Matti Luostarinen

Home / Matti Luostarinen

Professori Matti Luostarinen on syntynyt vuonna 1951 Iisalmessa ja väitellyt Oulun yliopistossa filosofian tohtoriksi (1982) Turun yliopistossa valtiotieteen tohtoriksi (2005). Tutkijana, tutkimusjohtajana ja professorina Luostarinen on työskennellyt lukuisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä luennoinut yli sadassa yliopistossa ympäri maailmaa. Luottamustehtävistä yliopistohallinnon ja tieteellisten seurojen ohella tärkeimpiä ovat globaalit tiedepuistojärjestöt (IASP, AURP). Kehitysjohtajana hän on työskennellyt sekä alueellisissa että lukuisissa kansainvälisissä suurohjelmissa ja klustereissa. Julkaisuja hänellä on yli 2000 kappaletta ja professorin pätevyyksiä yli kymmeneen yliopistoon tai tutkimuslaitokseen sekä luonnontieteissä (natural science) että ihmistieteissä (human science). Pisimpään Luostarinen on työskennellyt kotiyliopistoissaan Turun yliopistossa (sosiologian laitos) ja Oulun yliopistossa (maantieteen laitos) sekä Suomen luonnonvarakeskuksessa (LuKe) ja Suomen Akatemiassa yhteensä yli 45 vuotta.

Luostarisen ensimmäiset julkaisut liittyvät Pohjois-Suomeen, Lappiin ja sen koskisotiin, joista hän myös väitteli, tuoden samalla uuden spatiaalisen identiteetin käsitteen ympäristötieteittemme käyttöön ja tutkimukseen (Spatial identity in the face on environmental changes). Julkaisut ovat ensimmäisiä poikkitieteisiä suomalaisia ympäristöpolitiikan ja -talouden sekä sosiologian alaan liittyviä laajoja raportteja ja metodisia suunnittelumaantieteen ja perinteisemmän luonnon-, kulttuuri-, talous- sekä sosiaalimaantieteen menetelmät yhdistäviä, aluemaantieteen lokaaleja ja globaaleja tutkimusohjelmia 1970- ja 1980 -luvun alun rakennemuutoksen tulkinnan ja uuden suunnitteluvälineistön käyttöönoton murroksessa. Syntyi suunnittelumaantiede ja aluesuunnittelu menetelmineen.

Kaupungistuminen ja kaupunkilaistuminen muutti koko aluesuunnittelun perustan uuden tietotekniikan myötä ja koskisodat päättyivät nekin koskiensuojelulakeihin ja ympäristöministeriön perustamiseen, muuttaen alan organisaatiot tulevan ympäristöhallinnon perustaksi. Samalla Lapissa keskityttiin matkailuun ja Oulun yliopistossa oman tiedepuiston perustamiseen, maaseudulla kylätoiminnan aktivoimiseen ja levittämiseen, osallistuvaan tutkimukseen ja tutkimuksen jalkauttamiseen kentälle. Globaali tiede ja sen sovellukset rantautuivat uuteen yliopistoon ja sen kampusalueelle Ouluun ja Nokia sai perustansa ja innovaatiopolitiikka tehtiin suomalaisille tutuksi. Tämä kaikki vaati laaja-alaista perustiedettä ja -tutkimusta, monitieteistä yhteistyötä myös hallinnossa.

Myöhempi tuotanto liittyy maantieteen ja luonnontieteen rinnalla toisen väitöskirjan aiheisiin ekologisen klusterin ja innovaatiopolitiikan sekä mediayhteiskunnan tutkimuksiin ja laajoihin sosiaalisen median ja hybridiyhteiskunnan suuriin julkaisusarjoihin (Social media, economy and strategy, Ecological cluster and innovation policy, Hybrid society, Agropolis strategy jne). Näitä monografisia julkaisuja Luostarisella on noin sata kappaletta.

2000-luvun tuotannossa Luostarinen tunnetaan innovaatiopolitiikan ja mediatutkimuksen ohella etenkin tieteen popularisoijana ja käsitteen “Cluster art” manifestin rakentajana sekä tieteen ja taiteen yhdistäjänä luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden rajapinnoilla samalla liikkuen. Tuotannossa painottuvat globaalit ja lokaalit sekä poliittisesti ajankohtaiset aiheet EU:n alueella sekä Aasiassa ja Afrikassa, visiointi osana modernin yhteiskunta- ja aluetieteiden menetelmällisessä kehittämisessä, EU:n ohjelmapolitiikassa sekä globaalien tiedepuistojärjestöjen sisällä. Ne muuttivat agro- ja ekopoliksien sekä sähköisen median ja modernin maantieteen (GIS) sisältöä ja metodologiaa. Visuaalisesti toteutetut mammuttisarjat korostavat tutkimuksen tiedekeskusten luomaa uutta ilmettä mutta myös julkaisuteknisesti muuttuvaa luonnetta dokumentoiden sähköinen ja reaaliaikaisen tiedon myös taidekirjoissa. Mukana on myös tiedettä ja fiktiota yhdistäviä romaaneja (Arctic Babylon).

Luostarinen on harrastanut koko aikuisikänsä kuvataiteita ja hän pitää visuaalista luovuutta innovaatiotoiminnan ytimenä lähtien aina inhimillisen kulttuurin syntysijoilta. Töissään hän käyttää tieteensä tapaan poikkitieteisiä, rajat ylittäviä keinoja ja materiaaleja. Aiheet on haettu filosofiasta, antropologiasta, tieteen rajapinnoilta ja mytologiasta  yhdistäen ne luonnontieteiseen sekä myös uuteen teknologiaan materiaalien käytössä.  Käsitteet klusteritaiteesta (cluster art) ja taiteen klusterista ovat Luostarisen käyttämiä symboli-innovaatioita kehitettäessä luovaa innovaatioprosessia yhteistyössä tieteen ja taiteen välillä perinteisiä konventiota samalla yhdistäen. Klusteritaiteen manifesti on professori Luosterisen lanseeraama 2000-luvun alussa (Manifest of cluster art) ja levinnyt kaikille mantereillemme (Art of cluster).