Mesettäjät ja mimesiksen jarrumiehet

Useimmat meistä elävät vain muutaman vuosikymmenen, enintään kymmenkunta, ja geenit on nekin tarkoitettu lähinnä noin 40 -vuotiaan ihmisen elinkaarta ajatellen. Se, että elämme tuota vanhemmiksi, on muuttuneen ympäristön tuotetta. Hygienia, terveyden hoito ja lapsikuolleisuus, parempi ravinto ja sosiokulttuuriset rakenteemme ovat pidentäneet elämänkaartamme.

Geenistä meemeihin

Kaikesta tästä huolimatta vaikuttaisi siltä, että osa meistä tietäisi miten meidän olisi tullut elää aiemmin, kuinka elää nyt ja tulevaisuudessa. Heillä on ikään kuin monta kertaa elämänsä eläneen ihmisen muisti tai ainakin tuhatvuotisen ihmisen tajunta maailman menosta.

Minä kadehdin näitä ihmisiä. Erityisen paljon heitä on poliitikkojen ja toimittajien joukossa. Toki moni kollegani tutkijana ja tieteen tekijänä vaikuttaisi olevan saman narsistisen harhan vallassa. He pyrkivä vakuuttamaan omalla tiedollaan muita ja hakevat koko ajan luita, joita ovat itse aiemmin piilottaneet tiedeyhteisöksi kutsumansa hautausmaan moneen kertaan koluttuihin katakombeihin.

Meemeillä tarkoitetaan ikään kuin geenien vastaavia sosiaalista pääomaa ja kulttuuria siirtäviä välineitä. Onko niitä olemassakaan ja kuinka me ne kuvaamme, on kulttuurinen taito ja tieteen tekijän taidoista kiinni.

Meemit kun geeneineen asettavat ehdot myös kyvylle popularisoida äärimmäisen mutkikkaita tapahtumia. Yhden löydöksen sijaan kun kuvattavana on aina suurempi joukko tapahtumia, joiden ymmärtäminen ja kuvaaminen poikki- tai monitieteisesti on äärimmäisen vaikeaa rajaamatta kuvaamansa maailman kokonaisuutta. Tämä rajaaminen taas sulkee ulos aina jotain hyvin oleellista ja ymmärtämiselle välttämätöntä.

Pariisissa yhtenään esillä

Pariisissa käytävä keskustelu ilmastomuutoksesta on tällainen mahdottomalta vaikuttava yhtälö. Ajatus, jossa ihmispopulaation kasvua on yhtäällä edistetty ja pystytty siirtämään elämänkaaremme loppua yhä kauemmas, on vaikea yhdistää muuhun kuin jatkuvan kasvun ja talouden kehityksen rajattomaan tavoitteluun. Kun Malthus aikanaan kuvasi kuinka ihmispopulaatio kasvaa eksponentiaalisesti, myös talouden oli muututtava tavalla, joka takasi sille pian monen planeetan luonnonvarat säilyäkseen hengissä.

Kun muutamme materiaa energiaksi ja samalla lopulta lämmöksi, meidän on pakko hyväksy fysiikan ankarat lait. Ne kun eivät häviä, materia ja energia, mutta voivat toki muuttua toisikseen. Kun meitä on pian 10 000 miljoonaa ja Malthusin aikana vain murto-osa tästä, ajatus jossa kykenisimme sopimaan niin Aasian kuin Afrikan kasvavan väestön kanssa käyttäytymisestä, joka oleellisesti poikkeaa valkoisen miehen kulttuurista, ei ole uskottavaa. Oli sopimus Pariisissa sitten mikä tahansa.

Valkoisen miehen tauti kun on levitetty jokaiselle mantereelle ja se on talousmallina ja sosiaalisen käyttäytymisensä muotona erityisen tarttuvaa meemiensä kanssa maailmaa valloittaen.

Edes uskosotamme, vanhat toimintamallimme, eivät sitä voi enää muuksi muuttaa. Se on ylivertainen. Barack Obaman kaltainen presidentti pyrkii toimimaan viimeisen vuotensa virassaan vältellen tyhmiä virheitä. Hän ei jaksa käydä yksin sotia, jotka ovat eurooppalaisten aiheuttamia. Yhdysvalloissa muisti on sielläkin pitkä silloin, kun kyseessä on mustan miehen historia.

Mimesiksen opit

Jäljittelyn, väkivallan ja uskonnon yhteydet tunnetaan kohtuullisen hyvin. Rene Girard avasi näitä meille “mimesiksestä” tunnetuilla opeillaan. Ihmistieteiden darwinistit ymmärsivät kohtuullisen varhain kuinka kollektiivisella tasolla toimimme toisin kuin yksilöinä. Palestiinan ja Israelin suhteissa, terrorismissa, tätä mallia on myös ymmärretty ja sovellettu käytäntöön mm. Pohjois-Irlannin nationalistien ja unionistien konflikteja ratkottaessa.

Mesettäminen on käsite joka liittyy yksilön tapaan jakaa tietoa suurille massoille reaaliaikaisesti ja ilman sen suurempaa vastuuta vastaanottajien kyvystä toimia meemiensä rajoissa sekä osana “mimesiksestä” syntyvää toimintamallia, jäljittelytaipumustamme kollektiivina.

Maantieteilijät kutsuivat sitä aikanaan spatiaaliseksi diffuusioksi. Se kuvasi vaikkapa viruksen tai tiedon leviämistä. Sillä on useita malleja, mutta nykyinen, reaaliaikainen ja paikaton, muutti kaiken. Kun näin käy koko tieteenalan maailmakuva muuttuu. Kutsumme sitä paradigmaiseksi muutokseksi.

Mesettäjän muotokuva

Donald Trump on Yhdysvalloissa toimiva ja kiinteistöillä rikastunut miljardööri. Hän on tyypillinen populisti, jonka kyky laukoa massoille sopivia ylilyöntejä ovat meemejä ravistelevia, herätteleviä. Tällaiset ilmiöt ovat medioille siten mieluisia ja heräävät meemit saavat sieltä lisää virtaa.

Adolf Hitler oli aikanaan samaa taitoa käyttävä ja sanoi sen korotetun kovalla äänellä, komeissa raameissa, jonka massat halusivat myös kuulla. Saksalainen kirjailija Patrick Syskind kirjoitti tästä taidosta vuonna 1985 julkaistun bestseller kirjan “Parfyymi”. Molemmat herrat, Trump ja Syskind, ovat syntyneet 1940-luvun puolivälissä. Heidän niin geenit kuin meemit oivalsivat mistä mesettämisessä on kyse ja kuinka valmistaa parfyymiä, joka hurmaa suuret massat. Tarvitaan tuote joka on alkujaan täysin hajuton ja mauton tapaus, vaaraton.

Suomalaiseen käytäntöön mesettäminen sopii niin kauan kuin poliittinen kenttä on sitä vastaanottava ja kansa syvän taantuma kourissa. Kun se kääntyy takavuosien tapaan turhaumaksi ja frustraatio toiminnaksi, silloin kansalliseen käytäntöömme on kuulunut muuttaa populistinen pulina esim. hallitusvastuun kautta virkamieskieleksi. Tämä byrokraattinen kieli vaikuttaa kollektiiviseen käyttäytymiseen kuten takavuosien munkkilatina tai tieteen tuottama puppusanageneraattori.

Kielelliset esteet

Menestyksen kynnyksellä suomalainen kulttuuri puukottaa menestyjää selkään ja Klaus Härö kuvaa (HS 12.12) kuinka “Kultainen maapallo” kilpailun finaaliin kohonnut elokuva “Miekkailija” oli pitkän tien päässä. Golden Globen -ehdokas on nyt hyväksytty ja samalla selkään puukottamisen rinnalla on myös kaverin auttamiseen pyrkivää kulttuuria.

Huipulle tuulee, sanotaan, ja silloin ei ole koskaan alhaalla käytykään. Klaus Härö kertoo olevansa todella huono kaikessa siinä missä ei ole hyvä. Tätä Suomessa ei oikein tahdota ymmärtää. Kaveria on autettava siinä missä hän on huono. Ei siinä missä hän on todella hyvä.

Messettäjä joutuu vaihtamaan usein puolisoaan ja jopa uskontoa, mutta siinä vaiheessa kun hän joutuu muuttamaan populistisen kielen munkkilatinaksi, virkamiehet kirjoittavat hänen puheensa, hän muuttuu Suomessa takinkääntäjäksi. Uskontonsa voi vaihtaa ja puolison mutta ei nyt kääntää takkiaan, vaihtaa mielipidettään, pähkähullua populismia.

Oppimisprosessi estetään

Kun ihminen oppii vastuuta ja sen kantoa, uusia asioita, hän joutuu pesemään vanhoja asenteitaan. Ei välttämättä vielä arvoja ja normeja saati moraaliaan. Joskus nekin joutuvat koetukselle, etenkin jouduttaessa pakolaisena ylittämään jyrkkiäkin kulttuurirajoja.

Vanhan poisoppiminen on usein vaikeampaa kuin uuden oppiminen. Näin suomalaiseen kulttuuriin ja onomatopoeettiseen, luontoa matkivaan kieleen, on syntynyt lukkoja, joiden avaaminen on meemeille vaikeampaa kuin meitä lähellä olevien kulttuurialueiden kielien kohdalla ja niiden välillä. Näin kollektiivisen jäljittelyn “mimesiksen” syntyminen on Suomessa vieraampaa ja sen hyväksyminen koetaan loukkauksena nationalismille. Ranskassa tätä samaa pelkoa on varjeltu monin eri keinoin.

Mesettäjä koetaan Suomessa ikään kuin “pesettäjänä” ja se on lähellä tutumpaa ilmiötä pestä rahaa, rikollisesti hankittua, hyväksyttävämmän kapitalismin keinoin edelleen likaista rahaa kierrättäen.

Jotta tämä ei onnistuisi, kollektiivi vaihtaisi mielipiteitään ja asenteitaan, arvojaan, sille on haettu esteitä. Nämä esteet ruokkivat kollektiivisen trauman syntyä ja poistavat myös kaverit auttamassa tieteen tai taiteen, talouden menestyjiä.

Joskus tämä toiminta saa jopa psykososiaalisia piirteitä ja pitää yllä vanhaa toimintakulttuuria pakottaen Donald Trumpin kaltaiset ihmiset myös toimimaan lupaamallaan tavalla. Näin tapahtui mm. Saksassa toisen maailmansodan aattona. Kun tästä kansallisesta ongelmastamme, fasismista toimintatapana, tekee kantelun oikeuslaitoksellemme, se alkaa viivytellä, asiat vanhenevat ja se kieltää koko asian. Maassa maan tavalla tai maasta pois.

Hovioikeutemme sai huomautuksen käyttäytymisestään ja mm. kielen käytöstään, rasistisesta ja loukkaavasta,  joka kielii juuri tämän aiheen hankalaa yhteyttä valtiomahtiemme sisällä ja työpaikoillamme.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts