Päivistä tärkein

Suomen eduskunta keskeytti lomansa ja kokoontui keskustelemaan Espanjan pankkien tukemisesta ja Suomen saamista vakuuksista. Päivä oli historiallinen. Näin ei ole tapahtunut kuin kerran aiemmin ja aikaa siitä on liki puoli vuosisataa. Silloin pohdittiin maataloudesta, kuten agraariajan tyyliin kuuluikin.

Kasper, Jesper ja Joonatan

Gregoriaanisen kalenterin mukaan 19. heinäkuuta on vuoden  200. päivä. Naantalin matkailu Oy järjestää tänään Titanicin 100-vuotismuistokonsertin remontoidussa Naantalin kirkossa. Ei olisi voinut parempaa päivää valita.

Edellisen kerran, kun eurosta eduskunta väitteli, aika oli lähempänä huhtikuuta ja itse onnetonta tapahtumaa. Silloin ei muusta puhuttukaan kuin Titanicista. Nyt Timo Soini löysi runon, joka kertoi Kasperista, Jesperistä ja Joonatanista, kardemumman yöstä ja kansasta, joka makasi pötköllään. Vain rosvot liikkui työssään. Se osui ja upposi.

Stagflaatio

Helsingin Sanomien päätoimittaja (21.7) jatkaa tuota lapsille tarkoitettua kertomusta todeten, kuina rosvoista tuli lopulta kunnon kansalaisia, leipuri, palomestari ja sirkuksen johtaja.

Euroopassa tarvitaan jatkossa enemmän leipureita, vähemmän palomuurien rakentajia ja sirkustelua politiikalla vakavan finanssi- ja pankkikriisin yhteydessä, josta on tullut nyt myös poliittinen kriisimme.

Puheet liittovaltiosta on kuitenkin otettava vakavasti. Samoin jo vuosi sitten varoittamani kehitys kohtia stagflaatiota. Molemmat kun etenevät nyt rinnakkain, synenevät.

Yhteiskuntarauhan näkökulmasta tämä on erittäin vaarallinen kehityksen suunta niin meillä kuin Euroopassa yleensäkin ja nyt etenkin välimereisissä valtioissa ja niiden aluetaloudessa.

Eurooppa on edelleenkin alueiden Eurooppa, josta kirjoitin runsaasti liittyessämme Euroopan Uninoin jäsenmaaksi, sillon vielä talous- ja sosaalimaantieteen tohtorina, varottaen oman geopoliittisen asemamme tuomista vaaroista, sudenkuopista. Mutta rohkaisten myös samalla sen tarjoamista mahdollisuuksista. Nuo mahdollisuudet ovat edelleen olemassa.

Talous- ja sosiaalimaantieteiljöiden antamat signaalit ovat olleet jo kauan varoittavia syvästä lamasta ja levottomuuksista. Kirjoitin tästä kirjassani Social media economy and strategy. Kirjaa myy mm. Harvardin yliopiston kustantamo. Suomessa sen saa kaikista nettikirjakaupoistamme. Myös halvan bokkariversion. Suomalaisille lukijoille mukana on laajat suomenkieliset yhteenvedot.

Sosiaalisen median talous on niin ikään viestittämässä juuri tästä kehityksestä ja sen hyppäyksellisestä luonteesta. Espanjan tukipaketti ei muuttanut kehityksen suuntaan nyt edes hetkellisesti. Tuskin sitä asiantuntijat edes odottivatkaan. Taudin luonne ei ole poliitikoillemme tuttu. Kuljemme meille entuudestaan vierasta polkua.

Turun Sanomat julkaisi  artikkelini stagflaatiosta 19.9. 2011 ja uudelleen 5.2. 2012. Toki se on ollut myös sähköisisssä mediossamme ja maakunnallisissa printtimedioissa.

Edellisessä blogissani kuvasin, miten valuutta on käsitteenä muutakin kuin finanssiteknologiaa ja kuinka inflaatio syntyi rinnan suurtyöttömyyden Välimerellä, mutta myös meillä Pohjolassa, varkain. Se mikä näkyy huutokaupoissa, nettiostoksilla ja kirpputoreilla ei näy heti tilastoissamme. Puheet vakaasta valuutasta ovat harhaa. Ostovoimamme on laskenut rajusti. Euro on myös Suomessa heikko, inflaation syömä valuutta. Espanjassa sen rinalla kulkee suurtyöttömyys. Samoi Italiassa, etenkin etelässä.

Kreikka on ajautunut tilaan, jossa IMF ei sitä enää tue. Antiikin Kreikasta on tullut sosiaalisen median kielessä kaspereitten, jespereitten ja joonatanien maailmaa arkikelenkäytössämme. Sekin on ilmiönä vaarallinen ja hidas oikaistava. Eurooppa on pirstaloitunut, ei vain taloudellisesti, vaan myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Muutos myös suomalaisten asenteissa tapahtui nopeasti seuraten sosiaalisen median jo aiemmin antamia trendejä. Muutos oli odotetun kaltainen, hyppäyksellinen.

Valuutta kun on myös sosiaalinen, kulttuurinen ja kuluttajalle suuressa määrin sosiopsykologinen kapitalismin vaihdantaväline ja vaurauden mitta. Yhteisvaluutta on herkullinen sisäpolitiikan väline ja vaarallinen stagflaation laukaisija. Stagflaatio on hankala korjattava ja voi jatkua vuosia, vuosikymmeniä.

Jäitä hattuun

Jäämeri ja Grönlanti muisti meitä kuitenkin myös tänään. Mannerjäästä irtautui valtava, Hangon kaupungin kokoinen jäävuori. Sen koko on aivan toista luokkaa kuin Titanicin upottaneen vuoren. Nyt voidaan puhua jo transatlanttisesta mitasta, jossa mukana oli vihje niin Natosta kuin Venäjästä, kolmeen kertaan lausuttuna. Espanja ja Italia sekä niiden talouden ja pankkien kytkennät, finanssipolitiikka, ovat jotain vallan muuta kuin Irlanti, Portugali ja Kreikka. Nyt ei puhuta enää palomuureista vaan aivan muusta.

Tarkoittiko mediamme jäävuoren koolla ehkä koko Hankoniemeä vaiko vain kaupungin ydintä? Hankoniemi oli talvisodan jälkeen kaksi vuotta Neuvostoliiton hallussa ja sen historia on kovin sotaisa. Olen käynyt kerran kaupungin arvostetuimmassa ravintolassa ja syönyt siellä aterian, joka oli jäänyt kokonaan lämmittämättä. Se oli suoraan pakasteesta poimittua lohta. Jäitä hattuun neuvoi myös pääministerimme. Joku kehotti kansaa syömään myös silakkaa.

Oliko ehkä mannerjäästä irronnut jäävuori vieläkin suurempi ja muistutti Hankoa liitettynä osaksi Raaseporia? Synnyttikö kiivas sanasota Espanjasta sellaisen vyöryn, joka irrotti Raaseporin kokoisen osan mannerjäästämme?  Ulottuuko tämä kansan katiajako, poliittinen kriisimme, yli seuraavien kuntavaaliemme ja otammeko mittaa välimereisten pankkien tuesta vielä silloinkin, kun kunnista tehdään suurkuntiamme?

Ulkopolitiikan ehdoilla sisäpolitiikkaa

Tehdäänkö meillä Kekkosen ajan tapaan ulkopolitiikalla sisäpolitiikkaa, sumutetaan kansaa? Sisäpolitiikka ja oma maa saa olla rempallaan, kunhan euro ja ulkopolitiikka, globalisaatio, on kunnossa. Jos näistä kahdesta on valittava, kuten Kekkonen muisti aina kansaansa kovistella, ulko-ja sisäpolitiikasta, jos toisen on oltava rempallaan, olkoon se sitten sisäpolitiikka? Niinkö? Toiset ovat globalisteja, toiset lokalisteja, kuten Aleksander Stubb sanoisi ja myös sanoi. Kun tavoitellaan virkoja Brysselistä, on laulettava sen lauluja.

Onko kyseessä vanha virsi ja sama sosiaalisen muistin herättely? Pitääkö tilata vielä suurempi jäälohkare, vierailu Novosibirskista? Nootti?  Onko se ainut tapa pitää Suomessa sisäpoliittista valtaa? Pelottelu, vähättely, ilkkuminen, kiusaaminen, Suomen ja alusmaan taudit?

Millaisia ovat nämä pankit, jotka ovat jäämässä julkisen rahoituksen tuen piiriin Espanjassa? Yksityiset suurisijoittajat ovat ne jättämässä meidän  siinä heitä avustaessa.  Koko ajan yksityinen raha virtaa pankeille, jotka sijaitsevat Ranskassa ja Saksassa, Britanniassa? IMF ei saa edes toimia näin vastuuttomasti rahoituksessaan.

Kun valuutta jää poliitikkojen hoidettavaksi, syntyy odotettu poliittinen kriisi, ei toki finanssikriisi enää. Mediayhteiskunnassa se syvenee päiväpä päivältä ja juuri median toimesta, tahtoi se sitä tai ei. Sen julkisuus on juuri myrkkyä tälle kriisille. Media pankkien toiminnan tiedottajana on kuin bensan jakaja palopaikalla.

Rahanpesua ja korkopeliä

Ja millaisia ovat nämä pankit, joita syytetään korkovehkeilyn ohella Meksikon huumekartellien rahojen pesusta Yhdysvalloissa? Kun Euroopan suurin pankki saa miljardeja käteistä Meksikossa, olisi kovin omituista, jos rahan vastaanottaja ei ymmärtäisi, mistä tuo raha mahtaisi olla peräisin, pohditaan Yhdysvalloissa, kongressissa. Mitä tekemistä meillä on tällaisten pankkien kanssa? Ovatko nämä pankit niitä hyviksi ja vahvoiksi mainostettuja pankkeja, Kasper, Jesper ja Joonatan?

Tämä päivä oli muutenkin  merkittävä. Helsingin olympialaiset avattiin tarkalleen 60 vuotta sitten ja Lontoon olympialaiset neljä vuotta aiemmin samalla päivämäärällä.

Nyt Lontoo avaa kisansa jälleen kerran kahden viikon kuluttua neljä vuotta Pekingin kisoista. Muistamme kuinka Pekingin avajaisten tärkein uutinen oli Venäläisten panssareitten vyöryminen Georgiaan.

Oma olympiamakasiinin meni kesken avajaisten kokonaan uusiksi, reaaliaikaisena ja varmasti ensimmäisenä Suomessa. Abhaasia, Etelä-Ossetia ja Nato -hakemus ovat hiertäneet jo kauan entisen Gruusian ja Venäjän välisiä suhteita. Olisiko aika kääntää selkä Välimerelle ja tehdä täyskäännös kohti kansallista varallisuuttamme ja Pohjolaa.

Aleksander Stubb käänsti Georgian kohdalla selkänsä tosiasioille silloin. Ei huomannut niitä moneen viikkoon. Ei myöskään mediamme. Miksi se olisi tänään paremmin informoitu, vähemmän asenteellinen? Onko siihen joku sellainen syy, joka olisi uskottava? Onko neljän vuoden aikana, yhden olympiadin kestäessä, tapahtunut yhtään mitään muutosta? Mitä? Jos olisi, se näkyisi myös olympiajoukkueemme menestyksessä. Olisimme edistyneet.

Sodan ja rauhan päivä

Saksan ja Ranskan sota käynnistyi 19. päivänä heinäkuuta vuonna 1870. Vuosi sen jälkeen Saksan joukot yhdistyivät keisarikunnaksi Versailles’n peilisalissa. Vain vajaa 19 vuotta tästä Itävallassa,  Braunau am Innissä, syntyi muuan Adolf Hitler. Häntä vajaa vuosikymmen ennen Gorissa, Tbilisin kuvernementissa, oli syntynyt lapsi nimeltä Josif Stalin. Ihania lapsia molemmat. Heistä on kirjoitettu kirjoja. Kauniita lapsia, suloisia.

Arcitic Babylon romaanina päättyi Adolfin syntyyn ja jätin tämän lapsuuden kuvauksen tuolloin jo 83 -vuotiaalle Norman Mailerille. Mies, joka on kirjoittanut Alastomat ja kuolleet, Yön armeijat, Pyövelin laulun, Amerikkalaisen unelman, Porton haamun ja Pojan evankeliumin oli mielestäni sopiva jatkamaan myös herkän ja ujon lapsen, Adolfin linnan kimpussa. Se vei Mailerin hautaan.

Amerikan yhteiskuntaa esseistinä ja journalistina arvostellut Harvardin lentokoneinsinööri otti vastaan liian suuren eurooppalaisen haasteen. Muhammed Ali ja George Foreman sekä CIA:n historia olivat sopivia hänelle. Yhdysvallat on eri asia kuin Eurooppa. Eurooppa ei avaudu amerikkalaiselle.

Muslimijoukot valloittivat kuningas Roderickin johtamat gootit 19. päivänä heinäkuuta vuonna 711. Siihen päättyi länsigoottien valtakunta. Samoin skottien toinen itsenäisyystaistelu ja sen viimeinen Halidon Hillin verilöyly 19. heinäkuuta vuonna 1333. Joka ikiselle päivälle Europpasta löytyy suurta draamaa ja tragediaa.

Lennä Juri Gagarin

Titanic ei ollut ainut epäonninen. Englannin laivaston lippulaiva Mary Rose upposi 19.7 vuonna 1545, Saaran, Sallan, Saran, Riinan, Teijon, Albanuksen ja Rosinan päivänä. Riippuen siitä käytetäänkö suomalaista kalenteria, vaiko suomenruotsalaista, ortodoksista vaiko saamenkielistä tai vanhempia kalenterejamme. Jopa suomalaisilla, pienellä kansakunnalla, on käytettävissä useita kalentereita josta nimensä valita. Miten sitten Espanjassa tai Italiassa.

Kun kyseessä ovat tuhansien pienkulttuurien valtiot, on ymmärettävä myös niiden valuutan ja talouden, pankkien, kirjavuus. Ne eivät ole joko hyviä tai pahoja, hyvin hoidettuja tai huonosti hoidettuja. Kun edustamme prosenttia jostakin, on muistettava, että edustamme sitä myös henkisissä pääomissamme, ymmärryksessä. Mitä kyläpoliitikot tekevät metropolien sisällä politikoimassa? Entä heidän pankkiirinsa? Finanssineromme?

Ensimmäinen Wimbledonin tennisturnaus järjestettiin Arviduksen, Serafimin, Sallyn ja Sallin päivänä vuonna 1877. Joe Walker lensi rakettikoneellaan yli 106 kilometrin korkeuteen  19.7. vuonna 1963, jota voitiin pitää miehitettynä avaruuslentona. Avaruuslennoksi arveltiin loikka, joka ylitti sata kilometriä merenpinnasta.

Juri Gagarin lensi Vostokillaan pari vuotta aiemmin oman lentonsa, maapallon kiertäen, ja menehtyi myöhemmin nuorena 34 -vuotiaana lento-onnettomuudessa koelentäjänä. Monet merkittävät filosofit ja kirjailijat ovat lentäjiä.

Paksun pilvikerroksen läpi syöksynyt kosmonautti ei saanut konettaan ajoissa oikaistua pilvikerroksen ulottuessa liian lähelle maan pintaa. Kuun pimeällä puolella löytyy Gagarinin nimeä kantava kraatteri ja maata kiertää myös asteroidi, jonka nimenä on Juri Gagarin.

Koska suomalaiset lentävät kuuhun? Missä viipyy suomalaisten ydinfyysikkojen hiukkaskiihdytin? Keskustelumme euron ympärillä on kuin kusiaisten puuhastelu kuuraketin kimpussa. Timo Soini suhtautuu siihen järkevästi. Ei tee mittakaavavirheitä ja nauraa oikeassa paikassa koomisille poliitikoillemme. On oma itsensä eikä pyri leikkimään suurvaltajohtajaa käytyään Brysselissä. On nähtävä omat rajat, ymmärrettävä koska kurkien tanssi on alkamassa, jolloin varpuset siirtyvät sivuun.

Coltista Majakovskiin

Sari ja Saaran, Serafimin päivänä syntyivät mm. Colt-revolverin, mutkan, suunnitellut Samuel Colt sekä John Martin. Impressionistina tunnettu maalari Edgar Degas syntyi niin ikään Teijon ja Riinan päivänä siinä missä runoilija Vladimir Majakovski. Senaattori ja värikäs presidenttiehdokas George McCovern näki päivävalon Saaran päivänä ja Wimbledonin kunniaksi romanialainen Ilie Nastase.

Suomalaisista Martti Suosalo olisi voinut näytellä näitä kaikkia juuri tänä päivänä syntyneenä luonnenäyttelijänä. Jokainen voi lähettää hänelle nyt onnittelut ja kaverikutsun naamakirjaansa. Samoin Heikki Hela ja Sakari Saikkonen sekä Aulikki Oksanen syntyivät Arviduksen ja Rosinan päivänä.

Petrarcasta Olavi Paavolaan

Sen sijaan kaverikutsua ei pidä lähettää nuorelle britille, autourheilija Henry Surteesille eikä brasilialaiselle näyttelijälle Dolres Costalle, “Dercy Goncalvesille“. He kun kuolivat juuri gregoriaanisen kalenterin 200. päivänä. Samoin italialainen pyöräilijä Alfredo Binda tai Etelä-Korean ensimmäinen presidentti Sygman Rhee. Yhden syntymä on toisen kuolema. Tässä kierrossa kukaan meistä ei ole mikään, sanoisi pohjalainen, ja on taatusti oikeassa.

Turkin pääministeri Nihat Erim murhattiin 19. heinäkuuta vuonna 1980. Niin myös burmalainen nationalisti Aung San, Aun San Suu Kyin isä. Italialainen runoilija, suuri humanisti ja alppikiipeilyn isä Francesco Petrarca sekä suomalainen humanisti ja Synkän yksinpuhelun isä Olavi Paavolainen kuolivat samana päivänä, mutta Paavolainen vain täsmälleen 590 vuotta ajastaikaa myöhemmin.

Ajastaika

Ajastaikaa on runoilija Jorma Etton ehkä tunnetuin runokirja. Luin sen lapsena ulkoa,  54 sivua 13 -vuotiaana, likipitäen. Jos aikoo lausua runoja, ne on luettava ulkoa. Ne on myös sisäistettävä, ymmärrettävä. Muuten lausumisesta ei taatusti tule mitään. Ja Jorma Eton tekstit eivät ole helpoimmasta päästä kymmenvuotiaan lukea. Sopii kokeilla ja lausua perästä. Älykäs ihminen voi aina näytellä tyhmää, mutta voiko tyhmä näytellä älykästä?

Ja tämä nyt sitten näkyy eduskunnassamme. Se tekee myötähäpeän monelle ainoaksi tunteeksi ja olo on kuin raittilla ihmisellä suomalaisessa kapakassa lauatai-iltana. Siinä masennusta ärsytetään äärimmilleen.

Tapasin Jorma Eton, aktiivin kulttuuripoliitikon ja vaikuttajan, myöhemmin Lapin matkoillani Rovaniemellä, kirjastonhoitajana. Luin hänen tuotantonsa ja jotain muuta sen ohella yöpyessäni jokivarsien kouluilla, käytännössä kirjastoissa. Runoista palautui mieleen lapsuus. Tupaillat ja Veikko Vennamon puheen aksentti. Timo Soini on ollut kovassa koulussa. Vennamo ei antanut virhetä anteeksi.

Saman oppi myöhemmin itse vaihtaessa tiedekunnasta toiseen. Oli ensin poisopittava aiemmat pyhinä pidetyt dogmit ja hyväksyttävä uusien vennamoiden aksentit. Osattava sanoa myös ei silloin, kun jokisodissa uhkailtiin tai pyrittiin korruptoimaan. Kaikkia keinoja varmasti käytettiin 1970-luvun Suomessa. Mikään ei ollut pyhää.

Kansa oli Lapissa sotien karaisemaa ja osa täysin moraalitonta, mikään ei jäänyt vieraaksi, kun jokainen talo oli käytävä moneen kertaan ja syvähaastatellen. Helsingissä, Oulussa ja Turussa eleittiin helppoa elämää. Toki moni muisti, kuinka tuli oli polttanut 19.7. vuonna 1916 Mannerheimin puistona nykyisin tunnettavan korttelin kaikki rakennukset.

Rakkaus teemana oli Jorma Etolle pohjoisen ihmisen puolustajana keskeisiä pohdinnan aiheita. Lyriikassa on mukana lappilaisille tuttu kotiseutuylistys ja Joulupukin päiväkirjassa ymmärretään niin paikallista kuin globaaliakin maailmaa. Se että Jorma Etto oli oppinut mies muutti kuitenkin runojen sisällön ja ne olivat aivan muuta kuin jokilaaksoissa vanhan Sompion suunnalla kirjoittaen. Saamelainen Sara oli jotain vallan muuta kuin suomalainen Saara.

Välimeren mystiset myytit ovat mukana Eton tarinoinnissa. Niiden moniselitteisyys ja -tasoisuus, tyylinmuutokset ja moralifilosofia tuo mieleen välimereisen keskustelun Suomen eduskunnassa vuonna  2012. Etenkin mieleen tulee Rakkauden oppi ja  Claudia. Siinä on jotain vierasta, opittua, kaukana alkuperäisestä ja aidosta.

Jorma Etto kun rakasti lavasteita, näyteltyä elämää ja roolihahmoja, myös ihmissuhteissa, tunteissa ja arjen elämässä, arkielämän oivalluksen kuvauksessa, ei vain teatterissa. Hän on loistava esimerkki kirjoittajasta, joka saa irti paljon vähästä ja vähemmästä vielä enemmän. Joskus muutama sana riittää.

Nyt eurosta ja sen kriisistä on puhuttu liian paljon ja sanoilla, jotka ovat puhujille vieraita, munkkilatinaa tai kontinkieltä, puppusanageneraattoreiden hulluutta. Sen voisi nyt jo lopettaa. Kansa osaa sen jo ulkoa ja muistaa laittaa jäitä hattuunsa.

Uuden yhteiskuntamallin sarastus

Kansalais- ja yhteisömediamme huomaavat kyllä, kuinka kansallinen aluetalouden rakennemuutos, jo alkaneet yksittäiset politikkojen Lappia ja Itä-Suomea koskevat piikittelyt, vähättelyt ja suorat loukkaukset, suurkuntien ideologia, on osa samaa stagflaatiota ja euron ympärille kietoutunutta köyhtymistämme, kapitalismin syvää kriisiä sekä polkua, jota emme ole oikeuttaneet hallitustamme kulkemaan osana liittovaltiokehitystä. Opposition on senkin aika ryhdistäytyä ja analysoida mistä on kysymys. Nyt irtaallaan olevat palaset on koottava yhteen.

Olemme vaarantamassa koko eurooppalaisen yhteisen turvallisuushakuisen politiikkamme ja unionin alkuperäisen ideologiamme, vapaakauppa-alueen uuteen mediayhteiskuntaamme löysästi kuuluvan verkostoituvan hallintomme ja sen dynamiikan.

Olemme taantumassa liki 1300-luvun malleihin, kömpelöihin byrokraattisiin mammutteihimme ja niiden luomaan poliitiseen virkamieseliittiin, jota valuutta eurona vie haluamaansa suuntaan. Tuolloin, 1300-luvulla, syntynyt rakenne oli vahinko, silloisen valuvirheen seurausta Filip IV:n Ranskassa. Ei kiistelty kunigas sellaista olisi halunnut jos hänellä olisi ollut oikeat neuvonantajat, ei vain mielistelijät ja oman asemansa tukijat.

Vihatuin  hänen neuvonantajistaan oli Monpellierin yliopistosta, nykyisen Ranskan Agropoliksen keskuksesta. Languedocin maakunnasta kotoisin ollut roomalaisen oikeuden professori Guillaume de Norgaret- Tämä  keskiteyn vallan vilpitön tukija ja kuninkaan neuvonantaja sekä sinetinvartija, johti kunikaaallista politiikkaa koko tuon kiistellyn 1300-luvun alun ajan juonittelullaan.

Hänen keskeisin kaiken toimintansa tavoite oli kasvattaa kunikaan keskusvaltaa ja toteuttaa sen politiikkaa, tuon ajan stagflaaatiota, myös valtakunnan sisäisissä asioissa, ei vain ulkopolitiikassa, ja myös valuutan avulla. Se ei lisännyt hänen kansansuosiotaan. Tätä virhettä ei pidä Euroopassa toistaa joka vuosisata uudelleen.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts