Hautajaiset
Yhden aikakauden loppuTulin juuri isäni hautajaisista.Kuljin viimeisen matkan hänen rinnallaan kantaen arkkua sillä kohden jossa sydän on.SE oli elämäni pisin ja raskain matka.Isäni syvähaudattiin. Ylempänä oli varattu paikka äidilleni. Joku mainitsi sen äitini kuullen. Toki hän sen tiesi kertomattakin. Yhteinen yli 70 -vuotta kestänyt matka jatkuu. Tunsin pohjatonta surua ja sääliä äitiäni kohtaan tuona hautajaispäivänä joka jatkui ja jatkui. Minä olisi armahtanut hänet tältä painajaiselta. Minä olisi antanut itselleni luvan olla poissa. Seurasin vanhan äitini rukouksia yöllä ja me itkimme. Omat rukoukseni olivat hiljaisia, tyypillisiä meille suomalaisille. Tiedän ettei niissä ollut sitä voimaa kuin äitini ääneen lausutuissa.Olen varma ettei kirkossa…