Eduskunta on foorumi, jossa esiinnytään arvokkaasti. Se on kansanvallan ja demokratian pyhättö. Hallitus ja oppositio edustavat siinä parlamentarismia, jonka juuret ovat syvällä monen kansakunnan sosiaalisessa pääomassa ja normistossa, moraalissamme. Sen sijaan puoluelaitoksemme on nuorta ja instituutiona välillä myös hajallaan ja kriisissä. Puolueemme ovat kokeneet puoluehajaannuksia ja hakeneet paikkaansa parlamentissa, nyt myös yleiseurooppalaisessa parlamentissa. Aina se ei suju ilman kommelluksia ja tinkimättä vanhoista arvoistaan tai ideologioistaan. Sen sijaan moraalista olisi pidettävä silti kiinni ja ainakin hyvistä tavoista.
Oppositon merkittävin ase
Eduskunnan välikysymykset ovat opposition merkittävin ase ja torstaina sen välikysymys koski perhepolitiikkaa, taloutemme koko perusteita ja leikkauksia. Se oli hyvä aihe ainakin forssalaisittain, jossa koko kuntahallinnon strategia on olla Suomen lapsiystävällisin kaupunki. Se on hurjan hyvä tavoite. Kun se toteutuu, toteutuu kyllä kaikki muukin hyveellinen elämä, oli ikäluokka ja sukupuoli, yhteisöelämän ymmärrys mikä tahansa ihmisenä ihmisiksi eläen.
Eduskunnan kyselytuntia seurasi kourallinen edustajistamme sen vajaan tunnin aikana, jolloin kamerat olivat paikalla ja ministereistä mukana oli vain peruspalveluministeri Susanna Huovinen. Myös pääministeri katosi muualla. Miksi? Kokiko hän olevansa jo työnsä tehnyt, rampa ankka vastaamaan tähän kysymykseen? Vai oliko kysymys liian vaatimaton, naisten asia, perhekeskeinen ja sopimaton hänen arvovallalleen. Tulevalle komissaarille, ehkä jopa komissaarien johtajalle.
Edellinen komissaari Olli Rehn saapui Suomeen. Painava salkku ei nyt painanut. Nyt hän oli taas Forssassa ihmisen mittainen ja oli kaatamassa hallitustamme. Hän oli taas keskustapoliitikko, ei enää liberaali eurooppalainen komissaari salkkuineen maailmalla. Samalla hän oli mikkeliläinen mukava entinen jalakpallonpelaaja. Hän oli valmis haasteisiin, jotka olivat suomalaisen mittapuun mittaisia. Rehn osaa suhteuttaa asioita savolaisittain.
Hän haki saappaita, jotka olivat liian pienet, vaatteet kippanat. Hän oli ollut paljossa uskollinen ja pantiin nyt vähän vartijaksi. Ja siihenkin oli pyrittävä. Sellainen on nöyryyttävää ja syö miestä parhaassa iässä. Ihmisen ego ja ahneus ovat mittaamattoman suuria ja Wahlroosin kohdalla vaativat muuttoa maasta Ruotsiin veropakolaisena. Sellainen on nöyryyttävää rikkaalle miehellekin, pankinjohtajalle.
Nöyränä elämisen ihanuus ja kurjuus
Olisi korrektia ja hyvän tavan mukaista, että kansamme edustajat olisivat paikalla silloin, kun kamerat ovat läsnä. Ihan vain jotta naamat tulisivat tutuiksi ja näin arvostaen omia äänestäjiään, työpaikkaansa.
Valiokuntatyö ja muu edustaminen kun on silloin varmasti ohi ja palkka juoksee parlamentarismin vaativimmasta näytöstä opposition ja hallituksen kädenväännössä ja sen arvovaltaisimmalla foorumilla. Ei medioissa saati sosiaalisissa medioissa. Ne kun eivät ole medioita ja vielä vähemmän sosiaalisia.
Sen, ettei hallitus ole enää läsnä, ymmärtää kyllä silloin, kun pääministeri ja osa ministereistä on jättämässä hallitustaan ja ehdokkaina toiseen parlamenttiin, Brysseliin, pääministeri korkeaan virkaan. Onko se jotenkin toisin toimiva, eikö siellä ole tarvetta olla läsnä, käyttäytyä korrektisti, on toinen asia.
Jos nykyinen hallituksemme pääministerin osalta onkin ns. ramman ankan hallitus, onko se sitä myös ankkalammikkona Kataisen, Urpilaisen ja Arhinmäen hallituksena. SAK:n entisen puheenjohtajan, ministeri Ihalaisen tulkintana, hallitus ei edusta ministereitään, valanvannoneita virkamiehiä, vaan puolueitaan.
Se on hyvin tyypillinen tulkinta entiseltä ay-johtajalta tai keneltä tahansa johtajalta, jonka moraalinen vastuu ei ulotu varhaisemmalla kaudellaan poliittiseen ministeriyteen, jossa usein myös ministerin mukana vaihtuvat virkamiehet, kuten Yhdysvalloissa on tapana ja myös EU:n sisällä johtavien virkamiesten kohdalla, jollaista Kataisen on kerrottu hakevan. Vanha koira ei opi uusia temppuja. Ei edes monia kouluja käynyt Ihalainen.
Juridiikka on aina samalla moraalia
Vihreiden ministeri erosi, kun viran hoitoon liittyi moraalisia ongelmia ja Keskustan Juhantalo erosi valtakunnanoikeuden kautta. Ministeri kantaa toki henkilökohtaisen vastuun myös meillä Suomessa, ei toki puolue ja politrukit. Politrukit ja puolueet kantamassa juridista vastuusta on mieletön ajatuksenakin. Vain Ihalainen voi kertoa jotain sellaista ja muut sen myös hyväksyä.
Perustuslaissa oli Ihalaisen mentävä aukko. Presidenttimme käytti sitä heti hyväkseen. Hänellä kun ei ole valtaa erottaa hallitusta. Vallaton vallankäyttäjä on hänkin kuin rampa ankka egonsa kanssa eläen.
Ihan kaikkea ei kirjoiteta lakiin, ei edes perustuslakiin. Sehän olisi yhtä toivotonta kuin saada media vastuuseen kirjoituksistaan. Tarttumatta ensin kiinni juttuun ja sen kirjoittajaan, toimittajaan ja päätoimitajaan, esimiehiin.
Median syyttely on samaa kuin huutaisi tuuleen ja vastassa on ei kukaan. Sama koskee sosiaalista mediaa tai Suomen kansaa. Ihalainen tulkitsi kuinka vastuun kantaa Suomen kansa ja sen kansanliikkeet, piste. Varmasti perustuslaki ei tätä tulkintaa mene kieltämään.
Tämä uusi tulkinta puolueistamme vastuunkantajina hallituksessamme ei koske ainakaan edustajiamme, jotka ovat edelleen kansalaisten valitsemia, eivätkä ole rampoja ankkoja, vaikka osa onkin jo vaalikentillä ja haluavat pois maastaan hekin.
Syytä onkin, sillä heidän saama yhteinen äänimäärä on vain alle 30 % potentiaalisesta kokonaisäänimäärästä viime vaaleissamme ja parlamentin ulkopuolelle jääneet ehdokkaat saivat hekin reilusti yli 50 % annetuista äänistämme.
On syytä pohtia, menisimmekö nyt uusin vaaleihin, kun edustajiamme ei näytä perhepolitiikka kiinnostavan ja varmaan välikysymyskeskustelun ajan paikalla pysyviäkin edustajia löytyy nuo vaaditut 200 parlamentarismin moraalista ja hyvistä tavoista kiinnostuneita ja ne täyttäviä ehdokkaita.
Ikävä totuus
Oman parlamentin täytyy kiinnostaa enemmän kuin pyrkyryys seuraavalle vihreälle oksalle, ikään kuin omaa kansakuntaa ja sen parlamenttia voisi pitää pilkkanaan, olla ylimielinen tai se olisi aivan liian vaatimaton paikka suuren narsistin egon elämälle. Näin EU pilasi oman parlamenttimme ja sen moraalin, rapautti puolueinstituutiomme. Olemme alusmaan elämää elävä kansa, jolle käy aina näin, tahdoimme tai emme.
Ymmärrämme vain luontoa matkivan onomatopoeettisen kielemme kautta ja se ei ole sama asia kuin kuunnella kokonaan muita kieliä puhuvia. Se on hermeneuttinen kirous ja siunaus, sillä idässä kiinalaiset käyttävät hekin onomatopoeettista kieltä. Oudollla tavalla he tuntuvat ymmärtävän meitä ja me heitä toisin kuin naapurimme.
Sellaisen, jonka elämästä vastaa ay-liike ja poliittinen liike, valtakunnanhoitaja ja itse on sen johtaja, Ihalainen. SAK:n entinen puheenjohtaja ja SDP:n toinen siipi on nyt 15 %:n kannatuksellaan ja keskellä puoluehajaannusta ilman toivon kipinää. Sellainen ankka on muutakin kuin rampa, ylivelkainen ja taantunut 1960-luvun alkuun valtionhoitajana.
Kun 1990-luvun lamaa kesti vain kolme vuotta ja nykyistä kohta vuosikymmen, olemme suossa, josta selväminen vaatii vaalien ohella aivan uudenlaiset virkamiehet ja hallituksen, jonka vastuu on pelastaa ensin rapautuva moraalimme ja vasta tämän jälkeen hakea keinoja oman Nooan arkkimme tilkkeiksi.
Olemme samassa tilanteessa kauppamme kanssa kuin Portugali 1970-luvulla. Lähempää ei nyt käypää esimerkkiä löydy. Uudet vaalit on keino herätellä ikään kuin joukkuepelaajia, joiden kohdalla ainut keino tappioputken huomaamiseen on valmentajan vaihtaminen.
Tosin mäkijoukkuetta ei paljoa auta valmentajan ja johdon vaihto, jos tornissa ei ole muita kuin Matti Nykänen. Edes Ferrarin rahat ja Räikkösen tai Alonson taidot eivät auta, jos moottori on pölynimurin moottori. Voisiko sen ääntä ainakin jotenkin madaltaa? Möräkkä-ääniset ministerit ovat menestyneet maassa ennenkin ja johtajuus ilman bassoa ei maata nyt pelasta, tenorit ja baritonit on nyt nähty johtajinamme.