Sattumaako kaikki?
Forssan lehdessä on pitkin kevättä käyty väittelyä ateistien ja kirkon edustajien välillä. Lehden kolumnisti on heittänyt oman lusikkansa soppaan kertoen kuinka kaikki on lopulta sattumaa.
Bulevardin blogisti kertoo kuinka yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus on kuntien kaavamonopoli ja siihen voi suhtautua viihteellisesti ja toisaalla ehkä jotain muutakin olisi osattava ainakin asian tyngäksi.
Eläkeläinen taas kertoi samaisessa Forssan lehdessä kuinka professorit ja tohtorit pyrkivät olemaan oppimestareita elämän koulun käyneiden ja yrityksen sekä erehdyksen kautta oppineiden tiellä. Itseoppinut on ainut oppinut, kuten Erno “yrmy” Paasilinna viisautensa maailmalle julisti. Se on hyvä tie mutta hidas ja kallis. Oivallus taas harvojen herkkua eikä siihen pidä luottaa. On siis opittava muilta ja se tie on oppimista, opiskelua läpi koko elämän.
Kiven kierto
Katsotaanpas miltä tämä sattumien sato näyttäisi ihan lyhyenä oppimääränä.
Ensinnäkin on syytä aloittaa aivan alkeista ja maapallon synnystä, kiven kierrosta sen yhteydessä. Kivi kiertää siinä missä ilma ja vesi, ravinteet. Jos me matkustamme kuuhun, kierto muuttuu vaatimattomaksi. Syynä on ilma- ja vesikehän puuttuminen. Jos sinne jättää jälkensä, se tahtoo säilyä vuosimiljoonia. Niinpä jos geosfäärinen kierto ei toimi lainkaan, on syytä olla luonnossa varovainen. Luonto ei korjaa jälkiämme, jätteet eivät lahoa.
On paikkoja joissa geosfäärinen kierto on hyvin hidas ja taas paikkoja, jossa se on hyvinkin nopea. Syynä ovat maan sisäiset endogeeniset vulkaaniset voimat tai eksogeeniset, ulkopuoliset voimat kuten eroosio, kulutus ja kasaaminen.
Ilma ja veden kierto
Geosfäärisen kierron rinnalla yhdyskunnan suunnittelija ja tutkija joutuu ottamaan huomioon ilmakehän atmosfäärisen ja vesikehän hydrosfäärisen kierron. Ne ovat sekä valtavia globaaleja että paikallisia pieniä kiertoja. Vedestä pääosa on luonnollisesti merissä, mutta makeasta vedestä valtaosa mannerjäässä ja niiden katoaminen vaikkapa vuoristojen rinteiltä on siellä olevalle elämälle täydellinen katastrofi. Se ulottuu jokien kautta niiden laaksoihin ja deltoille saakka.
Pääosa ihmisistä saa ravintonsa ja elantonsa tästä usein kohtuullisen pienestä ja hyvin vähästä häiriintyvästä kierrosta. Taajaman syntyminen tai kasvattaminen väärän paikkaan on tällainen virhe. Jos Suomen kokoisella alueella 90 % alkaa asua liki kolmessa taajamassa, ihminen itse korjaa sen ja täyttää tyhjiöt. Ei toki välttämättä suomalaisilla. Tällainen prosessi on meillä parhaillaan käynnissä ja kiihtyy tulevaisuudessa. Suomi ei voi sulkea rajojaan. Me tarvitsemme siirtotyöläisemme.
Joet ovat nuoria ja vanhoja. Vanhenevat joet tunnistaa mutkistaan ja juoluajärvistä, laakeista altaista ja matalista rannoista, valtaisista laaksoista ja viljelymaista, makkarajärvistä mutkittelevan joen entisinä kulkureitteinä, tulvista jotka tuovat ravinteita mukanaan erosoituvilta alueilta ja rannoilta sedimentoituville.
Jokien ylälatvat ovat nuorempia, erosoituvat herkästi ja siirtävät jyrkkäpiirteisissä geomorfologisissa muodoissaan runsaalla energialla kiveä kiertoon. Myöhemmin ne sedimentoituvat tarkalleen tunnetun järjestelmän mukaan. Yksikään savihiukkanen tai kiven siru ei menen minne sattuu vaan noudattaa täsmälleen luonnon lakeja. Samoissa olosuhteissa joet päätyvät aina täsmälleen samanlaisiin rakenteisiin. Jumalat eivät pelaa luonnossa noppaa. Sattumalla ei ole näissä kierroissa mitään osuutta.
Energiaa säästävä muoto
Joki hakee työssään mahdollisimman taloudellisen ja energiaa säästävimmän muodon. Se haaskaa mahdollisimman vähän painovoimaa ja se ratkaisee rakenteet. Luonnossa tämä energiaa säästävä tapa toimia ohjaa kaikkea. Se määrää jopa pallon muodon avaruudessa vaeltaville massiivisille tähdille mutta myös vaikkapa vesipisaralle. Materian ja energia kierrossa ja siirtymissä toisikseen yksikään hiuskarva ei katoa etteikö se olisi osa luonnon omia lakeja. Tässä vanhat opit ja tiede eivät mene mitenkään ristiin. Ja se on opeista tärkein. Jumalat eivät pelaa noppaa.
Jos ihminen sotkee toimillaan näitä kiertoja, ne häiriintyvät ja sen jälkeen alkavat selittelyt ja tapa oikaista virheitä. Ihminen haluaa yleensä lisää energiaa ja se tapahtuu vaikkapa patoamalla joki ja teettämällä sillä lisää työtä.
Energia ja materia eivät puolestaan katoa minnekään mutta voivat muuttua toisikseen. Lopputuloksena on yleensä lämpöä. Maapallomme lämpenee kun hävitämme materiaa ja muutamme sitä energiaksi öljynä, kivihiilenä, minä tahansa. Tai tuotamme samalla hiilidioksidia ja muita kasvuhuonekaasuja ja sidomme lämpöä lisää pallollemme. Olemme noidankehässä ja kohta meitä on 10 miljardia yrityksen ja erehdyksen kautta oppejaan siirtämässä. Se on nyt liian hidas tie ja lopetettava kriminaalina tapana uhmata koko yhdyskunnan ja globaalia elämäämme.
Jälkiviisaiden tai -oppineiden hitaat massat eivät saa ratkaista kohtaloamme. Se kierto on nyt aivan liian hidas ja asialla viisastelijat liian suuri yhteinen uhka. Hitaat jälkiomaksujat eivät saa pilata elämän edellytyksiä pallollamme.
Ihminen vaikuttaa sekä pieniin että suuriin maapallon kiertoihin ja saa aikaan ilmiöitä, joita on vaikea ennustaa. Ne eivät ole kuitenkaan sattumuksia vaan luonnon lakeja noudattavia ja ne tulisi kyetä myös ennakoimaan ja ennustamaan. Maapallolla ei vaikuta sellaiset luonnon lait, joissa sattumalla olisi osuutta. Jumalat eivät pelaa noppaa. Jumalat eivät tarkoittaneet johtajiksemme noppaa heittäviä pankinjohtajia tai ahneita optiomiljonäärejä.
Tärkein neljäs kierto
Neljäs kierto on meille tärkeä. Se syntyy edellisistä ja synnytti maapallolle vitaalisen elämän. Biosfäärinen kierto vaatii geosfäärisen, hydrosfäärien ja atmosfäärisen kierron ja niiden tavan kuljettaa materiaa mutta samalla myös energiaa.
Ilman auringon valoa kaikki nämä kierrot pysähtyisivät. Vain olematon osa maapallon sisäisestä energiasta on lähtöisin muualta kuin auringosta. Ja toki sekin voidaan tulkita alun perin sieltä syntyneeksi. Me olemme auringon valosta elävä ja kaiken saava viherkasveja hyödyntävä eläinlaji. Meillä ei ole mitään omaa annettavaa niille. Niiden elämä on meidän elinehto ei vain ravinnon vaan myös hapen saannissa.
Biosfäärinen elävä elämä ja orgaanit pyrkivät nekin energiaa säästäviin muotoihin. Nyt pyritään säästämään juuri tuota auringon valoa. Jos metsä palaa tai hävitetään, se pyrkii palautumaan takaisin suksessiolinjojen kautta tuohon alkuperäisen asuunsa ja mahdollisimman vähän energiaa haaskaavaksi havumetsäksi meillä Suomessa. Olemme ihmisinä sopeutuneet juuri tähän biologiseen systeemiin vuosituhansien saatossa. Siinä ei ole mitään pilkattavaa, päinvastoin. Samoin ovat tehneet kaikki muutkin kulttuurit ympäri maailmaa.
Pelloista energiaa
Jälleen ihminen puuttuu kiertoihin ja pääosa maapallon metsistä on hakattu ja muutettu pelloiksi, joissa energiaa kulutetaan ja sidotaan auringosta ihmisen ravinnoksi mahdollisimman suuria määriä pinta-alayksikköä kohden. Sen tuotantoon tarvitaan taas materiaa, lannoitteita ja vettä, usein keinokastelua ja tätä kiertoa kiihdytetään väkimäärän kasvaessa. Usein kyseessä ovat fossiiliset polttoaineet sekä koneissa että keinolannoitteissa. Sellainen kierron virhe on ollut kestämätön.
Mitä kauemmas me materiaa kuskaamme ja kierrätämme, sitä enemmän haaskaamme ja tuotamme ongelmia kaikille muille luonnon kiertokuluille. Ilmasto ja ilmakehän kierto on vain osa tätä valtaisaa ongelmaamme. Sen muutos on vain nyt kaikkein nopein ja se muuttaa samalla myös hydrologisen kierron ja lopulta biologisen kierron prosessit pelloillamme. Niitä ei kohta ole johtuen kuivuudesta tai niiden joutumisesta veden alle. Makean veden varastot ovat sulaneet meriin. Ongelma tausta ei ole maataloudessa vaan koko antropogeenisen systeemin ajautumisessa syvään kriisiin.
Viides ja kuudes systeemi kuuluva juuri ihmisen omiin antropogeenisiin kiertoihin. Puhumme talouden kierroista ja ekonosfääristä tai ihmisen toiminnasta sosiaalisena eläimenä ja sosiosfääristä. Ne ovat armottoman tiukasti kiinni näissä luonnonlakeihin sidotuissa neljässä edellisessä kierrossa sekä paikallisesti että globaalisti. Mitään siellä ei tapahdu sattumalta. Jumalat eivät pelaa noppaa. Vain ihminen voi pelata omalla hengellään ja jotkut ovat siinä muita vastuuttomampia.
Järkevä ihminen
Rationaalisena (ratio=järki) olentona ihminenkin kykenee säästämään energiaa ja se näkyy vaikkapa reiteissämme liikkua. Pyrimme minimoimaan liikkumistamme. Syntyy heksagonaalisia (kuusikulmaisia) järjestelmiä tai ainakin niitä lähellä olevia. Olemme sosiaalinen eläin ja toimimme kuten muutkin muurahaisten tai mehiläisten tapaan yhdyskuntaamme rakentaen.
Toki tälle toiminnalle on myös esteitä ja jotkut tekevät niitä tahallaan ja tarkoituksella. Sellainen ihminen on yhteisölleen ja koko yhdyskuntarakenteelle hirvittävän kallis. Joskus hyvin pienet kalliit mallit leviävät kaaosteorian tapaan ympäri maailmaa pähkähulluna ja hyväksymme sen virhetoimintana. Perhosen siipien iskuista on tullut taifuuni toisella puolella maapalloa.
Ihmistieteiden tehtävänä on kyetä pitämään planeettamme taloudellisesti ja sosiaalisesti meille sopivana paikkana asua ja elää. Sen ymmärtäminen edellyttää koko järjestelmän tuntemista, ei vain sen osia ja kaikkein vähiten vain sen antropogeenistä ihmisen rakentamaa systeemiä. Se voi olla joskus kestämätön ja rakennettu kilpailutilanteessa muuhun kuin paikalliseen ja globaaliin yhteiseen käyttöömme. Kilpavarustelu oli takavuosina tällainen mielettömyys.
Psykosfäärin häiriköt
Media, uusia ja vanha, ovat puuttuneet tiukasti aikamme ilmiöihin ja niistä puhutuimmat ovat ihmisen omahyväisyys ja ahneus sekä narsismin häiriöt. Ne tulisi luokitella jo sairauksiksi ja niitä kuuluisi myös hoitaa poikkeavuutena, sairautena. Jos joku meistä ansaitsee tuhatkertaisesti enemmän kuin joku toinen, ammattinsa hyvin osaava ja pitkiä työpäiviä tehden, tämän ihmisen kuuluisi olla tuhatvuotias, osata satoja kieliä, kyetä ennustamaan oikein tulevaisuutta ja ohjata meidät lopulta paratiisiin.
Jos hän on kuitenkin vain 50 -vuotias, tavallinen rivi-insinööri ja kuolevainen, huonosti kommunikoiva ja vain välttäen kirjoittava ja lukeva perinteisen kongressikielen ohella, tällaiset ilmiöt tulisi ymmärtää sairautena tai sen oireina siinä missä vaikkapa alkoholismi tai tapamme käyttää päihteitä kohtuuttomasti.
Tämä viimeinen kehä on nimeltään psykosfääri ja kuvaa ihmistä muista luonnon elävistä orgaaneista ikään kuin poikkeavana olentona. Jos ja kun näin on, ainakin itsetuhoisimmat ja vaikeimmin yhteistä maapalloamme ja sen kiertoja uhmaavat tulisi pyrkiä hoitamaan, ei tuomitsemaan. Niin syvään ahdinkoon tämä ihmisenä oleminen on saattanut muut maapallomme kierrot ja uhkaamme toimillamme koko ekonosfäärin ja sosiofäärin globaalia olemassaoloa. Emme toki luonnonlakien mukaan kiertoaan jatkavia muita systeemejä. Vain omaa olemassaoloamme planeetallamme ja toki siinä sivussa muutamaa miljoonaa muuta meitä oleellisesti vanhempaa ja muille systeemeille meitä tärkeämpää lajitoveriamme.