Paavi Franciscus piti merkittävän linjapuheen EU:n parlamentissa. Hän ruoski parlamenttia ja sen hallintoa säännöistä, jotka ovat kaukana ihmisten tosiasiallisista tarpeista. Tekninen byrokratia on ottanut mammutin elämässä vallan. Keskiössä ovat talous ja politiikka, ei ihmisarvon kunnioitus. Ne ovat menettäneet merkityksensä, jyrisi paavi Franciscus ja sai median huomion itselleen.
Vaikea Pyhän Isän istuin
Euroopan Unionin tehtävänä kuuluivat olla suuret ihanteet. Nyt ne ovat kadotettuja ja niiden tilalle ovat tulleet markkinakapitalismin kylmät kasvot, totesi paavi. Maahanmuuttokysymykset askarruttivat paavia ja hän kauhisteli kuinka Välimerestä oli tullut suuri maahanmuuttajien hautausmaa. Hyvä mediaotsikkonakin tai lööppinä paavin suusta saatuna Välimeren määrittäjänä.
Paavi tähdensi, kuinka maahanmuuttajien ongelmat ja niiden syyt on korjattava ensisijaisesti lähtömaissa eikä vain keskityttävä hoitamaan seurauksia, taudin oireita. Kaikessa sanomassaan paavi toisti sen, mitä olemme saaneet kuulla Perussuomalaisilta Suomessa. Joidenkin korvissa sellaisen kuunteleminen ei ole kaunista puhetta ensinkään ja niin puolueesta tulee inhokki. Paavi oli inhorealisti eikä kaunistellut sanomaansa.
Kotimaassaan poliitikkomme ovat leimanneet nämä puheet populismiksi, Brysselissä paavin puheelle taputettiin raivokkaasti. Kaksinaamaisuus on nihilismiä, jossa omat normita ja arvot, moraali, syntyvät tilanteen mukaan, jos nyt syntyvät lainkaan. Opportunisti poliitikko ja puolue elää ennen vaaleja pimennetyin lyhdyin eikä kerro arvojaan ja ideologiaansa. Se muistuttaa Keskustapuoluetta ja sen arvoja.
Sellainen puolue ei kerro äänestäjälle edes sitä, minkä poliittisen ryhmän kanssa haluaa muodostaa hallituksen. Se on pelin politiikkaa, jolloin äänestäjä joutuu odottamaan yli vaalien mitä tapahtuu, syntyykö uusi sixpack. Vai saako hän vaaleissa sen mitä on tilannut, uuden hallituspohjan syvään lamaan, joka jo aikoja muuttui stagnaatioksi, pysyväksi olotilaksi ja josta kirjoitin blogeissani jo kymmenen vuotta sitten tästä varoittaen. Kuinka moni lukija muistaa? Turun Sanomat ja Suomen Kuvalehti sentään julkaisikin.
Slummin kautta Vatikaaniin
Olen konsultoinut runsaasti paavi Franciscuksen kotimantereella Etelä-Amerikassa. Papit voidaan tuntea siellä radikaaleina uudistajina ja niin myös jesuiittaveli Jorge Mario Bergoglio, nykyinen paavi Franciscus. Jesuiittojen suojelu meni kuitenkin pois hänen jatkaessa Argentiinan slummeissa toimimistaan sotilasjuntan aikana.
Olin silloin nuori tohtori ja professori Oulussa ja kehittelimme omaa tiedepuistoamme, myöhemmin agropolis -ohjelmaa Brasiliassa ja Argentiinassa. Sain kunnian pitää heille valtion vuosijuhlassa, tasavuosien täyttyessä, juhlapuheen. Olin siitä varmaan ylpeä ja otettu. Jouduin pitämään sen jopa kahteen kertaan välillä kieltä vain vaihtaen. Sama toistui myöhemmin Meksikon pankin 50-vuotisjuhlassa.
Vasemmiston mustamaalauskampanja kohdistui rajuna Franciscuksen työhön eikä Bergoglio ollut konklaavissa paavin virkaan medioitten mainitsema merkittävä ehdokas. Toisin oli salaisessa konklaavissa ja siellä pidetyssä kielletyssä muistiossa.
Jorge Mario Bergoglio oli merkittävä haastaja paavin virkaan. Hänet kun tunnettiin globalisaation ankarana kritisoijana ja hän näki sen vaarat, imperialismin uudet kasvot ja kulttuureja yhdenmukaistavan uuskapitalismin, uusfasismin paineen. Se oli uusi tapa orjuuttaa ihmistä ja ohittaa hänen tarpeensa.
Fasismi taas ei ole oikealla eikä vasemmalla, ei ideologia lainkaan, vaan toimintapa, kirjoitti Suomessa nuori Paavo Haavikko ja oli oikeassa. Varoitin suomalaisia sinisilmäisyydestä medioissamme ennen EU -kautemme alkua ja erityisesti euron tuomasta varmasta stagnaatiosta. Inhorealisti Keijo Korhonen oli Perussuomalaisten linjoilla ja siirtyi Kainuun kautta Arizonan yliopistoon professoriksi. Saman yliopiston rehtori taas valittiin tiedepuistojen maailmanjärjestön presidentiksi ja itse olin sinne kutsuttu ainut ei-amerikkalainen hallituksen jäsen.
Paavi on puuttunut jo varhain tuloerojen kasvuun ja kapitalismin kriisiin. Vapaat markkinat loivat tyrannian, jossa ihmistä arvostetaan vain hänen kulutuskykynsä mukaan. Konservatiivisena pidetyn kirkon uusi päämies muutti koko katolisen kirkon muodollisia riittejä ja nyt hän hämmentää EU:n arvovaltaa. Katolinen kirkko käyttää huikeaa valtaa EU:n sisällä ja sen alusmaissa. Parempi kuulla ja katua, ottaa opiksi.
Maallistuneelle protestantille, luterilaiselle suomalaiselle, Paavin puheet ovat tuttuja Perussuomalaisten esiintymisestä. Onko Benedictus XVI populisti, persu, joka Mikael Agricolan kielessä kääntyy käsitteeksi “viinikuurna” ja sen tuote Graalin maljassa juotavaksi. Luostarilaitokselle veronsa maksanut suku kahden vuosituhannen ajan muistaa tämän kertomuksen erityisen hyvin ja pitää siitä kiinni sosiaalisen pääomansa edellyttämällä tavalla. Siinä kirkot ja maallisen vallan käyttäjät ovat tehneet 2000 vuoden aikana matkan varrella uskomattomia harharetkiä. Nyt on taas oireita sellaisen retken alkamisesta. Venäjän ulkoministeri epäili sellaisen jo alkaneen, paluuta vanhaan ei enää ole.
Manipuloivaa pulinaa ja trollien provosointia
Sote -sotku ja erva -alueet ovat taas uudessa vaiheessa ja median arvio on odotettu sekin. Helsingin Sanomat (26.11) esittää seitsemän kysymystä mutta vastaa niihin itse jo edellisellä sivulla todeten, kuinka tuloksena on synteesi, maakuntamalli. Näin media menettelee koko ajan ja myös kysyessään, kuinka suomalaisia perheitä tulisi kohdella avioliittolain yhteydessä.
Se käyttää manipulointiinsa kaiken aikaa välineitä, joilla ei ole mitään tekemistä sen tosiasian kanssa, jossa suomalaiseen kieleen ja sen rakenteeseen ei edes kuulu romaanisten- tai germaanisten kielten meille vieraita maskuliinisia ja feminiinisiä käsitteitä joka substantiivin, nimisanan yhteydessä. Ruotsalaiset opiskelevat vasta käsitteitä han, hon ja uutena hen sen jälkeen, kun Ruotsin akatemia häpeillen tuon kolmannen sukupuolen otti käyttöön.
Suomessa meillä näitä sukupuolia on vain yksi “hän“. Miten siitä voi nostaa riidan muuten kuin manipuloiden ja Ruotsista lainaten? Eikö se mediaa yhtään edes hävetä? Punavihreät manipuloijat eivät käsitettä “häpeä” edes tunne. Radikaali vasemmisto taas elääkin pelkästä provokaatiosta ja trollauksesta medioissamme. Siitä radikalismi juuri tunnetaan ja tuunnistetaankin. Sovitteleva diplomaatti ja sosiaalinen ihminen ei ole radikaali mutta saa aikaan paljon enemmän muutakin kuin mielipahaa, mielensä pahoittajia.
Ilmiö on manipuloiden tehty ja muualta Suomeen tuotu, eikä sen tarkoitus ole muuta kuin provosoida poliittisesti vanhaa ydinperhettämme hajottaen. Ilmiö kun on ongelmallinen vain niissä kulttuureissa, jossa hermeneutiikka kielen kautta on tuonut esille kahden sukupuolen välisen syvän kuilun ja sen meille marginaalisen ongelman kirkossa, jossa vihkiminen on juridinen prosessi joka liittyy normeihin ja perhearvoihin sekä tätä kautta myös moraaliin. Kun moraali on löyhtynyt ja normit muuttuneet ilmiö on kohta liki pelkästään poliittinen ja pisteiden keruun paikka.
Keskustelulla on järkytetty suomalaista moraalikäsitettä, arkkipiispa on sitä pyytänyt anteeksi, kun muualla Euroopassa hermeneutiikka toi esille ihmisoikeudet juuri kielen ja tunnesanojen seurauksena, poststrukturaalisena ilmiönä. Suomessa sellaista ei edes tunneta saati onomatopoeettisen tunnekielen kautta ymmärretä. Sellaisesta ei pidä väitellä jota ei voi edes kielensä kautta ymmärtää.
Juuri tästä kielellisesti erosta johtuvat myös suomalaisen oikeuslaitoksen saamat monet moitteet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Omat juristimme ja oikeuslaitos eivät vain osaa pukea sitä sanoiksi vaan olettavat sen johtuvan muista kulttuurimme eroihin liittyvistä ominaispiirteistä ja ties mistä tapakulttuurista. Näin kadunmiehen ja lautamiesjärjen pohdintaa on tuotu tieteen rinnalle kun poikkitieteinen osaaminen oikeuslaitokseltamme puuttuu. Se ei kykene käsittelemään tällaisia ongelmia lainkaan.
Syntyy sosiaaliselle medialle tyypillistä trollien, noitien ja Savossa “rolliakkojen“, käynnistämää provosointia ja riitaa, tyhmyyskilpailua, jossa shakin asemesta aletaan pelata jätkänshakkia. Presidentti Koivisto kielsi provosoitumasta mutta provosoitui kuitenkin sopulien pulinaan ja tulkintoihin, alkoi tulkita itse itseään tai antoi sen Pekka Hyvärisen tehtäväksi. Hyvärinen jaksoi tuomita median moraalittomuutta vuoden verran ja erosi ovet paukkuen, kuten kaksi edeltäjäänsä, median toverituomioistuimesta, julkisen sanan neuvostosta.
Kritiikitöntä uutisointia – manipulointia ja nepotismia
Erityisen voimakkaasti puurot ja vellit menivät sekaisin aikanaan 30 vuotta kestäneissä koskisodissa, joissa media eteni aina omilla arvoillaan ja vaihtoi rooliaan välillä joen rakentajana ja myöhemmin sen suojelijana ilman minkäänlaisia tutkijan antamia argumentteja. Antaen näin sekä poliitikoille että koskisotien jokiosuuksia ostaneille bulvaaneille aseita pelata rinnan yksityisen omistaman Pohjolan Voiman että valtiojohtoisen Kemijokiyhtiön väliselle pelille vastassa sodassa olleiden miesten tulevat lesket. Sen arvaa kumpi siinä pelissä voitti.
Samoin näin voitiin vältellä, kiitos median, vastuuta vahinkojen syntyessä saati niiden korvaamisessa. Median moraalittomuus ja normittomuus johti nihilistiseen elämään porvarin taskussa ja kritiikittömään joko markkinatalouden ja uuden teknologian riemuvoiton ylistykseen tai myöhemmin ympäristöarvojen ylimitoittamiseen ja punavihreään elämöintiin.
Sama näkyy tänään median esitellessä Sotkamon kaivosaluetta ja siellä tapahtuvia ympäristövahinkoja. Kukaan ei ole kiinnostunut seuraamaan niiden todellisia, tutkittuun tietoon perustuvista tuloksista, ja niinpä Marko Erolan toimittajana tekemä kirja läksyttää armotta (HS 26.11) juuri mediaa.
Kaivoksen vastuusta vapauttavat uutiset ovat olleet aina vain pikku-uutisia ja suuret otsikot on revitty kenen tahansa paikallisen mökkiläisen tekemistä havainnoista aivan kuten aikanaan kulkien tutkijana Kemijoen, Iijoen ja Ounasjoen puolen Suomen kattavilla alueilla.
Lehden toimittajalle Helsingistä riitti, kun hän tapasi yhden tai kaksi ympäristöhörhöä, jotka olivat matkanneet alueelle toimittajan mukana. Myöhemmin heistä tuli kansanedustajia ja lehden omistaen päätoimittajan tyttönä ministereitä. Nepotismi rehotti vaikka paavin kirkko oli sen tuominnut rikoksena jo keskiajalla. Media uskottavan tiedon välittäjänä oli muuttunut manipuloivaksi viihdelaitokseksi.
Tätä kirjoittaessani odotan kuinka jo kuukauden kateissa olleet viimeisimmän kirjani painokset saapuvat Saksasta Suomeen. Ne ovat olleet kadoksissa jo muutaman viikon ajan eikä saksalainen kustantaja tunnu tietävän minne on posti kirjani kadottanut.
Saksassa tekstejäni luetaan enemmän kuin Suomessa ja suurimmillaan lukijamäärä oli kirjoilla, joiden käsitteet liittyivät termeihin “Social media economy and strategy, Media society, Hybrid Society, Cluster Art, Agropolis Strategy, Ecological Cluster ja Arctic Babylon. Kun luetuimman tekstin kohdalla Google hakusanakoneena kertoi kirjan olevan 2000 miljoonan ko. hakusanojen kärkiteos, silloin lukijoita ja tekstin käsittelijöitä kuvineen on käsittämätön määrä ja parhaimmillaan vuosikymmenen ajan jatkuen yhtäjaksoisesti. Suomessa media vaikeni ja lama syveni, syntyi stagnaatio. Media kun on myös kirjat ja blogit, sosiaalisen median taitomme. Nyt se ei enää havainnut muutaman henkilön ja 2000 miljoonan välistä pientä mittakaavavirhettään. Mammutin alla se kumarteli maahan hakien selitystä sille, mikä varjosti aurinkoa.
Mittakaavavirheet
Kun tällainen mediamylläkkä käy ympärillä myös tulosta syntyy ja tekstiin pohjautuvaa näkyvää jälkeä myös Saksassa, ei vain Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa tai Aasiassa. Siinä kirjan henkilötkin ja fiktiiviset hahmot ovat saaneet aivan omat paikkansa suurten metropolien sisällä ja strategiset tekstit uusia organisaatioita tai yhdyskuntarakenteita, joiden mittakaava on Suomessa vaikeasti tajuttavissa. Maummutti varjostaa sen alla kulkijaa.
Silloin kirjojen katoaminen liittyy niin ikään samaan ilmiöön, jossa alkuperäisiä tekstejä ja niiden postituksia ei saisi jättää perinteisen postin tehtäväksi. Ne eivät varmasti pääse keräilytarkoitukseen ja taidekirjoiksi aiottuina Suomeen saakka. Näitä harvinaisuuksia kun hakevat mammutin alla kontaten miljoonat ihmiset.
Vielä vähemmän silloin, kun kyse on vaikkapa vaalikirjoista ja niiden lukijoista. Kun kirjan lukijoita on ollut jo reaaliaikaisina blogeina ja kolumneina, Juhani Ahon tapaan kirjoitettuina “lastuina” maailmalla 2000 miljoonaa ja Suomessa vaaliin osallistuvia promillen osa tästä populaatiosta, suhteellisuuden taju on säilytettävä. Ei siinä häntä koiraa heiluta. Näin vaalit Suomessa unohtuvat, kun valtaa käytetään muualla näkyvämmin ja sen huomaa reaaliaikaisena, jos välineet vain ovat kunnossa.
Mittakaavat on osattava myös median, poliitikkojen ja suomalaisten talousoppineiden sekä mikro- ja makrotaloutta erikseen vertailevien toimittajien manipuloidessaan mikrolla makroa tai päinvastoin sekä ymmärtäen, kuinka suuri ero on miljoonalla ja tuhannelle miljoonalla googlea availlen ja wikipediaa lähteenään selaillen. Stereotyyppejä ei pitäisi tehdä yhtä kiinalaista tai venäläistä toisinaanajattelijaa haastatellen tai kysellen leppoisia juttelevalta ja aina sanavalmiilta, päivystävältä dosentilta.