Klusteritaide on innovatiivista, poikkitaiteellista ja –tieteellistä verkottumista. Klusteritaide ei tunnista rajoja ja on prosessoiva käsite. Tieteen rajat ja taiten eri ismit sulkevat jo sinällään konventionsa kautta aidon innovaation ulkopuolelleen.

Ensimmäiset klusteritaiteen luonnokset syntyivät paritöinä. Idea  prosessoinnille  syntyi tiedepuistojen maailmankonferenssissa Australiassa. Alkuperäiskansan töissä näkyy samaa antropologista taustaa kuin mitä on mahdollista löytää Meksikossa ja Etelä-Amerikan  etnisten ryhmien  työtavoissa. Samoilla leveysasteilla prosessointi ja ilmaisutavat ovat samankaltaisia ja alkavat muuttua  vasta pituuspiirien  suunnassa. Välimereisten ja trooppisten alueiden taiteessa alkuperäiskansojen tapa hahmottaa maailmaansa on toisentyyppinen kuin mitä lähempänä napa-alueita ja esim. eskimoiden ja pohjoisten intiaanien kohdalla.

Australia on oma maailmansa ja säilyttänyt sellaista, joka muualta on jo kadonnut tai vaikeasti ymmärrettävää. Omien  juuriemme  kohdalla se on koskettavampaa ja aidompaa kuin mitä muualla etnisten ryhmien taiteessa voi havaita. Se näkyy myös siinä taiteessa, jolla on juurensa  Australian aboriginaalinen  taiteeseen.

Kimberliitti ja muinaisten tulivuorien  ”kimberliittipiiput” ovat viime vuosina tulleet tutuiksi myös suomalaisille. Etelä-Afrikasta nimensä saanut kivi liittyy muinaiseen vulkaaniseen toimintaan, arkeeisiin kallioperäalueisiin, oikeassa syvyydessä, kuumuudessa ja paineessa syntyneisiin  timanttikenttiin. Näitä suhteellisen  pienialaisia kenttiä löytyy ikivanhoilta kuluneilta  kallioperäalueilta Fennoskandiasta, Etelä-Afrikasta, Kanadasta jne. Suomessa rikkaita esiintymiä on löydetty mm. muinaisten Karellidien poimutusalueilla Itä-Suomessa ja Itä-Karjalassa.

Taiteessa kimberliitti ja timantit eivät ole uusi ilmiö. Ei toki myöskään jalojen metallien ja korukivien käyttö  muinaisten kulttuurien ja nykyisten etnisten  kansojen juurilla. Teknologia on ollut pitkälle kehittynyttä mutta kadonnut tai hävitetty ja jäljellä on vain kulttuurinen ”pääoma” tai sosiaalinen muistijälki nykyisessä työskentelytavassa.

Uusi teknologia tarjoaa tänään kokonaan uuden näkökulman ikivanhan osaamisen integrointiin ja kulttuuriseen vaihtoon. Tämä merkitsee mm. uusia mahdollisuuksia  materiaalien käytössä, värien fyysisissä ja kemiallisissa ominaisuuksissa sekä ikivanhan  kulttuurisen muistin siirtämisessä myös piilotajunnan tasolla. Taideteokset voivat kuulua yhteen ja muodostaa kokonaisuuksia, jotka ovat samalla matemaattisia yhtälöitä tai kulttuurisia, usein mytologisia tai uskonnollisia kertomuksia.

Materiaalit ovat tänään paljon muuta kuin pastelli- tai öljyvärejä 1400-luvun flaamilaiselta kaudelta Goyan ja Rembrandin pigmenttikirjoja yksinomaan hyödyntäen. Sama koskee veistotaidetta ja sen uusia mahdollisuuksia. Kaikkea  luovuutta ei pidä kahlita joko kankaalle tai puulle, kipsiin, saven ja pronssivaloksiin odottaen museota tai koriste-esineenä olohuoneen sisustajana.