Mistä yhteiskunnan jakautuminen syntyy

Kirjoitan nyt hetken itsestäni enkä yleisellä tasolla kuten yleensä. Se on luvallista kun kyseessä on oma kotisivunikin. Forssan Lehteen tai Hesariin en tätä kirjoitusta siirtäisi mistään hinnasta. Minut kun haukuttaisin siellä omahyväiseksi narsistiksi, joka kertoo koulutuksestaan. Olevansa siis opetettu koira, eikä vailla oppia eläimenä, homo suvun jäsenenä. Oman onnensa seppä ja oman tiensä kulkija, jossa tie ei minua olisi valinnut, vanhempiani ja asuinpaikkaa, kulttuuria johon syntyä. Itse olisin oman tieni valinnut vanhemmista alkaen. Tällaisiakin ihmisiä tapaa vielä vuonna 2020. Ovat oman onnensa seppiä etenkin lottovoiton saatuaan.

Ihmiset kun ovat kuten opetetut eläimet, ei sen ihmeellisempää. Jos koulutus on kovin yksipuoleista, asuinpaikka ja sen kultuuri sitä tukenut, toiminnan voi arvata edustavan kulttuurista, sosiaalista pääomaa, kieltä ja sen kantojakin. Vitsit lääkäreistä ja insinööreistä ovat nekin erilaisia kuin papeista tai miehistä erilaisia kuin naisista, ruotsalaisista erilaisia kuin norjalaisista tai venäläisistä.

Facebook esittelee minut sivullani tänään akateemisena, joka on aloittanut opiskelunsa Turun yliopistossa vuonna 1975 sosiologina ja yhteiskunta- tai valtiotieteissämme. Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Akateemiset opinnot käynnistyivät vuonna 1971 Oulun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa biologian ja maantieteen opintosuunnalla tarkoituksena valmistua sieltä vanhemmaksi lehtoriksi kuuden vuoden aikana suomalaiseen lukioon.

Opinnot sujuivat kuitenkin perheen perustamisen myötä vikkelämmin ja olin maisteri kolmessa vuodessa ja vuonna 1975 jo opettamassa ikäisiäni yliopiston opettajana Oulussa ja sen dynaamisessa yliopistossa. Turkuun siirryin professori Erkki Aspin pyynnöstä johtamaan tutkimusohjelmaa Kemi- ja Ounasjokilaaksossa ja samalla käynnistyi myös lisäopinnot aiemmin kyllä jo Oulussa aloitettuina myös silloisessa valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Oulu pysyi edelleen kotikaupunkinani 1990-luvulle saakka.

Väitöskirjan olisin toki voinut tehdä joko Ouluun tai Turkuun jolloin valitsin Oulun ja luonnontieteisen tiedekunnan, silloin vielä filosofisen tiedekunnan nimellä kulkevana. Oulun yliopisto kun tunnettiin vahvana luonnontieteitten osaajana, siinä missä myös insinööritieteitten ja lääketieteen luonnontieteitten soveltajanamme. Sitä arvostettiin Suomessa enemmän kuin ihmistieteitämme. Lisäksi 1970-luvlla käytiin veristä sotaa näiden tieteitten välillä maailmalla nimellä ”Big Science War”. Oli siten valittava myös puolensa tässä sodassa. Valintani  vahvuutta kuvaa myös toimimiseni samaan aikaan hallituksemme määräämänä korkekouluneuvoston jäsenenä juuri luonnontieteissämme sekä ensimmäisenä Suomen Akatemian tutkijana uudessa ympäristötoimikunnassammekin. Ei sinne yhteikuntatieteilijää olisi huolittu.

Tänään tuon ”Big Science” sodan jäljet näkyvä Yhdysvalloissa ja etenkin Suomessa, toki myös muualla Euroopassa, mutta välittäen se meille poliittisena joko talousvasemman tai talousoikean kautta elämöiden poliitikkoinamme ja toimittajina medioissamme. Se on ruma virhe, joka unohtaa kuinka nämä osapuolet ovat syntyneet kuten opetetut koirat koulutetaan kouluissamme ja lukioissa, yliopistoissamme akateemisina ihmisinä. Taustalla on joko nainen ja hänen humaani ja mukamas ”pehmeitä” tieteitä edustava koulutuksensa ja mies koulutettuna luonnontieteitten tai sen sovellusten kautta insinöörinä ”koviin” tieteisiimme. Ei koulutus ja tiede ihmisen sukupuolta ja persoonallisuutta miksikään muuta.

Lukioissa jopa kuvataiteitten valinta poikana oli akkamainen teko ja siitä sai kuulla kuten tänään Forssassa, jossa pojat houkutellaan lätkäkjätkinä urheilulukioon ja kukaan ei uskalla lähteä taidelukioon. Se on koulutetun koiran tapa myös vanhempina ja opettajinamme elää omassa maailmassaan ja toimia kuten on aikanaan isät ja äidit opettaneetkin. Jopa värit voivat kertoa onko kyse feminiinisestä vaiko maskuliinisesta tavasta taittua auringonvalosta spektrin eri osiimme väreinämme. Luonnontieteillä on siihen parempi vastaus myös kuvaamataiteet ammatikseen valinneen pohdittavaksi ja kohta myös digiaikamme uudeksi muuttavana ihmeenä.

Se että väittelin yhteiskuntatieteissä vasta 50 vuotiaana, yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin kuin luonnontieteissämme, oli seurausta tästä kahtijaostamme. En halunnut tulla turhaan häväistyksi ja haukutuksi Suomessa tai Hämeessä asuen sekä Forssan Lehteä tai Hesaria, Kalevaa lukien. Sivistysvaltion syntyminen Suomessa vei aikaa enemmän kuin yhden sukupolven, kaksi vuosikymmentä, eikä se ole sitä kaikkialla vieläkään. Jako kulkee nyt menneen maailman punavihreän ja ties minkä värisen talousoikeiston oppeja mukamas seuraten. Siellä suunnalla historian peikot varoittelevat liberaaleja IKL:n ajan elämöinnistämme. Vasemmalla pelot ovat pienempiä eikä puolueitamme ole ainakaan vielä toistaiseksi kokonaan kielletty. Vahvan uskonnollinen maailmankuva ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan erityisessä suosiossa puhdasoppisimmillaan ainakaan Riihimäellä syntyen ja kansanedustajaksi edeten.

Niinpä matkani Turun yliopistoon kulki Oulun yliopiston luonnotieteellisen tiedekunnan kautta sieltä ensin valmistuen ja suosittelen tätä myös tänään uusille ylioppilaille. Siis ensin opinnot kuntoon luonnotieteissä ja vasta tämän jälkeen jatkamaan niitä ihmistieteitten suunnalla. Nämä kun ovat kovin kaukana toisistaan ja niiden yhdistäminen helpottaa myös haettaessa kokonaan uutta rakennetta yhteiskunnalle, jossa vuoroin puhutaan ihmisestä ja ihmistieteistä ja luonnontieteistä ikään kuin ne olisivat yksi ja sama asia lakeineenkin.
Eivät ne ole. Sama pätee tutkimusta ja tiedettä sekä väitöskirjan laadintaa joko vahvasti luonnontieteisessä ympäristössä tai ihmistieteisessä. Luovuus ja innovoivuus kaipaa sekin näiden yhdistämistä. Innovaatiot kun tahtovat löytyä näistä vaikeista saumakohdistamme, ihmisten peloille tarkoitetuista ja siten kielletyistä tieteenkin saavutettavaksi. Tuiede kun vaatii poikkeuksellista rohkeutta kokonaan uutta haettaessa. Silloin kun luovitaan koko ajan vastatuuleen vallitsevaa maailmankuvaa, paradigmaakin, uhmaten. Vallassa oleva ei tällaista oikein siedä tieteessäkään tai taiteissamme. Yhteiskunnallinen jakautuminen kahtia on sekin suurelta osin seurausta tästä jaosta ja sen tuomasta kulttuurisesta erostamme ja niiden peloistamme. Emme ymmärrä toisiamme tai pelkäämme ylittää rajoja. Miten voisimmekaan niin erilaisen kasvatuksen ja koulutuksen hankkineina.
Suomi on jo perinteisesti luonnontieteitä arvostava, pragmaattinen kulttuuri, luterilaisen väritön kuten Hämeenlinnan tuomiokirkon katto ja samalla sen sovelluksia insinööritieteissämme alkaen kalevalaisesta perinnöstämme. Teimme tämän valinnan tietoisesti 1960-luvulla ja syvensimme 1970-luvulla. Olimme paljon jäljessä muista OECD -maista ja panostimme insinööritieteittemme suuntaan kuroaksemme kiinni tuota eroa. Öljykriisi helpotti ja Venäjän kauppamme. Tulos näkyy sitten tänään kaduillamme ja maaseudulla. Humanistinen ja ihmistieteinen jäi naisten koulutuksen vahvuudeksi. Tämäkin näkyy tänään, jolloin lasten vanhemmat ovat saaneet kovin erilaisen akateemisen koulutuksen ja hakevat parikseen samoin ajattelevaa miestä tai naista, saman sukupuolen ja -polven edustajaansa. Vain hoitoala tekee tästä poikkeuksen luonnontieteineen.
Sen sijaan poliitikot ja asiantuntijat sekä mediamme voi olla vain jomman kumman koulutuksen hankkineiden hallitsema ja takavuosien vasemmisto tai oikeisto onkin korvautunut käsitteillä luonnontieteinen tai humanistinen sekä samalla ihmistieteinen näkökulmamme. Medioissamme näkökulma painottuu niin ikään jompaan kumpaan ja jakaa kansaa näin kahtia. Korona biologisena ilmiönä korostaa tätä koomistakin ilmiötä televisiossamme ja medioissamme. Naiset ministereinä kokevat sen kokonaan toisin kuin mihin miehet olisivat ilmiötä käsitelleet ”nyrkkeineen”.  Nyt korona vie ja miehet vikisevät eikä pelastusta ole edes kännykkää räpläten.
Kyse ei ole enää pelkästään perinteisestä talousvasemmistosta tai talousoikeistostamme. Toinen luonnontieteinen koetaan ”kovempana” ja toinen humanistinen ”pehmeämpänä” valintanamme äänestäjinä. Näinhän se ei toki tieteenä ja koulutuksena saisi olla. Saati vielä siten, että toista edustavat miehet ja toista naiset politiikassamme tai medioissamme, kouluissa kasvattajinamme.
Oikeammin erot syntyvät tieteestä ja koulutuksesta sekä koulutetun koiran tavasta haukkua raksuttaa ymmärtämättä aina itsekään, millainen vaikutus kasvatuksella, kulttuuriympäristöllä ja koulutuksella on käyttäytymisellemme sekä poliittisille valinnoillemme, toiminnalle silloin kun vastassa on biologinen uhka ja korona, ei ihmisen laeista piittaava sosiaalipolitiikan tuote tai salaliiton seuraus. Ruotsi toimii tässä kokonaan toisin ja sama pätee koko Eurooppaan ja sen kovin kirjavaan tapaan hoitaa koronaa ja talouspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa ja samalla vanhoja alusmaitaankin.
Kun tämän kaiken ennusti jo varhani kirjassani ”Arctic Babylon 2011” ja kertoo myös vuosiluvun jo 1970-luvulla, kyse ei ole taikuudesta vaan fysiikasta, ajan tavasta kulkea kahteen suuntaan, hidastua ja myös pysähtyäkin. Se että ympäri maailmaa tavattavat pyramidit ovat kuin saman arkkitehdin piirtämiä tai Japanisssa nähtiin tuolloin poikkeuksellisen paljon ufoja, käsitteet ”IwaFune” ja ”UtsunaBuro”, Sardinian megaliittiset löydöt ja vastaavat Kreikasta ja Maltalta Babyloniaan ne yhdistäen sekä Seulasiin tähdistönä, ovat samaa miljoonien vuosien aikana koettua ilmiötämme. Ajan ja kosmoksen luonne on ymmärrettävä oikein sekin.
Oma kulttuurimme kun on vain Suomessa pohtien muutaman sadan vuoden ikäinen tai siirtymä keräilytaloudesta maatalouden kautta teolliseen ja jälkiteolliseen aikaan, digiaikaan, omana aikanamme tapahtunutta. Sardinian ja Inkojen, Mayakansan ja Egyptin pyramidit ovat kokonaan eri asia ja ratkaisu löytyy kokonaan muualta kuin ihmistieteistämme käsin näitä ihmetellen ja paikallisia medioita lukien, niihin kirjoitellen ilkeyksiämme.

 

 

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts