Kiintoisaa oli seurata jytkyn jälkeen, kuinka esim. demaripoliitikko Jaakonsaari kertoi yrittävänsä valaista kollegoitaan Brysselissä, ettei Suomessa tavattava ”populismi” ole lainkaan sama ilmiö kuin maailmalla leviävä ”uuspopulismi”. Ei hän näitä termejä käyttänyt, mutta tarkoitti kyllä samaa kuin aiempi blogini ja kirjani. Hän kun pohjoispohjalaisena tunsi SMP:n ja vennamolaisuuden, J. Juhani Kortesalmen ja tiesi mistä siellä oli kyse silloin, kun pienviljelijät ja metsätyöläiset, pienyrittäjät kylineen unohdettiin.
Ei likimainkaan samasta, joka raivosi kohta arabi-islamilaisissa maissa, aiheutti epävakautta ja katkeruutta Ruotsissa ja Hollannissa, Saksassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa sekä oli nuorten radikaalien liikehdintää käyttäen uusia taskuun mahtuvia tietokoneitaan kiitos Applen ja sosiaalisen median hybridiyhteiskunnan, hybridisotien ja kybersotien synnyn ja muutokset Asiassa ja Afrikassa, globalisaation uudet kasvot ja satojen miljoonien uusnomadien ja pakolaisten liikehdinnän.
Ei hän näitä käsitteitä toki käyttänyt, mutta oli selvästi huolissaan siitä, mihin suuntaan nyt Suomessa mennään Helsingissä kopioiden malleja, jotka eivät syntyneet Suomessa. Eihän Soini nettiä edes tuntenut ja oli lisäksi luterilaista kirkkoa haukkunut katolinen. Kaukana hybridiyhteiskunnan tuotteista ”lokeineen”.
Se oli imitointia ja plagiointia, jossa taustalla oli oma pitkittynyt lamamme ja sen varjopuolet, Timo Soinin toiminta käyttäen SMP:n valmista ja nukkuvaa poliittista kulttuuria ja organisaatiota. Ei hänellä ollut aikomustakaan muuttaa sitä trumpismin tapaan eläen. Häntä itseään lainaten ”reki varsan kolaa”. Ei kolannut Yhdysvalloissa. Hän oli väärässä ja eli väärää yhteiskuntavaihetta. Kanadassa vastaava uuspopulismi nosti pintaan liberaalin johtajan.
Jussi Halla-ahon liittyminen tähän blogistina ei sekään ollut sama ilmiö likimainkaan kuin globaali ilmiö. Halla-ahon blogeissa kun kritisoitiin, ja varmasti aiheesta, kehnosti hoidettua maahanmuuttopolitiikkaa ja Soini moitti huonosti hoidettua valuuttaa, euroa, joka vei meidät EU:n yhteisrintamassa kaaokseen ja kurimukseen. Siinä mediammekin olivat aivan samoilla linjoilla.
Protesti kohdistui lisäksi rapautuneeseen puoluelaitokseen ja rötöksiin. Siis vanha ”rötösherra” jahti oli käynnissä. Onneaan onkivat ”poliitikot” perussuomalaisissa olivat hekin kokeilleet sitä jo ennenkin huonolla menestyksellä ties missä puolueessa. Puoluelaitos kun oli ajautunut jo aikoja kriisiin ja ensimmäisenä vasemmisto ja sosialismimme. Maalaisliitto vanhana populistisena kansanliikkeenä teki onnistuneen muuntautumisen keskustaksi ja Brysselissä liberaaliksi puolueeksi. Vain Paavo Väyrynen ei pysynyt siinä leikissä mukana.
Loikkiminen puolueesta toiseen oli tullut kansan tavaksi. Vanhoja puolueita ja niiden hyvä veli verkostoja ei enää ollut. Nekin olivat rapautuneet Forssan kaltaista vanhaa teollista yhdyskuntaa lukuun ottamatta omine ”medioineen” uinuvassa Hämeessä. Näitä taantuvia teollisia tai maaseudun yhteisöllisiä kyliä löytyi maasta sadoittain. Koulut lakkautettiin maalta kerralla kuten Tammelassa tänään. Tehty virhe oli hirvittävä lasta ajatellen. Mutta lapsi menikin nyt pesuveden mukana.
Aiemmin oli alkanut toinen suuri aalto imeä maaseutumme tyhjiin nuorista työntekijöistämme 1960- ja 1970-lukujen malliin. Alettiin höpöttää tulevasta suuresta työvoimapulasta ja päädyttiin massatyöttömyyteen ja kansan jakautumiseen kahtia. Vaaleissa ei enää käyty, ja ne jotka kävivät, valitsivat puolueensa aivan viime hetkillä ennen vaalejamme.
Ikääntyneet puolueuskolliset demarit ja maalaisliittolaiset, kommarit ja kokoomuslaiset, tekivät sen ikään kuin tapauskovaiset käyntinsä joulukirkossa. Presidentti piti puheensa hänkin vaikkei hänellä ollut tuon taivaallista valtaa mihinkään. Vanhaa mediaa ja viikkolehtiä myytiin väkisten ja kirjoja, joita kukaan ei lukenut. Niissä kun ei ollut enää mitään luettavaakaan. Värityslehtiä ja lasten satuja.
Pankeista puhuttiin ja verotoimistosta, vakuutuksista, vaikkei niiden palveluista ollut enää mitään tietoa. Se oli pelkkää ihmisten pilkkaamista. Viimeisenä tuli sitten vuosisata vanha maakuntahallinto, sote ja viisi sairaalaa, tavoite yhtiöittää lopuksi näiden ohella myös tiemme ja heittää hyvästit menneen maailman vielä toimineelle kuntiemme palvelurakenteelle, jolloin valtio jopa hoiti oman osuutensakin. Mutta ei nyt enää.
Nyt puhuttiin suurella tunteella ja haettiin ääniä ymmärtämättä poliitikkona alue- tai kansantaloudesta, normistoista ja moraalista tuon taivaallista. Ja sen myös demareitten puheenjohtaja myönsikin kertoen siirtymisensä ay-pomon paikalta ministeriksi olleen suurin järkytys ja trauma, jonka hän on eläessään kokenut. Kahden muun hakijan traumat olivat lapsuudessa ja toinen oli jo hakemassa ministerin salkkua kansainvälisistä tehtävistä, tulevaa traumaansa. Ylen uskottavimmat toimittajat alkoivat sanoa itsensä irti ja jokainen ymmärsi miksi.
Toimittajien sananvapautta on rajoitettu ja loukattu. Kuka loukkasi ja miksi löytyy tästä kirjoituksesta ja aiemmista kirjoistani. Sähköisiä kirjoja on vaikea polttaa. Kirjat on taas julkaistava muualla kuin Suomessa. Suomessa taas joudut käyttämään koko ajan peitettyjä sanakäänteitä. Peittämään sanomasi kirjan rakennetta käyttäen kuten keskiajalla ikään ja sen noitavainoissa eläen.