? Miksi Oulun teknopolis mallia esiteltiin klusteri -mallina? Miksi liikkeelle lähdettiin vasta EU -kautemme alussa ja menetettiin puoli vuosikymmentä?

Miksi tämä maaseudun ja luonnonvarojemme ohjelma painottui vain muutamaan keskukseen, ei kansalliseksi ohjelmaksi ja kattaen myös maaseudun? Miksi klusteriohjelma kutistui pieneksi yritykseksi ja yhtiöksi sekä eintarviketalouden vaatimattomaksi osaamiskeskukseksi Suomessa? Miksi MTT ja Agropolis jätettiin siitäkin sivuun vuonna 2006? Miksi Agropolis -strategia liitettiin Forssan talousalueella kuntayhteistyöhön syvimmän talouskriisin aikaan? Forssahan oli taantuva teollinen yhdyskunta ja äärimmäisen vasemmistolainenkin luonnonvarojen hoitajaksi.

Alkuperäisessä ideassa agropolis esiteltiin verkostona, jossa puhuttiin myös klusterista. Malli oli suomalainen sovellus 1990-luvun alun verkostotaloudesta ja integroin sen kansainvälisestä aluesuunnittelun ja kehittämistyön vaihdosta (Luostarinen 1991).

Porter ei vielä tuolloin ollut aloittanut omaa työtään Ruotsissa tai ainakin se oli minulle tuntematon 1980-luvun lopun kapeahkona aihiona. Se oli vaihtoehto ”teknopoliksille” maaseudulle ja maatalouteen siirrettynä. Agraarit elinkeinot eivät ole lokaalisia vaan areaalisia, maahan sidottuja.

Regionaalinen ympäristö ei ole spatiaalista. Policy ei tarkoita samaa kuin politics. Innovaatiopolitiikalla tarkoitettiin EU:n ymmärtämänä muuta kuin yhdysvaltalaisessa käytössä. Mitä tekemistä jenkkien vasemman siiven rakenteilla on suomalaisen kansallisen ohjelman laadinnan kanssa maaseudullamme? Sitä ihmetellään varmaan Venäjälläkin saati muualla Euroopassa. Matti Klinge ymmärtäisi tämän yhdestä lauseesta historioitsijana.

Prosessissa ajateltiin globaalisti ja pyrittiin toimimaan paikallisesti. Yhdysvalloissa klustereiden yhteydessä puhuttiin “magneetista” Euroopassa enemmänkin verkostoista (network). Internet ei ollut vielä oikein kunnolla käynnistynyt 1980-luvun lopulla. Sen merkitys oli kuitenkin jo mahdollista visioida. Agronet käynnistyi meillä hyvissä ajoin jo 1990-luvun alussa. Sen pilaaminen ja tärvely oli omaa syytämme ja alkoi Helsingistä.

Forssassa tuskin löytyy montaakaan autokauppiasta tai kirjapainoa, jossa tuotetta myydään paikalliseen kulutukseen. Parturi näin voi toimia, mutta ei enää yliopistotasoinen tuotekehittely. Asiakkaat tulevat muualta ja oleellista on vain edullinen sijainti. Autokeidas ja Helsingin Sanomain painotalo ovat esimerkkejä optimaalisesta sijainnista. Ongelmaan on vain henkinen ilmasto, ei lokaalinen sijainti painotalolle.

Sama koskee hallinnossa pankkeja ja vakuutuslaitoksia. Niitä ei hallinnoida paikallisesti vaan kansallisesti ja kansainvälisen rahan turvin. Pyrkimys ajatella paikallisesti ja toimia sitten globaalisti on kuin kulkemista kohti itää lähtemällä länteen. Sama tulkinta näyttäisi olevan myös tänään Harvard Business Schoolin globaalissa tutkimuksessa (Ketel 2006).

Alun perin agropolikseen haettiin koko elintarvikeketjuamme ja yrittäjiä myös muista maaseutu- ja luonnonvaraelinkeinoista. Samoin kyselyymme oli myönteisesti vastaamassa liki sata kuntaa ja suuri joukko yliopistojamme. Verkoston ja klusterin voima ja rakenne oli toki ymmärretty Suomessa jo 1990-luvun alussa. Mukaan yhtiöön oli tulossa jopa monikansallisia suuria elintarvikejättejä, vaikka kysely ei niille edes kohdistunut. Agropolis suomalaisena klusterirakenteena ja sen sovelluksena levisi hetkessä netin välityksellä kaikille mantereille.

Agronet ei ollut paikallinen ilmiö. Konsultoin Etelä-Amerikassa jo ennen kansallista osaamiskeskusohjelmaamme. Siellä klusteri tunnettiin suomalaisena mallina ja se oli levinnyt spontaanisti ympäri laajaa valtiota. Pääkaupungissa tämä herätti hämmenöstä. Mistä oli kyse ja miksi malli oli siellä niin suosittu? Oliko taustalla joidenkin alueiden oma sosiaalinen pääoma? Miksi kirjani “Social media economy and strategy” levisi niin ikään kuin tuli tappurassa. Mutta ei toki Suomessa.

Näin myöhemmin osoittautui. Tai oikeammin kyse oli symboli-innovaatiosta sekä organisaatioinnovaatiosta ja niiden osumisesta brasilialaiseen elintarvikeklusterin synnyn historiaan sekä valtavaan laajuuteen globaalissa markkinatilanteessa. Elintarvike ei ollut siinä yksin, mutta veturin osassa. Samalla käynnistyivät pienet “osuustoiminnalliset” yritykset ja tuotantorakenteet sekä internet. Organisaatio ei ollut siellä pääasia vaan sen sisältö, substanssi, suomalainen pragmatismi rinnallaan ranskalaisen agropoliksen vanha teknopolis strategia ja pelkkä elitismi.

Amerikkalainen käytäntö yhdistettiin suomalaiseen “networkiin” ja osuustoiminnalliseen traditioon sekä klusterirakenteisiin globaalina kauppana. Regionaalisesta ja areaalisesta tehtiin lokaalinen elinkeino agronetin avulla. Keinokastelualueet yhdistettiin toisiinsa ja ylläpidettiin hieman kuten suomalaiset aikanaan perustivat meijerinsä.

Kansallinen ja kansanvälinen omistus sekä tiede yhdessä olisivat taanneet myös Suomessa sellaisen ajattelun, jossa globaali siirtyy paikalliseen jo 1990-luvun alussa. Siinä paikallinen päätöksenteko ja sen kriisit eivät heijastu omistuspohjan tai muun syyn seurauksena yhteisen klusterin toimintaan. Tässä paikallinen, alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen esiteltiin kehämäisinä rakennelmina. MTT (Luke) ja tiede organisaationa eivät ole paikallisia ja jopa Suomi rajoineen alkaa käydä ahtaaksi. Brasiliassa tämä ymmärrettiin selkeämmin kiitos kauan jatkuneen mittavan kansainvälisen elintarvikeviennin.

Jokaisella toiminnalla, rakennetulla laboratoriolla tai painotalolla, on dimensio alueelle, jossa toiminta tapahtuu. Fyysiset toiminnot eivät ole kuvitteellisessa, nettiavaruudessa tapahtuvia tai narratiivista mediasatuamme. Näin idea oli esiteltävä Suomessa kunnille, kun vastuu prosessin mm. maankäytöllisistä tehtävistä kuuluu Suomessa juuri paikallishallinnolle. Sellainen on hankala yhtälö, jos maankäyttäjä ei ymmärrä lainkaan mistä on kyse.

Sen sijaan tiede, tutkimus, kehitystyö ja uudet löydökset eivät ole verkottuneet jokioislaiseksi tai edes suomalaiseksi. Tämä osa toiminnasta on aina kansainvälistä ja sen toiminta on syytä myös rahoittaa useiden verkoston ja klusterin omistajien yhteisinä ponnistuksina. Kaikki verkoston osapuolet hyötyvät siitä ja kalliit laboratorio- ja tuotekehityshankkeet toteutuvat järkevästi hallinnoiden ja Jokisten kartanomiljöö oli sille optimaalinen Johannes Virolaisen oivalluksena. Osaamisen synergiaedut kasvavat verkostojen toiminnan jatkuessa ja syntyy asymptoottisia etuja (Luostarinen 2005: 19).

Paikallista siirrettäessä globaalin törmätään ongelmiin, jossa etenkin kuntien yhteistyössä kaikkein arvokkain yhteinen hanke on pikemminkin syntipukki kuin yhteisesti varjeltu kärkihanke. Kilpailijoina ovat aina paikalliset tarpeet ja rahaa on vähän, jopa ihmisen elämä alkaa olla kortilla vanhuksilla. Paikallinen ajattelu ei siirry globaaliin käyttöön, eikä se ole edes suotavaa. Jokioisten kunnalla ja Forssalla ei ole sellaisia tarpeita, joihin tiedettä tarvittaisiin päivittäin ja reaaliajassa. Agropolis ja ekopolis taas pelkkänä paikallisena imago-ohjelmana on liian arvokas ja jokaisen kriisin yhteydessä agropoliksen toimitusjohtajaa ei voi erottaa.

Klusteripolitiikka ja alueellinen yhteistyö eivät ole sama asia. Ohjelmassa on syytä täsmentää, mitä alkuperäisessä mallissa tavoiteltiin (clunet; innonet, “open system”, forenet). Innovaation vastaanottoon ja myyntiin liittyvät tasot ja tehtävät eivät ole sama asia. Kuluttaja innovaattorina (omaksujana, vastaanottajana) ei niin ikään ole sama kuin yrittäjänä. On tarkoin mietittävä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan kuluttajasta innovaatiopolitiikkaa ohjaavana. Samoin mikä merkitys maataloudella on innovation vastaanottajana ja kulutuksessa. Maatalous nähdään pääsääntöisesti vain tuottajana, harvemmin kuluttajana. Kyse ei ole kuitenkaan ketjusta vaan kehästä, jossa maatalouden osuus kulutuksessa on usein monen aluetalouden tärkein lenkki. Maatalouden tuet menevät käytännössä suoraan muun elinkeinoelämän tukeen lyhentämättömänä.

Tiedon globaali pooli on oleellisesti tärkeämpi kuin paikallinen, pääsääntöisesti vastaanottava verkosto. Paikallinen ja regionaalinen (maantiede) ei saa olla este virtuaaliklusterin toiminnalle ja sen multikulttuuriselle synnylle (multi-polar -klusteri). Klusteritieto ei saa rakentua ennalta arvattavaksi ja kesiarvoistavaksi. Institutionaalinen tieto on lopulta vain kuvitteellista tietoa ja sidottu “roolipeleihin”. Näissä “luotto” on pääsääntöisesti kriittinen deteminantti.

Klusteri on pääsääntöisesti kansallista tai kansainvälistä prosessointia, ei niinkään paikallista tai alueellista. Kyseessä on innovaatiotoiminnan harppaus ja sen on todettu olevan paljon tehokkampaa kuin perinteisten “polisten” (tiedepuistot) toiminta. Globaalissa toiminnassa yhden innovaation merkitys kyetään moninkertaistamaan. Klusteriin high-tech suhtautuu paljon myönteisemmin Harvard Business Schoolin tekemän tutkimuksen mukaan kuin perinteinen teollisuus ja maatalous (agribisness) (Christian Ketels 2006). Tämä on agropolis -strategian ehkä suurin yhteinen ongelma mutta ei nyt enää ekopolisten yhteydessä. Ei ympäristöä hoitava lääkäri tohtorina tee mitään eroa ihmisen ja hänen luontonsa, elinympäristönsä välillä.
24.10.2006
Matti Luostarinen

ks myös Cluster 2006
9th Annual Global Conference of the Competitiveness Institute.
9th-13th October Lyon
www.clusters.2006

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts