Hesari pohtii kulttuurisivuillaan (9.5), Euroopan ja Timon päivänä, taiteen osuutta hyvinvointiimme. Sitä on tutkittu paljon. On hyviä ja huonoja tutkimuksia, vaaratonta ja vaarallista. Valtaosa on maksettua ja vaaratonta. Joskus tutkimusmenetelmät ovat kehnoja ja todisteet riittämättömiä. Usein kirjoitellaan kulttuurin arvoista ja normeista mutta tarkoitetaan ihmisten tunteita. YK:n 27. artiklan mukaan jokaisella meistä on oikeus vapaasti osallistua yheiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteesta sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.
Toteutuvatko kulttuurin, tieteen ja taiteen oikeudet kaikkien kohdalla? Totta kai tiede ja taide tuottaa hyvinvointia ja näemme ympärillämme vain niiden tuotteita ja vaikutuksia. Elämme niistä myös pelloillamme ja täytämme vatsamme. Kyse onkin siitä, pääsevätkö ihmiset, sukupuolesta, rodusta ja etenki iästä riippumatta osalliseksi kaikesta tästä sivistyksen tuomasta hyvinvoinnistamme.
Ihmiset kaipava mielekästä elämää. Miten se määritellään, ellei sitten kulttuurin, tieteen ja taiteen kautta. Sekä lapset että vanhukset kaipaavat älykästä keskustelua, osallistumista, ei vain passiivista seurantaa ja viihdettä, hömppää. Luterilaisella tyylillä laskostettuja lakanoita sänkyynsä ja sinne myös unohdettuina.
Me pidämme toki ihmisistä hyvää huolta, äideistä ainakin yhtenä päivänä vuodessa vanhuksinakin. Jono hoitokotiin on silloin aivan muuta kuin muina päivinä. Sen sijaan henkisen nälän hoidossa emme ole maailman kärjessä kulkevia osaajia. Emme huolehdi ja välitä niistä resursseista, joita kodit, koulut, yliopistot, palvelukeskukset tarjoavat varmistaen myös hienomotorisen toiminnan kehdosta hautaan. Siis ihmisiä varten tehtävän tutkimuksen ja taiteen, maaseudun ja kaupungin kehittymässä taiteesta ja kulttuurista koko ajan arjessa hyötyvinä yhdyskuntinamme asua ja viihtyä, tuntea elämänsä tarpeelliseksi ja sisältörikkaaksi. Itse tähän prosessiin koko ajan osallistuen.
Se ei ole likimainkaan elitistä itsetarkoitusta saati viihdettä tai tapa sijoittaa, hankkia varallisuutta. Kulttuurin, tieteen ja taiteen taloudellinen hyöty, on toissijainen. Kun rahoittajat alkavat vaatia tiettyjä mittareita, niitähän silloin tuotetaan ja niiden mukaan toimitaan ja niistä rahaan sidottu mediamme myös puhuu ja populistisella tavalla pulisee. Se on helpoin tapa kerätä rahaa ja ääniä. Mutta se myös rapauttaa sivistyksemme ja tekee meistä työttömiä, hyödyttömiä, elämän köyhäksi.
Kokemus syntyy vain kun pääsemme osalliseksi taiteesta ja tieteestä. Olemme siinä itse mukana. Jostakin syystä juuri henkisestä huolehtimiseen meillä ei näytä olevan nykyisin resursseja. Saman sivun Hesarin toinen artikkeli kirjoittaa koomikkojen ylipäälliköstä, presidentti Barack Obaman koomikon taidoista.
Siihen käytetään kuitenkin vain kaksi kappaletta ja loppu, toinen sivu, on omistettu Donald Trumpin ylistykselle käyttää medioita bisnesmiehen vainulla ja myös valtamedioita painostaen, pesukarhun märästä tukasta puhuen tarkoittaen Trumpin, miljardöörin, karismaattista olemusta. Raha sen pesee ja erottaa uitetusta ja pystyyn nostetusta piisamista. Se on taidetta jonka vain Donald Trump esikuntineen osaa. Ongelmana on vain se, kuinka hän saa presidenttinä koko kansakuntansa mukaan uitettujen ja pystyyn nostettujen piisamien ohjelmaansa.