Maailma mielikuvien vankina

Ilta-Sanomien lööpit kirkuvat kuinka Forssa on lottomiljonäärien pääkaupunki. Tuollainen otsikko on oikeutettu,  jos samana päivänä kaupungin omassa lehdessä ei kerrottaisi, kuinka sen pitkäaikainen ja työläiskaupungin johtotähti Fenestra lopettaa toimintansa ja samalla 110 ihmistä jää työttömäksi.

Lottovoitto syntyä forssalaiseksi?

Se ei ole ensimmäinen uutinen lomautuksista ja yritysten katoamisesta Forssassa, lottovoittajien pääkaupungissa. Kun se koskee kaupungin vuosikymmenisen osaamisen ydintä, rakentamista,  uutinen on pelottava. Kun sama uutinen toistuu vuosikymmenen aikana useita kertoja, koskien välittömästi satoja ihmisiä ja perheitä, näiden läheisiä, siihen turtuu.

Forssa, ja samalla Lounais-Häme, ei ole kulkenut 2000-luvun  alkua nousevan talouden aallonharjalla. Kun edessä ovat mahdollisesti hyvinkin pitkän hitaan kasvun ja laman vuodet, yhdyskuntarakenteen ylläpidon merkit eivät lupaa hyvää. Kun työttömyys ja palveluiden ylläpidon hoitaminen on koko ajan poikkeustoimien varassa, elämä muuttuu epävarmaksi ja poismuutto kaupungista jatkuu. Tämä ei ainakaan helpota ympäröivän maaseudun alamäkeä. Kriisi siirtyy myös Forssan talousalueelle. On toki jo siirtynytkin vaikkei sitä myönnetä. Kuntavaaleihin on entistä vaikeampi saada ehdokkaita.

Maailma koetaan sellaisena kuin lähiyhteisö ja -ympäristö lapsena avautuu. Ensin hyvin pienipiirteisenä kontaten ja aivan muutaman askeleen päässä koettuna, myöhemmin laajentuen etenkin sosiaalisten kontaktien ja kokemusten kautta. Internet avaa sitä jopa enemmän kuin fyysinen ympäristömme. Oleellista tässä on kuitenkin se totuus, jossa maailma on sitä miltä lähiympäristö näyttää. Ja se ei ole paljoa ja loppu on pelkkiä mielikuvia, sadun maailmaa ja tarua.

Uutinenkin on tehtävä

Mediat leikkivät koko ajan mielikuvilla. Lähiympäristön mielikuvista siirrytään huikea loikka kaukoympäristöön kertoen, kuinka Pohjolan yhteinen valuutta ei ole mahdollista ilman Saksaa ja kuinka Saksa ei tule toimeen ilman Ranskaa. Ranska taas ei ala pelata yhteen ilman välimereistä Eurooppaa. Kaikki tämä on suurten kansakuntien kokemista ikään kuin palapelin paloina, mielikuvien kylvöä  lapsen tapaan leikkien leluillaan hiekkalaatikolla.

Oikea reaalimaailma ja sen kansakunnat ja niiden tuhannet talousalueet, kulttuurit, kielialueet jne. ei ole tätä, ei sinne päinkään. Se on vain mielikuva ja lehden täytettä ilmoitusten välissä, pääkaupunkiseudun lehden uutinen sen pääsivulla. Se luetaan ja otetaan jopa vakavasti. Mielikuvat myyvät hyvin. Jutun tarkoitus olikin muualla. Vähätellä Timo Soinia. Sekin on mielikuvamarkkinointia.

Venäjän ulkoministeri vieraili Suomessa ja hän sai nuhteet omalta ulkoministeriltämme. Erkki Tuomioja olisi toivonut Venäjälle lisää vauhtia maan demokratisoitumiskehitykseen ja modernisaatioon. Kanasalaisyhteiskunnan idea ja siemen olisi kylvettävä syvään mustaan multaan ja unohdettava keskusvallan jatkuva pönkittäminen. Syntyy mielikuva jämerestä ulkoministeristämme. Se on tietysti tarkoituskin. Toimittajilla ovat omat mieltymykset ja niitä pönkitetään ja myydään muillekin oman median avulla.

Sofistikoitu Sergei Lavrov

Venäjän ulkoministeri kuvattiin ihmisenä, joka on sofistikoitunut ja ymmärtää kyllä läntisen retoriikan, varmaan myös mielikuvamarkkinat. Hän tuntee diplomaattina myös Tuomiojan humaanin  ja älykön maineen, suodattaa saamansa viestin tuon jo kaikkien meidän tunteman persoonallisuuden kautta ja närkästymättä. Toisin voisi olla, jos kyseessä olisi vaikkapa presidenttimme puhumattakaan Timo Soinista, pelottavasta miehestä. Sama mielikuvien lisäily jatkui medioittemme Sargei Lavrovin vierailun Syyriaa koskevassa osassa.

Maailma on koko ajan meilikuvien vankina, jossa myös julkisuuden ihmisillä on oma roolinsa, jolla ei ole aina edes sidosta heidän perinteiseen institutionaaliseen tehtäväänsä, jossa nämä aiemmin medioissamme esiintyivät. Kekkosen kaltaiset ihmiset osasivat nämä roolit kiitettävästi. Mannerheimin mielkuvaamme halutaan  jostakin syytä muuttaa, turhaan. Se vain vahvistuu.

Näissä mielikuvissa valtiot ja kansakunnat, tuhatmiljoonaiset, yksilöt ja näiden persoonat, heidän edustamansa instituutiot, menevät samaan soppaan ilman sen suurempaa ihmettelyä.

Näin voi syntyä vaikutelma Venäjästä, Putinista sen edustajana, ikään kuin lapsenmielisen ihmisen Joulupukista juosten parisataisen  kansallisuuden ja kielellisen kulttuurin jokaisessa nurkassa seuraamassa tuhansien rikosten oikeuskäsittelyä. Media jakama mielikuva Putinista on jumalallinen ilmestys ja kaikkivoipuus. Suomessa se on vielä tsaristisempi kuin Venäjällä. Suomalaisen median lapsenmielisyys on sen parasta antia. Lavrov tuntee suomalaiset ja kertoo, miten Putin ehtiikään ja ymmärtää.

Mukaan lukien kirkossa häntä pilkanneet naiset ja näiden “oikeustaistelun“. Sama tuomio, ehkä jopa viisi vuotta, olisi Lavrovin mukaan tullut myös Saksassa, pakanoitten Suomessa taas enintään pari vuotta vankeutta, todennäköisesti kuitenkin vain sakkoa.

Euro hajoaa – oletko valmis

Saksasta tulleena tai suomalaisena uutisena tuollainen provokaatio, presidentin moittiminen kirkossa, ei olisi toki ylittänyt minkäänlaista uutiskynnystä. Uutisen tekemiseen, mielikuvien maailmaan, vaaditaan myös jännitteitä ja Putin sekä Venäjä ovat siihen sopiva kohde lännessä. On oltava oikea aika ja oikea paikka.

Vastaavasti Suomesta voi mennä nyt maailmalle sellainen mielikuvauutinen, jossa otsikko tehdään suomalaisten varautumisesta euron hajoamiseen. Sen sijaan sellaisia kaupallisia uutisia, joita itse toivomme, meistä ei helposti maailmalle leviä. Ne eivät tue tai ruoki niitä mielikuvia, joista uutiset syntyvät tai tehdään.

Niinpä Sergei Lavrovin tehtävä ulkoministerinä ja diplomaattina on pyrkiä muuttamaan niitä mielikuvia, joita meillä on satojen kansakuntien ja kulttuurialueiden valtiosta. Se on mahdoton tehtävä, mutta siihen hänet on valittu ja sen tehtävän hän täyttää omista aikalaisistaan parhaiten, paremmin kuin Neuvostoajan ulkoministerit.

Hän puhuu korrektisti, ketään loukkaamatta, yhdestä Venäjästä, yhdestä päämiehestä, mielikuviemme Putinista, tämän rukouksesta niiden naisten puolesta, joiden tuomio oli hänenkin mielestä aivan liian ankara.

Kansainvälisessä diplomatiassa ja politiikassa jaetaan hulluille puuroa. Siis sellaisille, joiden hiekkalaatikko on ollut lapsena leikin väline, tapa heittää kuraa toisen silmille ja äiti on illalla pessyt kasvot puhtaaksi nuhtelematta tai hieman toruen.

Pienen ihmisen lähiympäristö on sitä, miltä maailma nytkin näyttää, lasten maailma mieskuvineen. Se on kaikkea muuta kuin ne julmuudet, joita Syyriassa nyt koetaan ja johon Putinin kaltaiset ihmiset joutuvat osallistumaan ja Sergei Lavrov on osa tätä ankaraa elämää.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts