Kuka ihmeen Modiano – mikä ihmeen Bulevardi?

Vuonna 2011 kesäkuun seitsemäs päivä kirjoitin kolumnin blogiini ja Bulevadiin nimellä “Mikä ihmeen bulevardi”. Se kertoi Pariisista, kehäbulevardien synnystä ja samalla niiden kautta luokiteltavasta ihmisen iästä, geneettisen koodiston ja sosiaalisen pääoman kautta syntyvästä  identiteetistä eri bulevardin kehillä ja erikseen metropolista pois johtavilla Avenuen provinsseissa. Tuolloin mainitsin nimen Patrick Modiano, joka sai tänään Ruotsin Akatemian myöntämänä kirjallisuuden Nobelin.

Yllätyksenä pidetty voittajasuosikki

Modianon saamaa Nobelia luonnehdittiin medioissamme yllätyksenä. Ei se sitä ollut, päinvastoin. Modiano oli jopa neljän veikatuimman joukossa eräissä merkittävissä suosikkeja hakeneissa listauksissa. Hänen edellä oli mm. valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitj, kenialainen Ngugi wa Thiong’o ja japanilainen Heruki Murakami.

Listoja on paljon, kun ehdokasasettelussa oli alkujaan 210 nimeä, joista 36 ensikertalaisia. Näistä 18 ruotsalaista kirjailijaa hakee ensin 20 nimeä ja siitä vielä karsien finalistit. Luultavasti pettynein oli nyt Murakami.

Kirjoitin bulevardien kuvauksen yhteydessä, ensimmäistä väitöskirjaani popularisoiden, ihmisen paikkaidentiteetistä ja sen synnystä sekä lapsuutemme juurista osana paikkaleimautumista ja sen teoriasta, spatiaalisesta identiteetistä osana sisäsyntyisiä juuriamme, erotuksena sepitteellisestä ja myöhemmin kielemme symboleiden ja sen opittujen elementtien kautta hankittuun regionaaliseen, rajoihin sidottuun identifioitumiseen alueeseen, kuntaan, maakuntaan tai kansallisuuteen, kansallishenkeen tai maakuntahenkeen.

Se on nytkin kunnissamme ja kuntarakenneuudistuksissa erityisen ajankohtainen aihe. Vielä ajankohtaisempi se on niissä kriisipesäkkeissä, joissa valtiot ovat osallisina rajoja muuttelemassa tai käyvät uskonsotiaan tai pelkäävät  virusten leviämistä diffuusisena ilmiönä. Olisi syytä tuntea ainakin alan tutkimuksen perusteet, ei vain poliittista peliä ja sen perusteita, retorista puhetta, puppusanoja.

Patrick Modianon runsaasta kahdestakymmenestä käännetystä romaanista “Kehäbulevardit” on vuodelta 1976 ja hän kuvaa siinä, kuten myöhemmin toistuvasti, ikään kuin muistinsa kadottaneita ihmisiä ja näiden juutalaisuutta, natisen miehitysaikaa, oman identiteetin menetystä holokaustin jälkeisenä painajaisena tai työnä.

Hänen tunnetuin kirjansa “Kadonnut kortteli” on vuodelta 1984 ja käännettiin suomeksi kolme vuotta myöhemmin vuonna 1987. Kirjassa ovat samat teemat kuin arvostetun Prix Goncourtin vuonna 1978 voittaneessa muistinsa menettäneessä, taivaltaen hakien historian kautta omaa itseään, ja jälleen kerran myös kadotettua identiteettiä, jo hieman vanhahtavaa teemaa sosiaalisen pääoman ja alueen omasta muistista. Toivottavasti Suomessa muisti palaa, ainakin pätkittäin.

Modianon kirjat ovat pieniä, 130-150 -sivuisia ja usein liki novelliksi jääviä, joissa haetaan kaiken aikaa liki pakkomielteisesti juuri teemoja muisti, menetys ja identiteetti. Nuo aiheet olivat tuolloin muodikkaita myös tieteessä sen jälkeen, kun niiden tutkimus ja käsitteistö tuli suurelle yleisölle tutuksi 1970-luvun aikana. Se oli diffuusina liikkunut sisäkehän bulevardeilta ulommille ja myös kirjailija saattoi saada niistä leipänsä tuottaen pieniä julkaisujaan printtimedian tapaan näin itsensä elättäen. Ruotsin Akatemian ironia osuu mutta uppoaako kevytlastinen laiva?

Kirjallisuus kielellisenä ja nuorena symboleiden käyttäjänä kulkee aina askeleen jäljessä tieteen ja tutkimuksen löydöksistä, joita pyritään muuttamaan narratiivisen kerronnan kautta popularisoiden kirjailijan itselleen tuttuja teemoja, Patric Modinon tapaan hänen kokemiaan lapsuuden muistoja miehityksen jälkeisessä Pariisissa ja tavalla, joka on lukijalle mahdollisimman omakohtainen ja myös lempeä, ymmärtävä ja monen yhteinen kokemus etenkin Pariisissa eläen.

Valon sytyttäjät ja siinä työskentelevät

Mondianon “Hämärien puotien kuja” ja “Nuoruus” saavat pian jatkoa ja ensimmäisenä käännettäväksi joutuu epäilemättä tuoreimmat kääntämättä jääneet. Hänhän voitti vuonna 2012 Itävallan myöntämän Euroopan kirjallisuuden palkinnon joka enteili jo Nobelin palkintoa seuraavana. “L’Horizon ja L’Herbe de nuit”, Dans le cafe de la jeunesse perdue” ovat kaikki vuoden 2007 jälkeen julkaistuja Modianon kirjoja ja 2000-luvulla hänen kirjojaan löytyy kuusi kappaletta käännettäväksi.

Kaikkia ei varmaan käännetä, mutta pari näistä nähdään jo joulumyynnissämme. Edellisen kirjan käännöstyöstä ehtikin kulua jo yksi sukupolvi. Se kun on vuodelta 1984. Ei siis ihme, jos Patric Modianon palkinto tuli suomalaiselle medialle yllätyksenä. Epäilemättä myös kirjailijoillemme, jotka ovat nyt Frankfurtissa, väärässä paikassa Pariisista katsoen. Palaako muisti ehkä 1970-luvulle? Iskeekö ruotsalainen ironia?

Modianon vanhemmat olivat, kuinkas muuten, juutalainen isä ja äiti hänkin Pariisin esikaupunkiin ajautunut ihmiskohtaloiden uhri näyttelijänä vuona 1945. Kirjailija syntyi Pariisin esikaupungissa kaksi kuukautta sen jälkeen, kun toinen maailmansota päättyi heinäkuussa 1945. Tänään 69 vuotta jo täyttänyt kirjailija ei esiinny juurikaan julkisuudessa eikä anna mielellään lausuntoja medioille. Vaimo on sentään miestään yli neljännesvuosisadan nuorempi.  Hän antaa lausuntoja.

Koko mennyt viikko on ollut Nobeleiden jakoa ja niistä yksikään ei nyt yllättänyt. Keskiviikkona kemian palkinto myönnettiin fluoresenssimikroskopian kehittelijöille, tiistaina fysiikan palkinto meni energiaa säästävän, sinistä valoa säteilevän diodin kehittelijöille ja lääketieteen palkinto myönnettiin aivojen sisäisen GPS:n tutkijoille paikantamista varten. On oltava oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Perjantaina ja maanantaina odotetaan vielä rauhan ja lopuksi taloustieteen palkinnon saajat. Enää ei yllätä, ellei norjalasilta puutu huumorintajua Petter Northugin jouduttu lusimaan, ehdottomana vankilatuomina kansakuntansa ylpeytenä. Hän tekee seuraa kaikkien aikojen menestyneimmälle uimarille Michael Phelpsille. Molemmat ovat hyvässä seurassa.

Se, että yksi palkinnon saaneista oli käynyt myös Suomessa, näytti olevan kuluvan viikon merkittävin uutinen meriittinä suomalaisille palkinnosta, jonka jakaminen on vähän arveluttava aikana, jolloin tiede etenee reaaliaikaisesti ja tuhansien, miljoonien, tutkijoiden siihen yhdessä osallistuen. Se, kuka synnyttää valon innovaattorina ja ketkä ainoastaan työskentelevät tässä valossa, on vaikeasti todistettava ongelmamme Nobelin jakajille muuten kuin leikkimielisenä ironiana.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts