Hesarin Unto Hämäläisen kirjoitus osuu nappiin, kuten kuuluukin. Forssan Lehden Viki Salosen tilitys on oman tuskan kuvaamista toimittajana. Onhan siinä pieni ero. Nyt ei vaaleissa puhuttu lapsilisien kolminkertaistamisesta kuten vaaleissa 1987, ei Sari Sairaanhoitajasta, kuten 2007 vaan valtionvelasta, valtiontalouden oikaisemisesta ja sen vaihtoehdoista, ulko-ja turvallisuuspolitiikasta, Natosta ja Venäjän sotilaallisesta uhasta, sotesta ja maakuntamallin meiltä viemästä itsenäisyydestä, palveluista ja työpaikoistamme.
On pakko valita kahden väliltä Forssassa ja Lounais-Hämessäkin. Joko Perussuomalaiset tai Kepu, joko kartanokokoomuslaiset tai oululaiset tervaporvarit. Sipilä on omiensa vanki. Siinä on eroa kumman puolen valitset. Puheenohtajan persoonallisuus näkyi aivan liikaa ja äijämäinen meininki korostui. Naispuheenjohtajia oli enää yksi, kristillisdemokraatti Riihimäeltä.
Poissa olivat Kiviniemet, Sinnemäet, Urpilaiset. Neljä suurta taistelee linjasta ja sinä ratkaiset mikä se on Hämeessä, Lounais-Hämessä ja lopulta Suomessa. Julisteiden levittäminen on rankkaa puuhaa ja mainostaminen kallista. Kaverin tai toverin tuki auttoi.
Nyt mukana oli myös netti ja vapaa sana, some. Peli ei ole likimainkaan selvä. Kantansa määrittelemättä on vieläkin, tätä kirjoittaessani, yli kolmannes. Ketkä lähtevät vaaliin, se ratkaisee myös hallituspohjan. Se ei tule olemaan Iltalehden Petri Hakalan malli. Se veisi takaisin sinne mistä lähdettiin. Perussuomalaiset on saatava hallitukseen ja näkyvälle paikalle.