Yleisurheilun EM-kisat Helsingissä alkoivat odotetusti. Stadionin jalkapalloilijoille tarkoitettua osaa oli laajennettu ja maaleja muuteltu siten, että myös suomalaiset voivat menestyä omalla stadionillaan alkavissa MM-karsinnoissa. Sitä ennen on kuitenkin pidettävä vielä Olympian kisat ja omat EM-kisat sekä seurattava jalkapallon EM-kisojen loppuottelu. Niitä luonnehtii tynkäkisojen ja valuvikojen syvä varjo.
Diskauksille altis kaarre
Samalla kun stadionin pallopeleillä sopivaa ilmettä korostettiin, jouduttiin muuttamaan myös juoksijoille tarkoitettua ovaalia siten, että siitä tuli aiempaa jyrkempi ja kulmikkaampi. Juoksijat ovat oppineet kaarrejuoksunsa kreikkalaiseen tapaan ja nyt siitä oli tullut valuvikainen. Valuvian saumat näkyivät rumina ensimmäisenä olmeekkien kulttuurissa ja välimereisessä maailmassa. Siellä vaaditaan protestanteilta myönnytyksiä, joilla katoliset voivat juosta ratansa välimereisen leveitä väyliä.
Pallopelit eivät sopineet keihäänheittäjän vyöhykkeen stadionille muuttamatta rataprofiilia mahdottomaksi juosta lentämättä ulos keskipakoisvoiman heittämänä sisäratojen hurjassa liki mopoauton vauhdissa. Hitaille suomalaisille rata oli vielä sopiva. Samoin takavuosien Olympian kisoille ja Pohjolan kansojen välisille maaotteluille, finnkampenille. Näistä ajoista Ruotsi on hakenut itselleen toisen tien Norjan ja Tanskan tapaan. Suomen valinta on edetä nyt omalla kapealla uralla ja kulmikkaalla ovalilla. Matka kohti Euroopan liittovaltion valvontaa tiukkenee, sanoi oma oppositiomme mitä tahansa.
Etelä-Euroopan tulisille kiitäjille rataprofiili oli aivan liian jyrkkä ja mahdoton juostavaksi. Siinä oli betoniin valettu virhe, tiesivät asiantuntijat. Sitä oli korjattu ja paikattu, hukattu miljoonia, mutta aina se vain paheni. Euromaiden parhaatkan asiantuntijat eivät saaneet siitä kunnon otetta. Aina jalka luisti väärälle radalle. Joku syytti rataa, toinen juoksijaa.
Opittu refleksi
Vuosien ja jopa vuosikymmenten saatossa opittu perinteinen laaja ratakaarre oli olmeekkikansojen geneettisesti hankkima taito. Vanhan stadionin jyrkkä kaarre oli vieraillemme vaikea ja niinpä heidät hylättiin kärjen osalta liki kaikki ratavirheiden vuoksi. Sellainen tympi nopeakinttuisia olmeekkikulttuurin tuotteita. Vain ratasuora oli matka, jossa he saattoivat menestyä. Sellaiseen sanelupolitiikaan välimereiset kulttuurit eivät suostu sanoi Saksa mitä tahansa. Se on saatava kammettua pois myös jalkapallon finaalista. Angela Merkel tuulettakoon suomalaisten protestanttien kanssa Lontoon stadionilla jos Britit vain sen sallivat ja luopuvat itsemääräämisoikeudestaan. Sellaista ihmettä ei nyt taida tapahtua.
Kärjen vauhtiin pystyvät huippujuoksijat, euromaiden pahimmat kilpailijamme, painalsivat vanhalta muistilta uudet stadionimme radat loikkien väärillä radoilla ja uuden oppiminen tulisi viemää heiltä epigeneettisenäkin taitona melkoisen tovin, ehkä vuosituhansia, pohdittiin Pohjolassa. Koko stadionin rakentaminen olisi tätä tapahtumaa varten mahdoton urakka, arvelivat alan osaajat, ammattilaiset. Media oli viisaasti hiljaa, myötäili heitä. Syntyi hallituksen myötäjuoksija, suomalainen Pravda, julisti oppositio etelän median pannessa oppositiota hiljaiseksi. Näin se tuki välimereistä ja katolista peliä. Olmeekkien taitoa.
Pelätty yllättäjä
Helsingin stadion yllättää vieraansa aina. Kun edellisen kerran siellä pidettiin arvokisat, vieraiden oli osattava uida muissakin lajeissa kuin vesiesteissä. Nuo kisat muistetaan jopa Lahden kisoja paremmin, jossa uutena taitolajina oli sauvojen ja suksien katkominen ennen maalia sen tuhannen päreiksi. Silloinkin media oli sokea ja kuuro 1980-luvun tapaan. Se alkoi käräjöidä vasta 2000-luvulla. Kun oli ensin itse haastettu käräjille.
Laji yleistyi myöhemmin ja tunnettiin maailmalla vanhenevan kansan dementiahiihtona, jossa sauvakävelijät eivät muistaneet minne olivat lääkelaukkunsa kadottaneet. Tavallisin paikka oli yhden pysähdyksen, mahdollisimman lyhyen, huoltoasema ja siellä mahdollisimman näkyvästi, kenen tahansa dementikon löydettäväksi. Poliisi löytäjänä oli aina turvallisin ja oikeuslaitos yhdessä median kanssa veivät kaarrejuoksussa aikaa enemmän kuin mihin olmeekit olivat oppineet. Asia unohtui, mediakratia toimi sekin. Kaarrejuoksu oli Pohjolassa puitten kiertämistä tai koskenlaskua, suvannossa soutua, suossa rämpimistä, hangessa hiihtoa.
Innovoivat mediat
Kulmikkaat ja perinteisestä ovaalista poikkeavat juoksuradat ovat uuden arkkitehtuurin ja design -kaupungin viimeisin vastaus Hockenheimin radalta formuloiden maailmasta Saksasta haettuna ja idea siihen saatiin Guggenheimin tuomana luovana oivalluksena, julistivat mediamme, uuden ajan innovaattorit.
Sen sijaintipaikka tulisi olla luonnollisesti suomalaisen urheilun Mekka, todistivat aina nopeaälyiset mediamme, joille nolojen tilanteiden selittely oli arkista työtä nettiyhteisön hoitaessa tiedottamisen. Printtimedia hoiti ikään kuin jälkiviisauden, jälkipelin ja -löylyt. Se viisaus on suurinta ja sitä kutsuttiin uutisten taustoittamiseksi.
Hockenheim ja Guggenheim ovat liki sama asia, pohdittiin. Kansalaismedian, yhteisömedian ja sosiaalisen median tapaa levittää tietoa ei suuresti medioissamme arvostettu vuonna 2012. Eivät toki erota näitä ”koteja” ja kohtuja toisistaan. Samalla urheilun ja kulttuuriväen yhteinen rahareikä hoidettaisiin heti kisojen jälkeen. Valuvika saisi viisaan päätöksen, yhteisen kansallisen liiton, joka palvelisi toki myös yleiseurooppalaista käyttöä.
Codex Laureshamensis
Hockenheim on Saksan Baden-Wurttenbergin osavaltiossa sijaitseva Forssan kokoinen kaupunki, Mannheimista 20 kilometriä etelään. Mannheim ei ole lyhennys Mannerheimista, vaikka suomalaiset ovat usein sen niin ymmärtäneetkin. Sen sijaan Guggenheim, Mannheim ja etenkin Hockenheim ovat tuttuja vuodelta 769 peräisin olevasta Lorschin koodeksista, jossa nimi on vielä muodossa Ochinheim. Saksassa se ymmärretään ja se riittää meille, pohtivat mediamme ja hallitus. Me nousemme tai kaadumme Saksan mukana, vanhan tavan mukaan ja sosiaalisen pääoman tukemana.
Lorschin koodeksi (Codex Laureshamensis) on 460 -sivuinen historiallinen dokumentti. Koodeksissa luetellaan mm. keskiaikaiset saksalaiset kaupungit, luostarilaitoksen omistus ja lahjat. Koodeksissa on yli 1000 paikannimeä. Yli kaksi kertaa enemmän kuin suomalaisia kuntia ja pitäjiä. Niissä kerättiin veroja ja huolehdittiin köyhäinhoidosta. Aluksi luostarilaitoksen turvin. Opetuskin hoidettiin saman laitoksen avustamana. Kaarrejuoksu on imitoitu ja opittu tapa elää. Se oli koodeksissa kirjattu totuus. Saman opin arjalaiset veivät vuosituhansia aiemmin niin Pakistaniin kuin Intiaan hindujen kiusaksi, pahoitteli aikanaan Schoppenhauer arjalaisten rigveda oppeja.
Alkuperäinen Lorschin koodeksi on kateissa ja vain sen osia säilytetään Baijerin osavaltion arkistossa. Kertomus on paljon mutkikkaampi kuin da Vinci -koodi. Sen kuuluisi sijaita kuitenkin Lorschin luostarissa, jossa tämä kronikka koottiin 1170-luvulla. Se oli kaikkien muiden koodien äiti ja koti, kohtu.
Se on merkittävimpiä dokumentteja Saksan varhaiskeskiajan historiasta. Se poikkeaa oleellisesti siitä dokumentista, jota kuljetettiin idästä ja lähin tuon koodeksin omaksuma luostarilaitoksemme sijaitsee Valamossa, Laatokan saaressa. Se on jotain muuta kuin läntinen koodeksi.
Kun valuvirhe syntyi, kaksi kirkkoa erosivat ja kohtasivat Suomessa. Tarina on pitkä ja mutkikas, mutta selittää, miksi liian jyrkkä kaarre on mahdoton joidenkin juostavaksi. Syy ei ole koskaan juoksijan. Itsesyytökset ja häpeä ovat turhia, diskaukset ja kiusa eivät johda mihinkään. Ovaalia juokseva ihminen tekee aina vain kehäpäätelmiä. Löytää ne luut, jotka on itse piilottanut tai kulttuuri, konventionaalinen instituutio on ne mailleen haudannut. Nyt ne oli kirjattu tuohon ikivanhaan koodeksiin.
Niederlungenlied
Lorschin luostari (Reichsabtei Lorsch lat. Laureshamense Monasterium) sijaitsee noin 10 kilometriä itään Wormsista. Worms on Kuopion kokoinen kaupunki Lounais-Saksassa, Reinland-Pflazin osavaltiossa.
Nimi on kelttiläistä alkuperää ja tarkoitti alunperin asutusta vesien äärellä. Suomessa sellainen on tavallista. Kuopio on Kallaveden kaupunki sekin. Saimaan vesistö yhdistää niin idän kuin lännen kaupunkejamme, pohjoisen ja etelän pitäjiä. Sellainen kaarrejuoksu sopi kansalliseen käyttöömme. Valuvirheitä ei syntynyt. Saimaan kanava oli aikanaan suuri periaatteellinen projekti. Tänään Jäämeri olisi vielä mittavempi, moninverroin suurempi oivallus pohjoiselle kansalle.
Lorsch ja Worms on paikka, johon Saksan kansalliseepos Niebelungein laulu (Niebelungenlied) sijoittuu ja siellä haetaan vuosittain eepoksen ilmapiiriä festivaalissa, joka Suomessa olisi lähellä kalevalaista festivaalia Karjalassa. Sortavalan laulujuhlat olivat liki sellainen tapahtuma. Sitä yritettiin herätellä henkkiin Neuvostoliiton hajottua kesällä 1990. Olin sitä järjestelemässä Sortavalassa Laatokan-Karjala talousalueen yhteisenä ponnistuksena. Se oli suuri elämys silloin.
Jostakin syytä tämä meiltä kuitenkin nyt puuttuu. Se on korvattu urheilukilpailuilla, soudulla ja suunnistuksella. On syntynyt valuvirhe, jota on pyritty vuosisadat oikaisemaan. Olympiastadion ratojen omituisissa kaarteissa nämä virheet on vielä betoniin valettu. Kun pieni maa sai arkaan paikkaan, sotiensa jälkeen, järjestettäväksi olympialaiset, siitä tuli liian pyhä paikka, uhrilehtoa muistuttava.
Guggenheim ei mahdu sinne ilman perusteellista korjausta kalevalaiseen lauluumme ja sen festivaalihenkeen. Keihäänheittäjien vyöhykkeellä asiaa on lähestyttävä oikeassa kulmassa, keihästä vastatuuleen uittaen. Kaarteita on mahdotonta muuttaa äkkivääristä loivemmiksi uhraamalla samalla jotain kotinsa (heim) lämmöstä. Silloin kun on sitouduttu kovin äkkiväärään suuntaan ja pyritään hoitamaan reaaliaikaista taloutta uskoen herrojen kiireisiin. Herrojen kiireet ja visiot, savolaisten ”huaveet” tunnetaan.
Wormsin konkordaatti
Worms tunnetaan meillä Suomessa luterilaisena maana tuomiokirkostaan, Kölniä muistuttavasta romaanisesta arkkitehtuuristaan. Keisari Henrik III:n aikaan vuonna 1074 kaupunki sai valtakunnankaupungin (Reichsstadt) oikeudet. Se oli vastuussa vain keisarille.
Tuokin oikeus tuntuu suomalaisilta tutulta ja siihen kaarteeseen on tuvallista juosta. Se on kuin keisariajan kaupunki pääkaupunkina, Pikku Pietarin piha. Tuolta ajalta ovat merkittävät tapahtumat, kuten Wormsin konkordaatti, valtakunnanreformi vuodelta 1495, jolloin hajoavaa ja valuvikaista keisarikuntaa pyrittiin pitämään pystyssä. Suomessa reformista ei sovi puhua, ainakaan työn yhteydessä. Se on työväenliikkeen pyhä käsite.
Me muistamme myös Wormsin valtiopäivät, jossa Martti Luther julistettiin kirkon kiroukseen vuonna 1521. Silloinkin syynä oli vaikea valuvika, joka johti myöhemmin protestanttisen maailman syntyyn. Tämäkin kertomus on pitkä ja mutkikas, jonka tuloksena oli valuvika, jossa suomalainen kaarre on liian jyrkkä ja vieraan vauhti siihen sopimaton. Jos juoksija on huolimaton mihin jalkansa sovittaa. Maassa maan tavalla.
Ja lopulta kaikki kostettiin isältä pojalle, kolmanteen ja neljänteen polveen. Ja sekin käännösvirheenä juutalaisten lakikirjasta, Vanhasta Testamentista, Agricolan käyttäessä Lutherin hutilointia käännöstyössään.
Oikeammin siellä puhtaan pikemminkin hyvittämisestä kolmanteen ja neljänteen polveen vieraille kulttuureille, jotka eivät juutalaisten normeja tunteneet ja juoksivat valuvikaiseen ovaaliin väärin. Kun virheet 0vat näin 180 astetta, ne on helppo vielä korjata. Pienemmät vaativat jo karttaa ja kompassia. Olympiastadion ei ole pieni virhe ovaaleineen. Euron virheet ovat jo valuvikoineen valtavia ja muistuttavat ruplaa Neuvostotasavaltojen liitossa.
Vauhti ei juoksijaa tapa vaan äkkipysähdys, diskaus. Sellainen elämä on virheitä täynnä, 180 astetta väärä. Juoskoot muualla, elleivät voi hyväksyä meidän rakkaimpia kaarteita. Paavo Nurmellekin ne kelpasivat ja IAAF:n arkkitehdeille. Ne kaarteet ovat vielä kerran maailmanperintöluettelossa. Sinne ne kuuluvatkin, museoon.
UNESCONn suojelukohde
Worms oli kauan juutalaisuuden keskus Euroopassa. Sieltä löytyvät Euroopan vanhimmat synagogat. Suurin osa juutalaisyhteisöstä tuhoutui kristalliyönä vuonna 1939. Nykyisin monet rakennukset ovat jälleen alkuperäisessä asussaan. Joskus valuviat ovat julmuuksiin johtavia, hirvittäviä.
Worms on tuhottu eurooppalaisten sodissa kahdesti lähes täydellisesti. Myös toisessa maailmansodassa kaupunkia pommitettiin ankarasti. Kuopio hävitetiin sekin miltei kokonaan. Miksi? Mitä pahaa siellä oli piilotettuna?
Vuonna 1991 Lorschin luostari valittiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Syynä oli loistavassa kunnossa oleva valuvirheetön portti (Torhall) ja portinvartijan mökki 800-luvulta, jotka todistavat luostarilaitoksen rinnalla Frankkien valtakunnan loistavaa, virheetöntä arkkitehtuuria, ilman valuvikoja. Se oli aikanaan todistus Lännen uudelle nousulle sekä Keskiajan arkkitehtuurille Kaarle Suuren alaisuudessa.
Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton tuli vierailulle maahamme ensimmäisenä ulkoministerinä sitten edellisen vuosituhannen. Juuri samana yönä kun kisat avattiin. Hänen isovanhempansa, Chichagoon muuttaneet, ovat syntyneet pienessä kaupungissa, joka on ystävyyskaupunki Lorschille.
Sielläkin on pieni luostari. Käykää vaikka netissä tutustumassa. Luostarikaupungit ovat heille tyypillisiä asuinyhteisöjä ja usein kaupunkeja veden varrella. ”There is only the Fight – An analysis of the Alinsky Model” kirjoitti nuori Hillary Clinton ensimmäisessä opinnäytetyössään, sen kannessa ja nimilehdessä. Se oli varmasti hänen oma työnsä, ei haamukirjoittajien. Suomesta Clinton jatkoi matkaansa itään ja kohti nousevaa aurinkoa, haistellen sodan tuulia tutuilta suunnilta Lähi-Idän aavikoilta. Yhdysvaltain vaalit lähestyvät.