Ilkka Joenpalo, SDP:n entinen forssalainen kansanedustaja ja ay-pomo, kertoo kolumnissaan (FL 23.7) jo jatkokertomuksena edelliseen hengentuotteeseensa kuinka poliitikot kääntävät takkia ja nyt vuorossa oli Timo Soini. Jukka Akkanen Helsingin Sanomissa (HS 23.7) poliittisena toimittajana kertoo saman asian mutta heittäytyy samalla rehelliseksi. Mikäli Perussuomalaiset olisivat jättäneet hallituksen, hän riekkuisi myös sitä ja syyttäisi Soinia vastuun pakoilusta, maan asioitten jättämistä tuuliajolle ja hallituskriisistä. Pyrin lyhyesti vastaamaan kaikille riekkujille ja takin kääntäjille.
Kun muutin Lounais-Hämeeseen ja suuren valtiotyönantajan leipiin, opin tuntemaan myös alueen poliittiset päättäjät. He kun kutsuivat työnantajaani tiedeyhteisönä MTK nimellä ja erehtyivät. Heillä oli taipumusta kääntää takkia tuon tuosta eikä heihin voinut luottaa yhteistyökumppanina suurempia ohjelmia toteutettaessa. Silloin riekkujina Forssan johdossa oli vasemmisto. Onko liki neljännesvuosisadan aikaan tapahtunut muutosta, päätin ottaa selvää suorittamalla samalla asevelvollisuuden kaltaisen yhdyskuntapalveluni Forssan kunnanvaltuutettuna.
Riekkujat ovat edelleen äänessä Forssan valtuustossa, mutta jostakin syystä he ovat täysin hiljaa Hämeenlinnassa maakunnan asioista päätettäessä tai yhteisen sairaalamme asioita hoidettaessa. Näin siitäkin huolimatta, että päätökset ovat kovia, koskevat suuria rahoja ja jokaista Lounais-Hämeessä asuvaa. Syynä on tuskin ujous vaan kameroiden puuttuminen. Valtuuston kokoukset kestävät vain muutaman hassun minuutin kun Forssassa riekkujat jatkavat kokoustaan tuntitolkulla valmiiden ja jo päätettyjen asioiden kimpussa pisteitä keräten. Mukaan tulee vielä paikallinen media ja sen riekkujista mies, jonka nimeä ei saa mainita eikä työnantajan nimeä, Forssan kaupunkia kirjaston ylläpitäjänä.
Riekkujan tunnistaa siitä, että hänen nuttunsa on jo valmiiksi nurinpäin ja ammuttu täyteen reikiä kuten katkaistua haulikkoa käyttäen. Tuuletus toimii hyvin ja sen käyttäminen vaikuttaa ulkopuolisesta tarkkailijasta turhalta. Se on ikään kuin riekkujan sosiaalisen pääoman ja kulttuurin tunnusmerkkinä ja kertoo kuinka hän on poliittisen liikkeensä uskollinen aseenkantaja, sotilas. Synnyinkaupunkini Iisalmen Koljonvirran taisteluissa menehtynyt Sven Dufva oli tällainen sankari. Hän oli uskollinen sotilas olkoonkin, ettei erottanut oikeaa eikä vasenta ja nuttu oli jo valmiiksi nurinpäin harteilla. Oleellista oli Sandelsin havaitsema suomalainen puhdas sydän ja luoti välttelikin huonoa päätä ja osui juuri sinne.
Hämeenlinnan kaupunki on maakunnan keskus ja entisen läänimme pääkaupunki. Naapurikunnat ovat liittyneet siihen siinä missä Salon ja Raaseporin suunnillakin. Forssan kohdalla naapureilla on vaikeuksia luottaa forssalaiseen poliitikkoon ja sotilaaseen, uskolliseen takinkantajaan. Niinpä saman Forssan Lehden numerossa esitellään kuinka Hämeenlinna on kutsunut Perussuomalaisten pomon ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan, kaikki neljä ministeriä, juhlavieraiksi kaupungin mittavaan musiikkitapahtumaan kunniavieraina.
Olisiko mahdollista, että Forssan kaupunki olisi voinut tehdä poliitikkoineen ja virkamiehineen saman tempun Holjilla markkinoillaan? Ei tietenkään. Tämä pieni ero on ongelmiin ajautuneen ja liki 5000 ihmistä hetkessä menettäneen Forssan ja Hämeenlinnan välillä. Se on juuri tätä poliittista osaamista ja takin kantoa. J.L. Runebergia lainaten: “Se luoti tiesi paikkansa, sit’ eipä kieltää voi, enemmän ties se kuin me”, näin kenraal’ aprikoi, “ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan, parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan.”