Suomalaisen yhdyskuntarakenteen historian toinen karttaharjoitelma paikallishallintomme järjestelyiksi sote -alueina on valmiina. Selvitysryhmässä ei näe alue- ja yhdyskuntasuunnittelijan sormen jälkeä, mutta poliittinen tarkoituksenmukaisuus näkyy. Uusin Suomen poliittinen kartta ei noudata saavutettavuuslukuja, sijaintiehtoja, lokalisaatioteorioita eikä edes kulttuuri- tai luonnonmaantieteellisiä rajojamme.
Pitkien etäisyyksien keskusalueita
Sen sijaan se arvostaa pitkiä etäisyyksiä ja siitä esimerkkinä ovat vaikkapa Lappi ja Pohjois-Suomi, jossa kolmasosa maasta on tyhjenemmässä kohti Ounas- ja Kemijoen yhtymäkohtaan tai sen suistoa Tornionjoen suistoalueen rinnalla.
Ihmiset kun arvostavat palvelukeskittymiä ja jokien suistot vetävät väkeä ilman rajojen apuakin juuri näille alueille, deltoille. Näin harvaan asuttu maa ja sen tuhansien vuosien tuloksena syntynyt yhdyskuntarakenne kylineen ja kirkonkylineen autioituu jos tähän yhdyskuntarakenteeseen Suomessa suostutaan. Ja siltä se nyt harjoitelmassa vaikuttaa.
Joku sanoo maan jo autioituneen.
Ei pidä paikkaansa. Se oli paikoin jopa elpymässä ennen uutta aaltoa, jossa suunnittelukäytäntö muuttui takaisin kohti maaseudun autioittavaa metropolipolitiikkaa.
Sen toteuttajat olivat poliitikkojamme. Nämä taas asuivat joko Brysselissä tai kehä kolmosen sisäpuolella. Ajattelu oli vinoutunut Suomeen sopivaksi ja maantiedon oppimäärä oli nolla. Puhuttiin vain pakkoruotsista kun olisi kuulunut puhua sivistyksestä, pakkomaantiedosta biologian ja historian, yhteiskuntatieteiden rinnalla.
Keskus- ja vaikutusalueiden ikivanhat rajat
Vanhat läänit hävitettiin jo kerran hallinnollisina ja poliittisina alueinamme. Nyt ne on osin palautettu. Koko Keski-Suomi ja Savo-Karjala ovat neljän läänin muodostamia sosiaali- ja terveyskarttojamme. Ne menevät yli vedenjakaja-alueittemme. Ikivanha, yli vuostuhantinen antropologinen ja kulttuurimaantieteellinen, luonnonmaantieteellinen alue ylitetään ilman teitä. Miksi näin on menetelty?
Onko Suomi aspataalinen tyhjiö ja terveyttä hoidetaan netissä, etätyönä? Hoidetaanko näin myös taloutta? Muuttuuko jokien kulkusuunta samalla? Eroosio ja sedimentaatio? Onko tämä nyt sitä uutta vihreää politiikkaa? Kuititonta? Ylimielistä? Parempien ihmisten elämää.
Se takaa Jyväskylän, Kuopion, Joensuun ja Mikkelin menestyksen, mutta lopettaa politikoinnin lähes sadassa pienemmässä kunnassa ja kaupungissa. Yliopistotason palvelut haetaan koko alueella Kuopiosta, Kallaveden rannalta. Itä-länsisuunnassa meillä ei ole valtateitä ja kunnanisät eivät ole näistä pitäjistä koskaan kuulleetkaan ja tapaavat tosiaan henkitoreissa sairaalassa.
Koska terveysmaatiedosta tuli maan ainutta maantietoa? Se on sittenkin vain marginaalinen osa rajojen tarvetta. Onko Suomi vain köyhien apua ja rahan jakoa, sosiaalimaantiedettä? Sekin on vain viimeinen osa kun pohditaan aluemaantieteen rajoja. Ja joku järki siinäkin on oltava. Jos talouden lakeihn ei uskota ja sijaintiehtoihin, luonnolait ovat kyllä edelleen olemassa. Ja ne pyrkivät säästämään energiaa, ei tuhlaamaan matkoissamme.
Ensin tulevat luonnolliset rajat, luonnonmaantiede, sitten biosääriset rajat ja tämän päälle talousmaantieteelliset rajat. Missä ne nyt luuraavat? Mihin ne on kadotettu? Kyllä Mauri Palomäki niitä käytti eikä rakentanut keskus- ja vaikutusaluerajojaan maantieteilijänä tyhjän päälle.
Poliittiset rajat ovat ihmisen tekemiä ja voivat olla aivan väärässä paikassa. Näin väitti Putin Stalinin ymmärtäneen ja selitti sen talvisodan syyksi. Ihan järkevä selitys, jos raja on 17 kilometrin päässä miljoonakaupungista, Pietarista. Ei rajoilla pidä aiheuttaa ongelmia talousalueelle. Nyt ei ole muuta tehtykään. Raja ei ole tarkoitettu ihmisen kiusaksi.
Kainuun malli ja Oulun kohtalo
Omalaatuisin on ollut aina Mauri Palomäen 1960-luvulla rakentama seutukaava-alue, jossa Oulun vaikutusalue ei ole Oulujokilaakso vaan pikemminkin Iijoen vaikutusalue ulottuen Venäjän rajalla ja jatkuen Perämeren teräsrannikolle. Puolen Suomen pääkaupunkina esiintyvä Oulu ja Kalevan levikkialue joutuu nöyrtymään tässä Kainuun mallille sekä Kala-, Pyhä- ja Siikajoen kunnille ja niiden yhteiselle liitolle. Noinkohan tuosta vadenjakaja-alueen ylittävästä liitosta jotain tulisi?
Oulujoen kohtaloa ja Iijoen kaupunkia Oulussa, sen yliopistossa maantieteilijänä vaikuttaen ihmetteli. Oli pakko lukea kaikki maantieteen mahdolliset laudaturit, jotta sen olisi ymmärtänyt. Vaasalainen professori Mauri Palomäki oli tehnyt politiikkaa. Sellainen mahdollistaa professorille rehtorin viran. Kun tieteessä tinkii alkaa tehdä politiikkaa ja vakuuttaa omaa totuutaan muille oikeaksi. Kun sitä tekee Vaassassa kiusaten Oulua, ilmiö on ymmärrettävä. Tänään sitä ei pidä ymmärtää, vaan rajat on muutettava oikeiksi Oulujoen varressa.
Iijoki ei ole Oulun kotijoki vaan Iin ja Iin Haminan suisto ja laskee Koillismaalta. Oulujoki Kainuun jokena laskee Merkikoskeen ja Oulujoen suistoon. Kajaani on Iisalmen ja Forssan tapainen pieni taajama. Ei maakuntakeskus ensinkään. Oulujärvi jakaa Kainuun liki meren tapaan vielä kahtia. Vain Oulu voi sen pelastaa ja pitää asuttuna. Ei kaivos Talvivaarassa.
Kokkolasta ja Kruunupyystä sekä Kuusamosta ja Sotkamosta matka kohti yliopistokaupunkia terveyspalveluineen on vielä lohduttomampi kuin Saarijärveltä tai Äänekoskelta, Lieksasta ja Liperistä, Rantasalmelta ja Savonlinnasta kohti Kuopiota.
Savonlinnassa ja Itä-Savossa ovat opperajuhlat, Kuopiossa ei. Pääministeri tosin asuu Siilinjärvellä ja Lipponen Kuopiossa sekä Olli Rehn Mikkelissä, mutta ei se maailmaa muuksi muuta Liperissä tai Rääkkylässä, Tohmajärvellä. Ei maailma savolaistu.
Forssalaiset ovat oppineet tämän suunnan kirot kuihtuvassa kaupungissaan operoidessaan itään Hämeenlinnaan ja Lahteen, kakkos- ja kymppitien solmukohdasta kohti kolmostietä ja nelostietä poliitikkoina taivaltaen aina vaalien alla.
Vallan ja varojen katoaminen tässä suunnassa on turmiollista hakiessa sieltä poliitikkona äänensä. Väärä maantiede rankaisee aina. Huonosta ja väärästä teoriasta seuraa huonoa ja väärää käytäntöä, itsepetosta.
Nyt on aika muuttaa ilmansuunnat oikeiksi ja oikaista samalla rajat ja niiden kirot savialueen ytimessä. Siinen 40 000 ihmistä ei riitä. Tarvitaan turkulaisten apua ja Loimaan kautta, kun päkaupunkiseutu ei näytä auttavan. Hämeenlinna on luonnoton suunta.
Kaiken keskellä yksin
Forssalaisten vaalipiiriraja tulee vastaan jo muutaman kymmenen kilometrin päässä. Toisin kuin muualla Suomessa. Tynkäkunta on muutaman köyhän maalaispitäjän varaan rakennettu verrattaessa nyt suunnitelmaa ja karttaa muuhun maahan. Nyt jäädään suurten jalkoihin runsaan 30 kunnan Suomessa kääpiönä eläen. Kartta kun toteuttaa aina omaa logiikkaansa. Sokea ei saa siinä taluttaa näkeviä.
Kylätappelut voivat jatkua. Jo Loimaa yhteisessä Loimijokilaaksossa kuuluu uudessa sote -kartassa vaikutusalueineen Turun kaupunkiin ja Somerolta lähdetään Tampereelle hakemaan apua hankalimpaan tautiin uuden karttaharjoitelman mukaan eläen. Sitä on vaikea siellä ymmärtää, kun ennen on lähdetty Turun tai Helsingin suuntaan asioimaan. Ja että Vaasasta lähdettäisiin Tampereelle on aivan mahdoton ajatusleikkinäkin. Mutta nyt on leikitty näin. Kiusalla.
Pohjanmaalla on näytelty ylimielistä. Heillä on siihen varaa. Forssassa ei ole eikä Kajaanissa, Iisalmessa. Näitä väliin putoajia on nyt satoja. Keskisuuria kaupunkeja kolmisekymmentä.
Ei vaikutusalueiden kulkusuunnat siitä miksikään muutu oli kartta vaikka kuinka poliittinen. Somero ja Forssa vain tyhjenevät ja maaseutu autioituu, sosiaaliset ongelmat kehä kolmosen ulkopuolella pahenevat, syntyy tuttu metropolia ympäröivä slummi.
Kiusaamalla, huonolla politiikalla, slummin muodostumista voidaan vauhdittaa. Suomi on tunnetusti kiusaajien valtakunta ja se näkyy poliittisella kartalla.
Missä metropoli?
Helsinki metropolialueena on kuin tynkäkaupunki verrattuna Kuopioon ja Ouluun. Kaksi pientä maakuntakeskusta ovat saaneet paljon suuremman merkityksen palvelupisteinä kuin koko metropolialue ja ainut sellainen koko maassa.
Kun poliittista karttaa on piirretty, pääkaupunkiseutu ja metropoli jakautuu pienempiin palasiin kuin koko muu maa yhteensä, kun piti käydä päinvastoin. Aikaa karttaharjoitelmaa tehdessä käytettiin eniten pohdittaessa pääkaupunkiseudun muutaman kunnan rajoja. Yksi kadotettu musta lammas sai aikaa enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Se näkyy harjoitelmassa.
Koko muu valtakunta oli käyty läpi pelkkänä huitaisuna. Poliittinen kartta syntyi sellaisten poliitikkojen työnä, jotka asuvat kehä kolmosen sisällä ja elämöivät siellä.
Tällaista työtä syntyy, kun maata ei tunneta ja maantiede on jäänyt lukion maantiedon varaan. Hyvä jos on silloinkaan opittu muuta kuin biologian lehtorin antama perusta maantiedon maina ja kansoina, luonnonmaantieteen ja kulttuurimaantieteen perusteina.
Kun maantiede on vieras syntyy hirvittäviä virheitä, tahattomia. Niitä on vaikea oikaista ja asiantuntijat tietävät tämän. Ovat hiljaa ja odottavat virkaa professorina tai rehtorina.
Käärmekunnat nauhakaupunkeina
Suurten ja pienten alueiden rinnalla ovat omalaatuiset käärmekunnat, jossa ruotsikieliset ovat saaneet omat kuntansa Kärsämäeltä ja Merijärveltä, Raahesta aina niin kauas etelään kuin Kokemäki tekee mahdottomaksi jatkaa karttaharjoitusta.
Vaasalaisilla, porilaisilla ja raumalaisilla on oltava omat leikkikalunsa ja hiekkalaatikkonsa ja turkulaisilla omansa. Turku on näistä voittaja, luonnollisesti.
Parainen ja Kemiö, Salo pärjäävät Forssan tapaan vanhan kyläasutuksensa turvin, oletetaan.
Se on omalaatuinen ratkaisu ja kertoo ongelmasta erottaa maantieto maantieteestä. Tuleva sukupolvet saava aikanaan ihmetellä käärmekuntiaan ja niiden kuolleita päitä sekä muutaman tuhannen ja satojen tuhansien asukkaan kuntiaan. Menneitten vuosien yhdyskuntien vararikkoja. Itse aiheutettuja.
Kumpi mahtaa autioitua ensin? Jokilaaksoko Turussa vai Somero ja Forssa Tampereen vaikutusalueella? Loimaa käyttäen Turun palveluja ja Tammela käyttäen Forssan palveluja?
Näin olemattomien alueiden ja käärmekuntien rinnalla ovat palveluineen muutaman kilometrin päässä liki 400 000 asukkaan Turku ja miljoonan asukkaan metropoli, sekä Urjala osana Akaan käärmekuntaa. Asukkaita on vain kymmenesosa mutta, so what.
Riihimäki pärjää rautatien ja kolmostien varressa ja hakee palvelunsa pääkaupunkiseudulta unohtaen rajansa. Forssa, Somero ja Loimaa eivät voi. Poliittinen kartta on niiden kirona hävittänyt savialueen rikkaimman kulttuurin ja talouden vuosisadoiksi.
Näin on ollut jo kauan ja muutaman poliitikon pitäessä yllä omaa valtaansa ja hakien äänensä Hämeenlinnasta ja Lahdesta. Nämä pelurit tunnetaan ja tiedetään jo koko maassa.
Moraalivaje syvenee
Kyse on koko ajan moraalivajeesta ja sen tuomasta karttaharjoitelmasta. Ihmiset tarvitsevat karttojaan muuhunkin kuin sosiaalipalveluihin ja hakiessaan lääkärin apua. Nämä palvelut eivät saa maksaa talousalueillamme maaseudulla maltaita.
Mistä nämä olemattomat kunnat saavat vetovoimansa ja vaurautensa tässä uudessa mallissa? Miksi ne eivät ole osa metropolia tai Turkua? Mistä niitä nyt rangaistaan? Kun alueita on vain noin 30 kuntaa? Ei tyhmyydestä pidä rangaista ihmisiä, jotka elävät maakuntien rajoilla ja ovat menettäneet parhaat henkiset voimavaransa Turkuun, Tampereelle ja pääkaupunkiseudulle. Sellainen on ylimielistä ja julmaa.
Mihin näitä Sastamalan ja Parkanon kaltaisia alueita, köyhiä käärmekuntia, tarvitaan Tampereen ja Pohjois-Savon 300 000 asukkaan palelualueiden rinnalla?
Miten Tampereen yliopistollinen alue ulottuu Vaasaan saakka? Miksi Mauri Palomäen malli ei kelvannut täällä, kun hän nyt oli juuri vaasalainen, yliopiston rehtori ja maantieteilijä. Nyt hän pyörii haudassaan. Sekö oli tarkoituksena? Eikö se tule nyt myöhässä?
Vanhat keskus- ja vaikutusalueet on tuotu palvelemaan osaa Suomea ja osa on alkanut pelata poliittista maantiedettä. Ei niin voi tiedettä tehdä ja yhdyskuntia suunnitella talous- ja sosiaalimaantieteessä, suunnittelumaantieteessä, talousmaantieteessä.