Cosa Nostra


Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Hesari yliössä (2.11) järjestäytyneen rikollisuuden tutkija Sami Parkkonen vertaa suomalaista vaalirahoituksesta alkanutta pyykinpesua paljon ikävämpään ilmiöön kuin vain poliittisen järjestelmämme kriisiin. Hän puhuu “maan tavasta”, jossa mukana on ollut jo vuosikymmenet, ehkä kauemminkin, liike-elämä, poliittinen eliitti ja poliittiset virkamiehet, kärkimediat. Tällöin kansalaisilta salatussa poliittisessa pelissä ja yhteistyössä nämä hyötyvät toistaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja muistuttavat järjestäytynyttä mm. Italiasta ja etenkin Sisiliasta tuttua Cosa Nostraa, jossa suomennettuna yhteistoiminnalla ja verkostolla haetaan yhteistä hyötyä, valtaa ja sosiaalista sekä taloudellista asemaa.

Pelottavia otsikkoja päälehdessämme

Otsikkona Helsingin Sanomien yliöllä on “Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit” ja siinä alan järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa tulkitaan tunnusmerkein, jossa mukana on suurempi kuin kahden hengen ryhmä, toiminta on ollut pitkäkestoista, sisäinen kuri tyypillistä, epäillyt törkeistä rikoksista tai lain vastaisesta toiminnasta, toiminta usein kansainvälistä, käyttää uhkailua ja manipulointia, painostuskeinoja.

Sami Parkkosta suoraan lainaten “Suomessa maan tapa on tarkoittanut lakien rikkomista. Se on tarkoittanut salaisia sopimuksia liikemiesten ja poliitikkojen välillä. Se on tarkoittanut poliittisen vallan hankkimista ja manipulointia sekä vaalien manipulointia taloudellisen tuen avulla. Se täyttää lähes kaikki Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit ja vertautuu näin muihin järjestäytyneen rikollisuuden muotoihin”.

Kriisiyhteiskunnan otsikkoja

En puhu nyt sisilialaisesta Cosa Nostrasta enkä mafiasta. Meillä se ymmärretään usein romantisoitujen perheleffojen viihteen kautta ja sukutarinoina, kummisetien toimintana. Enemmänkin nyt kiinnostaa ilmiö, jossa median otsikot ovat kesäisestä vain kovenemassa. Kun tätä kaikkea lukee, syntyy vaikutelma, jossa suomalainen rakennusala, kuljetus, kauppa ja liikenne, turismi ja nettibisnes, kustannustoiminta ja jätehuolto, luonnonvarain käyttö maataloudesta alkaen – lähes kaikki talouden toiminnan mallit, olisivat osa järjestäytynyttä rikollisuutta tai mahdollista soluttaa se rahojen pesijäksi. Ilmiö ei ole suomalainen vaan muualta meille rantautunut, diffusinen ja imitoiva, joskus äärimmäisen kömpelö. Joskus joku toimittaja saa idean haukkua kokonaisia tieteen aloja taloustieteistä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteisiin tai sitten joku tutkija saa vastaavasti idean kertoa kuinka hänen maansa on Cosa Nostra, Sisilia ja sen vanha mafiososukujen kertomus.

Kun syyllinen tiedetään, rikos on helppo löytää

Ranskassa entinen presidentti on joutunut tuon toiminnan puristuksiin ja taustalla on juuri “maan tapa”. Meillä Suomessa yhä useampi merkittävän yhtiön tai yhteisön jäsen joutuu yllättäen joko eroamaan tai havaitaan osaksi Cosa Nostraa, viimeksi perinteinen tielaitoksemme ylläpito. Vielä hetki sitten se meni “maan tapana”, ei enää. Jostain syystä, kilpailun ja kriisinsä seurauksena, mediamme ei enää halua elättää tätä “maan tapaa” vaan on siitä irtautumassa. Uusmedia ei elätä Cosa Nostraa ja ikivanha “maan tapa” on katomassa kaikkialla Euroopassa, myös Yhdysvalloissa.

Lööppi lyö aina yli

Otsikoiden on oltava tietysti medioissa hieman ylilyöviä. Se kuuluu asiaan, mutta ei tutkimuksessa, nimekkään tieteen tekijän omassa kirjoituksessa. Tieteen tekijä tekee hidasta ja arvokasta työtään pitkinä työpäivinä, ei hae suuria otsikkoja eikä niitä juurikaan uran aikaan synny. Sami Perkkonen on jo iäkäs senioritutkija eikä hae suuria otsikkoja? Aika ja sen ilmiöt ainoastaan nostivat hänen juttunsa juuri nyt näkyväksi otsikkoartikkeliksi. Varmaan Sami Parkkonen on tehnyt nuo havaintonsa jo aikapäiviä siinä missä ilmastomuutostutkijat omansa jo 1970-luvulla. Tarvitaan vain oikea aika ja hetki, jolloin ne nousevat kansallisen mielenkiinnon kohteeksi ja tutkija hetkeksi agendalle tutkimuksineen. Kohta kaikki ovat sillä samalla apajalla ja aiheesta tulee suosittu, alkuperäinen tutkija unohtuu. Kun tuo media-aalto on tsunamin tavoin ylittänyt hänet, hän jatkaa myöhemmin vanhassa rispaantuneessa kuosissaan työtään kuitenkin nyt yhtä kokemusta, raiskausta, rikkaampana. Taiteen viihdyttäjistä tällaisen elämyksen kokee ainakin lastenkirjailijaksi mainittu ja “suttaajaksi” itseään kutsuva vammalalainen Mauri Kunnas. Mauri Kunnas osaa suhteuttaa asemansa Koiramäki-kirjojensa malliin, eikä hevin hirttäydy median virittämään ansaan.

Satavuotiaat naiset

Tieteessä ei haeta pikavoittoja. Biotekniikan professori Riitta Lahesmaa sekä solu- ja molekyylibiologian professori Lea Sistonen täyttävät yhteensä sata vuotta samana päivänä (HS 2.11). Turun biotekniikan keskuksessa heidät tapaa BioCityssä Lahesmaa Paimion kautta aikanaan Harvardiin hakeutuneena ja Sistonen Joensuussa syntyneenä ja Chicagon yliopistossa hetken tutkijana vieraillen. Suuria otsikoita ei ole koskaan syntynyt poliitikkojen, luovien nerojen tapaan hakien julkisuutta ties millä keinoin salkkareista toritaiteilijoihin ja tangokuninkaiksi, mutta työ on ollut maailman kärjestä ja käynti Yhdysvalloissa muutti heidän maailmansa, kertoo lehti.

Tieteen ja tutkijan maailmaa ei yhteiskunnan huomiotalous oikein tahdo ymmärtää, tai ymmärtää sitä vain yhdellä tavalla, romanttisella, Mauri Kunnaksen työnä. Kun samaan aikaan puhutaan kiireestä päästä eläkkeelle, voittaa lottopotti tai hankkia yritysjohtajana verotuloja muutaman tuhannen tutkijan apurahojen verran vuodessa, nämä pätkätöissä elävät ihmiset pitävät etuoikeutenaan tehdä työtä, eivät laske tuntejaan eivätkä taatusti jää ikinä eläkkeelle. Kertoo lehti ja kirjoittaen puutaheinää tutkijan työstä ja ymmärtämättä halun jäädä hyvin ansaitulle eläkkeelle raihnaisena vanhuksena jo 50-vuotiaana sapattivuottaan viettäen. Kuka tahansa kuluu pätkätöissä ja 16-tunnin työvuoroissa ennen normaalia eläkeikää nuorempien pätkätyöläisten huohottaessa niskaan ja odottaen suruliputusta yliopistolla suurena uutena mahdollisuutenaan. Ei sellainen uravalinta ole ollenkaan oikea valinta ja onnistunut elämä ensinkään, mittasi sitten ihmisen onnea miten tahansa.

Miten sovitat työpaikallasi yhteen jatkuvan sisäisen kilpailun samoista rahoista, maineesta ja kunniasta, olemattomista apurahoista ja pätkäviroista, kouluttajan ja opettajan työn, tutkijan ja tiedemiehen arjen, hallintoihmisen ja perheen elättäjän roolin, yrittäjänä ja yleisnerona rahoja hakien ja huomiotaloutta ruokkien, ilmaiseksi näitä avustaen vuosikymmenet ja tehden kansainvälistä uraa samalla? Siihen ei kolmivuorolaisen kolme normaalia duunivuoroa tahdo riittää. Ja täytyyhän sen jossain näkyäkin, nobelistien puuttumisena, työyhteisöä riivaavana tautina ja suomalaisena ”maan tapana”, Cosa Nostra -verkostoina.

Ei siniset silmät kansaa petä

Tutkija ymmärtää toista tutkijaa. Kaikki on aina kyseenalaistettava ja se näkyy myös omassa elämänmallissa, maailmankuvassa, arjen järjestäytymisessä. Mitä vanhemmaksi tulet sitä vaiteliaampi olet löydöksistäsi ja alat arvostaa muiden työtä myös tieteen rajapinnat reippaasti ylittäen. Kapea näkökulma puistattaa. Useimmilla kasveista on liki sama määrä geenejä kuin meillä ja kuitenkin oma merkityksemme luomakunnalle on niitä mukamas suurempi. Kuitenkin olemme niistä täysin riippuvia sekä energian että happemme saavina, vihreästä elinvoimasta kaiken hankkivina loiseläjinä, ravintoketjun turhimpana viimeisenä renkaana. Onneksi tieteilijöiden maailmankuvassa luonnontieteet ja humanismi kulkevat usein käsi kädessä ja Cosa Nostra kukoistaa lopulta vain harvoin ja suljetuissa yheisöissä vailla tiedeyhteisön sisäistä kultturia ja sydämen sivistystä myös sosiaalisena musitina koko oman talousalueen, yhdyskunnan, tukemana. Jos se puuttuu, ainut geneettinen mallimme on sisäinen Cosa Nostra Sisilian tapaan.

Elämästä erkautuva Cosa Nostra

Olemme oikeasti paljon pahempi ihmissovinistinen Cosa Nostran geneettisen perimän hankkinut ahne perkele, kuin mistä Sami Parkkonen voisi ikinä kirjoittaa. Hesarin otsikot etenkin mielipidesivuilla (2.11) Pallas- Yllästunturin kohtalosta ovat vain vaatimaton kosketus siihen kansalliseen tuskaamme, johon Cosa Nostran yhteiset sopimukset ja niiden toteutus ovat johtamassa Saanan juurella, Kuusamon Valtavaarassa, Sallan Natura-alueella, koko Pallas-Yllästuntureitten alueilla. Yhteiskuntamme on jakautunut ja muistuttaa omituisella tavalla aikoja 1930-luvulta, jolloin nämä keskustelut käytiin niin ikään kärjekkäinä ja hakien suuntaa silloin pula-ajan kääntyessä lopulta sotavuosiksi ja maailman paloon.

Afganistan – kaikkien sotien äiti

Vain ihmisen 20 000 geenillä voi saada aikaan Afganistanin presidentinvaalien kaltaisen kaaoksen ja Kabulissa kaikki mahdollinen meni Yhdysvalloilta pieleen, oli alkuperäinen sotkija sitten kuka tahansa. Luojan kiitos omat joukkomme on vedetty sieltä mahdollisimman vikkelään lopultakin pääosin pois, tapahtui se missä järjestyksessä tahansa, ennen farssiksi mennyttä näytelmää, jota johtaa paikallinen Cosa Nostra, talinban -liike ja huumekauppiaat, presidentin veli, Cosa Nostran ja taliban suojelija, entinen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n agentti.

Se ei ole meidän sotamme ensinkään, emme kykene sellaiseen kierouteen ja pahuuteen, jota tuo ikivanha silkkitien valtakunta ikinä edustaakin. Meillä ei ole oikein käsitystä mitä “mediapohatta” Bloomberilla tarkoitetaan hänen polttaessa rahaansa päästäkseen New Yorkin pormestariksi pohtiessamme omia edustajiamme ja heidän rahoittajiaan. Kaikkia malleja ei pidä hankkia tuolta ilmansuunnalta olkoonkin että biotieteen tutkijat ovat saaneet Yhdysvaltain yliopistoista itselleen oivat aviopuolisot, Helsingin Sanomien kirjoitusta referoiden näin miesten viikolla ja isän päivän aattohetkinä.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts